Blogini oli hetken aikaa tyhjäkäynnillä. Joulukuun suururakkani oli rustata työhakemuksia ensi kesän kesätöitä varten, ja siinä meni parikin hetkistä. Kun lisäksi piti valmistella hakua haluamaani maisteriohjelmaan ja puljailla erästä rikosasiaa, tekemistä oli omiksi tarpeiksi. Kaiken lisäksi vietin joulukuun loppupuolella viikon Pimeyden Ytimessä Phuketissa, ja siellä lähinnä ahdisti. Reissatakin piti. Mutta nyt pakolliset ylläpitotoimenpiteet on hoidettu, ja voin keskittyä itse reissaamiseen.
Kotimaasta puhuen, turhien romppeiden postittaminen takaisin kotimaahan oli pelimiesratkaisuista rapsakoin. Yhteensä minulta ja Lauralta irtosi yli 5 kiloa turhaa roinaa. Itseltäni kotiin lähti makuupussi (käytin kerran kuumeessa Don Detillä), riippumatto (kaikkialla on ollut sellainen jo valmiiksi), hiustenhoitotuotteita ja partavaahtoja (ajan kaljun ja ostan halpaa kopio-Gilletteä) ja nippu kirjoja, joista en halua luopua. Kannatti, kannatti niin tuhansia prosentteja. Parin-kolmen kilon pudotus mukana kannettavan roinan määrässä teki rinkasta huomattavasti mukavamman kantaa.
Mistä sitten on ollut eniten iloa? Tässä top kuusi jee-kategoriasta. Kuvia ette saa, koska täältä hornan tuutista fotojen lähettäminen kestää meeeeelko kauan.
1. Ilmastointiteippi. Bungalowin hyttysverkossa on reikä? Ei ole enää. Aavikkomaiharit pitäisi saada kestämään Siperian loskaa? Nou problemo. Ikkunaruutu paukkuu tuulessa? Hah! Vielä kun saisi jostain viemäriputkea, superlonia ja putkieristettä.
2. Putkihuivi. Maailman monikäyttöisin vaatekappale. Pipo, kauluri, aurinkohuivi, hengityksensuojain, mitä ikinä. Yksi tällainen on aina reisitaskussani siltä varalta, että jotain tarvitsee peittää tai lämmittää. Ekstraplussaa siitä, että voi näyttää tier 1 -operaattorilta. Sota sota.
3. Asuksen TF700T-tablettitietokone näppistelakalla. Erinomainen matkakumppani: 10 tunnin akunkesto, hyvä kamera, mahdollisuus editoida videoita ja muokata kuvia. Tällä viihdyttää itsensä pitkänkin bussimatkan ajan, kun voi pelata, kuunnella musiikkia, katsoa leffoja tai lukea kirjoja. Erinomainen monitoimilaite, vaikka pari typerää suunnittelumokaa ärsyttääkin (jos näppäimistö on kiinni ja kone päällä, akku hurahtaa tyhjäksi paljon nopeammin kuin osien ollessa erillään).
4. Puolalainen (?) sotilasrinkka. Tämä noin 45-litrainen rinkka kestää kaiken ja siihen saa kiinni kaikki maailman asiat. Rinkan koko ulkopinta on käytännössä peitetty erilaisilla remmeillä ja lenksuilla, joista olen muun muassa ripustanut kaksi kymmenkiloista telamiinaa roikkumaan hiihtomatkan ajaksi. Kantomukavuus on varsin jees, taskuja on riittävästi (2.5) ja muoto on kapea, mistä on iloa tungoksessa dallatessa. Hyvänä puolena rinkka on sen verran pieni, ettei ole mahdollista pakata aivan liikaa kamaa mukaan. Lisäksi se on ulkonäöltään niin kämäinen, että pitkäkyntisen huomio saattaa kiinnittyä uudempiin rinkkoihin.
5. Khao San Roadilta ostettu sininen puuvillapaita. Kevyt, viileä, riittävän särmän näköinen ja hämmästyttävän kestävä. Yleensä täkäläiset vaatteet alkavat rispaantua reunoistaan saman tien, mutta tämä paita on nyt kestänyt yli kolme kuukautta jatkuvaa reissailua. Minulla on mukanani yhteensä neljä paitaa, joista yhtä käytän vain hyttyssuojana, joten tämä puuvillapaita on ollut päällä paljon. Väri alkaa vähitellen haalistua, mutta ehjä se on.
6. Pattayalta pari vuotta sitten ostettu saronki. Nerokas kangaskappale, joka toimii pyyhkeenä, peittona, tyynynä, vaatteena, turbaanina, silmäsiteenä tai kauppakassina (ei yleensä yhtä aikaa). Ei ole vielä edes rikki, vaikka reunat vähän jo rispaavatkin.
Kunniamaininnan saa Samsungin Xcover-kännykkäni. Pöly- ja vesisuojaus on ollut ihan hillittömän kätevä ominaisuus tällä reissulla, kun kännykästä ei tarvitse stressata. Jos haluan hypätä viidakkolampeen ottamaan kuvia, homma toimii silloinkin. Harmi, että malli on sen verran vanha, ettei siihen voi tilanpuutteen vuoksi asentaa juuri mitään ohjelmia. Ensi kierrokselle mukaan parempi vempele.
Mikä olisi pitänyt jättää himaan?
1. Makuupussi. Perustelin tätä itselleni sillä, että saattaisin tarvita sitä kotimatkalla Venäjän läpi, mutta tokkopa. Ennen kotiinpostitusta otin sen pussistaan kahdesti: kerran Bangkokissa pehmentämään kivikovaa sänkyä ja kerran Don Detillä, kun olin sairas.
2. Hyttysverkko. Tällä on ollut käyttöä vain kerran, koska vähemmän yllättäen lähes kaikissa paikoissa, joissa sellaista tarvitsee, on jo sellainen. Enemmän käyttöä tälle on Suomessa retkeillessä.
3. Niken (vaatemerkki, ei Kinnunen) uimashortsit. Eivät pysy päällä eivätkä kuivu helposti, joten mitäs hyvää näissä on? Ei jatkoon.
4. Fyysiset kirjat, joista ei halua luopua (Alan Wattsin Zen ja Sun Tzun Art of war). Ei täältä lukeminen lopu, vaikka ei kantaisikaan omia kirjoja mukana. Tärkeintä olisi, että kirjoista pystyy luopumaan ne luettuaan. Tai sitten vaan lukee sähkökirjoja, jotka ovat maailman paras asia.
5. Haltin 30-litrainen päiväreppu. Vähän liian iso käteväksi päivärepuksi, vaikkakin hyvänkokoinen pitempien siirtymisten ajaksi, kun mukaan saa kolme litraa vettä, päivän ruoat, elektroniikan, kirjat ja sälän. Mutta pahinta on se, että tämä täysin bränikkä pirulainen alkaa hajota! Pikkutaskun vetoketju on jo revennyt niin, ettei sitä saa enää kokonaan kiinni, ja ison taskun vetoketju rispaa. Ei ihme, sillä täytenä repun painosta turhan suuri osa kohdistaa vedon juuri vetoketjuihin. Lisäksi tätä ei saa kätevästi pakattua rinkkaan silloin, kun pitää siirtyä jalan pitkiä matkoja.
6. Puolen vuoden malarialääkitys. Noita pillereitä on törkeästi enemmän kuin mitä tällä matkalla ehdin mitenkään käyttää. Jos joku tarvitseva haluaa, niin täältä saa.
Mitä olisi pitänyt ottaa messiin?
1. Taittokuksa tai -kulho. Välillä olisi tosi kätevää voida sekoittaa omat drinksunsa omassa kupissa tai valmistaa pikanuudeleita vedenkeittimellä.
2. Vedenpuhdistin. Tällaisista minulla on niin vähän kokemusta, etten tiedä, millainen järjestelmä tai aine olisi hyvä, mutta olisi erittäin miellyttävää päästä eroon jatkuvasta pullovesikierteestä. Tätä muoviroskaa tyhjistä pulloista muodostuu aivan järkyttävä määrä.
3. Sähkökirjojen lukulaite. Lauralla on mukanaan Kobo Glo, ja olen kateudesta vihreä. Käsittämättömän kätevä vempele tällaiselle kirjallisuusaddiktille. Akku kestää kuukauden, ja helposti reisitaskuun sujahtavaan laitteeseen saa mahtumaan helposti koko vuoden kirjat. Tämä on hankintalistan ykkösenä.
4. Valokuvia perheestä, ystävistä ja Suomesta. Joka maassa ihmisiä tuntuu kiinnostavan hirveästi, millainen perheeni on ja miltä Suomessa näyttää.
5. Ompelutarvikkeet. Vaatteisiin tulee pientä kremppaa, ja nyt joudun joka kerta etsimään jonkun, joka tekisi huoltotoimenpiteet puolestani. Neula ja lankaa olisi niin helppo kantaa mukana.
6. Venäjän viisumi >________<! Sen hommaaminen maasta, jonka kansalainen ei ole, on ollut jäätävä savotta. Toivottavasti Kuala Lumpurissa viimein nappaa. Tarinan opetus: tsekkaa byrokratia ja hoida se mahdollisimman pitkälle etukäteen valmiiksi.
7. Shortsit. Viimeisenä iltana jätin ne pois tilansäästöpäissäni, mutta sitä olen katunut. Nyt minulla on vain kahdet pitkät housut, joiden vuoropyykkääminen on välillä ollut vähän vaikeaa. Toisaalta täällä myydään shortseja ja kaikenlaisia reissarivaatteita joka nurkalla, joten todellisen tarpeen yllättäessä rahalla saa. Vielä ei ole tarvinnut, mutta välillä olisi ollut kiva.
Seuraavalle reissulle otan kyllä vielä vähemmän roinaa mukaan. Vuoden 2011 kolmen viikon Thaimaan-reissuni kamat olin saanut mahdutettua 30-litraiseen Deuterin reppuuni, ja silloinkin mukana oli jäätävästi ylimääräistä sälää. Sillä koitan seuraavan reissun tehdä, ellei ole jotain erityiskalustoa, jota pitäisi kantaa mukana. Ei täällä oikeasti tarvitse juuri mitään.
Kotimaasta puhuen, turhien romppeiden postittaminen takaisin kotimaahan oli pelimiesratkaisuista rapsakoin. Yhteensä minulta ja Lauralta irtosi yli 5 kiloa turhaa roinaa. Itseltäni kotiin lähti makuupussi (käytin kerran kuumeessa Don Detillä), riippumatto (kaikkialla on ollut sellainen jo valmiiksi), hiustenhoitotuotteita ja partavaahtoja (ajan kaljun ja ostan halpaa kopio-Gilletteä) ja nippu kirjoja, joista en halua luopua. Kannatti, kannatti niin tuhansia prosentteja. Parin-kolmen kilon pudotus mukana kannettavan roinan määrässä teki rinkasta huomattavasti mukavamman kantaa.
Mistä sitten on ollut eniten iloa? Tässä top kuusi jee-kategoriasta. Kuvia ette saa, koska täältä hornan tuutista fotojen lähettäminen kestää meeeeelko kauan.
1. Ilmastointiteippi. Bungalowin hyttysverkossa on reikä? Ei ole enää. Aavikkomaiharit pitäisi saada kestämään Siperian loskaa? Nou problemo. Ikkunaruutu paukkuu tuulessa? Hah! Vielä kun saisi jostain viemäriputkea, superlonia ja putkieristettä.
2. Putkihuivi. Maailman monikäyttöisin vaatekappale. Pipo, kauluri, aurinkohuivi, hengityksensuojain, mitä ikinä. Yksi tällainen on aina reisitaskussani siltä varalta, että jotain tarvitsee peittää tai lämmittää. Ekstraplussaa siitä, että voi näyttää tier 1 -operaattorilta. Sota sota.
3. Asuksen TF700T-tablettitietokone näppistelakalla. Erinomainen matkakumppani: 10 tunnin akunkesto, hyvä kamera, mahdollisuus editoida videoita ja muokata kuvia. Tällä viihdyttää itsensä pitkänkin bussimatkan ajan, kun voi pelata, kuunnella musiikkia, katsoa leffoja tai lukea kirjoja. Erinomainen monitoimilaite, vaikka pari typerää suunnittelumokaa ärsyttääkin (jos näppäimistö on kiinni ja kone päällä, akku hurahtaa tyhjäksi paljon nopeammin kuin osien ollessa erillään).
4. Puolalainen (?) sotilasrinkka. Tämä noin 45-litrainen rinkka kestää kaiken ja siihen saa kiinni kaikki maailman asiat. Rinkan koko ulkopinta on käytännössä peitetty erilaisilla remmeillä ja lenksuilla, joista olen muun muassa ripustanut kaksi kymmenkiloista telamiinaa roikkumaan hiihtomatkan ajaksi. Kantomukavuus on varsin jees, taskuja on riittävästi (2.5) ja muoto on kapea, mistä on iloa tungoksessa dallatessa. Hyvänä puolena rinkka on sen verran pieni, ettei ole mahdollista pakata aivan liikaa kamaa mukaan. Lisäksi se on ulkonäöltään niin kämäinen, että pitkäkyntisen huomio saattaa kiinnittyä uudempiin rinkkoihin.
5. Khao San Roadilta ostettu sininen puuvillapaita. Kevyt, viileä, riittävän särmän näköinen ja hämmästyttävän kestävä. Yleensä täkäläiset vaatteet alkavat rispaantua reunoistaan saman tien, mutta tämä paita on nyt kestänyt yli kolme kuukautta jatkuvaa reissailua. Minulla on mukanani yhteensä neljä paitaa, joista yhtä käytän vain hyttyssuojana, joten tämä puuvillapaita on ollut päällä paljon. Väri alkaa vähitellen haalistua, mutta ehjä se on.
6. Pattayalta pari vuotta sitten ostettu saronki. Nerokas kangaskappale, joka toimii pyyhkeenä, peittona, tyynynä, vaatteena, turbaanina, silmäsiteenä tai kauppakassina (ei yleensä yhtä aikaa). Ei ole vielä edes rikki, vaikka reunat vähän jo rispaavatkin.
Kunniamaininnan saa Samsungin Xcover-kännykkäni. Pöly- ja vesisuojaus on ollut ihan hillittömän kätevä ominaisuus tällä reissulla, kun kännykästä ei tarvitse stressata. Jos haluan hypätä viidakkolampeen ottamaan kuvia, homma toimii silloinkin. Harmi, että malli on sen verran vanha, ettei siihen voi tilanpuutteen vuoksi asentaa juuri mitään ohjelmia. Ensi kierrokselle mukaan parempi vempele.
Mikä olisi pitänyt jättää himaan?
1. Makuupussi. Perustelin tätä itselleni sillä, että saattaisin tarvita sitä kotimatkalla Venäjän läpi, mutta tokkopa. Ennen kotiinpostitusta otin sen pussistaan kahdesti: kerran Bangkokissa pehmentämään kivikovaa sänkyä ja kerran Don Detillä, kun olin sairas.
2. Hyttysverkko. Tällä on ollut käyttöä vain kerran, koska vähemmän yllättäen lähes kaikissa paikoissa, joissa sellaista tarvitsee, on jo sellainen. Enemmän käyttöä tälle on Suomessa retkeillessä.
3. Niken (vaatemerkki, ei Kinnunen) uimashortsit. Eivät pysy päällä eivätkä kuivu helposti, joten mitäs hyvää näissä on? Ei jatkoon.
4. Fyysiset kirjat, joista ei halua luopua (Alan Wattsin Zen ja Sun Tzun Art of war). Ei täältä lukeminen lopu, vaikka ei kantaisikaan omia kirjoja mukana. Tärkeintä olisi, että kirjoista pystyy luopumaan ne luettuaan. Tai sitten vaan lukee sähkökirjoja, jotka ovat maailman paras asia.
5. Haltin 30-litrainen päiväreppu. Vähän liian iso käteväksi päivärepuksi, vaikkakin hyvänkokoinen pitempien siirtymisten ajaksi, kun mukaan saa kolme litraa vettä, päivän ruoat, elektroniikan, kirjat ja sälän. Mutta pahinta on se, että tämä täysin bränikkä pirulainen alkaa hajota! Pikkutaskun vetoketju on jo revennyt niin, ettei sitä saa enää kokonaan kiinni, ja ison taskun vetoketju rispaa. Ei ihme, sillä täytenä repun painosta turhan suuri osa kohdistaa vedon juuri vetoketjuihin. Lisäksi tätä ei saa kätevästi pakattua rinkkaan silloin, kun pitää siirtyä jalan pitkiä matkoja.
6. Puolen vuoden malarialääkitys. Noita pillereitä on törkeästi enemmän kuin mitä tällä matkalla ehdin mitenkään käyttää. Jos joku tarvitseva haluaa, niin täältä saa.
Mitä olisi pitänyt ottaa messiin?
1. Taittokuksa tai -kulho. Välillä olisi tosi kätevää voida sekoittaa omat drinksunsa omassa kupissa tai valmistaa pikanuudeleita vedenkeittimellä.
2. Vedenpuhdistin. Tällaisista minulla on niin vähän kokemusta, etten tiedä, millainen järjestelmä tai aine olisi hyvä, mutta olisi erittäin miellyttävää päästä eroon jatkuvasta pullovesikierteestä. Tätä muoviroskaa tyhjistä pulloista muodostuu aivan järkyttävä määrä.
3. Sähkökirjojen lukulaite. Lauralla on mukanaan Kobo Glo, ja olen kateudesta vihreä. Käsittämättömän kätevä vempele tällaiselle kirjallisuusaddiktille. Akku kestää kuukauden, ja helposti reisitaskuun sujahtavaan laitteeseen saa mahtumaan helposti koko vuoden kirjat. Tämä on hankintalistan ykkösenä.
4. Valokuvia perheestä, ystävistä ja Suomesta. Joka maassa ihmisiä tuntuu kiinnostavan hirveästi, millainen perheeni on ja miltä Suomessa näyttää.
5. Ompelutarvikkeet. Vaatteisiin tulee pientä kremppaa, ja nyt joudun joka kerta etsimään jonkun, joka tekisi huoltotoimenpiteet puolestani. Neula ja lankaa olisi niin helppo kantaa mukana.
6. Venäjän viisumi >________<! Sen hommaaminen maasta, jonka kansalainen ei ole, on ollut jäätävä savotta. Toivottavasti Kuala Lumpurissa viimein nappaa. Tarinan opetus: tsekkaa byrokratia ja hoida se mahdollisimman pitkälle etukäteen valmiiksi.
7. Shortsit. Viimeisenä iltana jätin ne pois tilansäästöpäissäni, mutta sitä olen katunut. Nyt minulla on vain kahdet pitkät housut, joiden vuoropyykkääminen on välillä ollut vähän vaikeaa. Toisaalta täällä myydään shortseja ja kaikenlaisia reissarivaatteita joka nurkalla, joten todellisen tarpeen yllättäessä rahalla saa. Vielä ei ole tarvinnut, mutta välillä olisi ollut kiva.
Seuraavalle reissulle otan kyllä vielä vähemmän roinaa mukaan. Vuoden 2011 kolmen viikon Thaimaan-reissuni kamat olin saanut mahdutettua 30-litraiseen Deuterin reppuuni, ja silloinkin mukana oli jäätävästi ylimääräistä sälää. Sillä koitan seuraavan reissun tehdä, ellei ole jotain erityiskalustoa, jota pitäisi kantaa mukana. Ei täällä oikeasti tarvitse juuri mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti