Tapahtui viime numerossa: sankarimme selvisivät Singaporen kieltokavalkadista ja kavalilta kauppakujilta kaikki munuaiset mukanaan, mutta julma esivalta yritti näännyttää heidät nestehukkaan kieltämällä vesipullojen tuomisen lentokoneeseen. Kuivakielisten sankariemme ryppyisten naamojen edessä aukeni Hong Kongin erityislaatuinen hallintoalue.
Harmaat pilvet myllersivät taivaan poikki sen näköisinä, ettei niiden takanakaan olisi mitään värikästä. Pilvenpiirtäjien varjossa oli kujia, jotka eivät koskaan nähneet suoraa auringonvaloa. Betonikolossit sulkivat kadunkulkijat keskelleen: horisontti oli hullu haave, mahdoton unelma.
Hong Kong on sekoitus film noiria ja Cyberpunk 2020:aa. Omia, kieroutuneita estetiikkahetuloitani tämä kutkutti paljon enemmän kuin Singaporen tiukasti hallittu näpsäkkyys. Monet rakennukset ovat karmaisevan rumia, kadut likaisia ja joka nurkan takaa tuntuu löytyvän syrjäkuva, jossa voisi helposti kuvata leffan jengiväkivallasta. Täälläkin kieltokyltit rumentavat ilmettä, mutta niitä on vähemmän ja säännöistä joustetaan Singaporea enemmän.
Siinä, missä Singaporen-tutkimusmatkailija näkee nurkkia nuuskiessaan vaikuttaviksi rakennettuja megalomaniakompensaattoreita, Hong Kong on täynnä viiltävänviehättäviä eletyn elämän jälkiä. Graffiteja, kukkaistutuksia, rompetta, tauolla olevia katukojuja ja sillai. Täällä on salaisuuksia ja sivukäytäviä, ylipäätään sellainen aitouden tuntu (joka on todella probleemallinen konsepti, jota käsittelen seuraavassa postauksessa lisää).
Hong Kong on teoriassa kiinalainen, mutta se on ollut käytännössä itsenäinen hallintoalue 1800-luvun oopiumsodista lähtien. Kaupunki oli pitkään brittien hallinnassa, mutta nykyään hallitsee monin tavoin itse itseään. Ylin virkamiehistö kommunikoi nykyään Pekingin eikä Lontoon kanssa, mutta Honkkarissa on oma valuutta, oma viisumipolitiikka, vapaa lehdistö, sensuroimaton internet ja muuta jännää.
Kuten näissä miljoonakaupunkivaltioissa tuppaa olemaan, asuminen on tietenkin järjettömän hintaista. Hong Kong oli pitkään maailman tiheimmin asuttuja alueita, ja sänkyä dormista on vaikea saada alle kahdellakymmenellä eurolla. Saimme onneksi eräältä Ryan-nimiseltä paikalliselta vuokrattua hänen kakkosasuntonsa kohtuullisella 40 euron vuorokausihinnalla. Ja voi pojat, millainen asunto se olikaan!
Kokoa kämpällä oli ehkä 10 neliötä, joista kaksi kylppärissä. Lopusta puolet vei sänky, ja tilan säästämiseksi vaatekaapit oli pultattu seinään sängyn jalkopäähän. Jaloille jäi siis sellainen 30 senttiä korkea kolo heilua. Mutta oli siellä suihkuvedenlämmitin, vedenkeitin, pieni hellalevy ja jääkaappi! Eristystä tai lämmitystä ei tosin ollut, mikä 5 asteen yölämpötiloissa oli vähän koleaa näin 25-35 asteeseen tottuneen tropiikin-matkaajan mielestä.
Tämä oli ensimmäinen kerta öö viiteen kuukauteen, kun käytössäni oli jonkinlainen keittiö. Juhlin tätä ostamalla nuudeleita, satay-kastiketta ja kananmunia. Ay gourmet, mm-mm.
Hong Kongin joukkoliikenne on toimivaa, ja siellä on käytössä innovaatio, jonka kovasti soisin Suomeenkin rantautuvan, nimittäin lonkerokortti eli Octopus Card. Kortille ladataan haluttu summa rahaa ja joukkoliikenteessä sitä vain vilautetaan lukijaan ja hypätään vempeleeseen. Eikä siinä vielä kaikki! Octopuksella nimittäin pystyy maksamaan useimmissa päivittäistavarakaupoissakin! Haluatko ostaa purkkapussin? Unohda kolikoiden kaivelu taskunpohjalta, heilauta vain Octopusta ja bittirahat loikkaavat eteenpäin! Mitä vapaus, mikä kauneus, mikä ylittämätön kätevyys!
Haittapuolena tietenkin kyseinen firma on joskus myynyt käyttäjien osto- ja liikkumistottumuksia eteenpäin. Octopus on mahdollista ostaa myös ilman, että sen yhdistää mitenkään tiettyyn henkilöön (itse tein näin), mutta silti aika inhaa. Mutta oli se vaan kätevää pikkuostosten kohdalla.
Hong Kongkin on kauppakaupunki, joten shoppailumahdollisuuksia oli vaikka millaisiin tarpeisiin. Ne eivät kuitenkaan tyrkkineet naamaan yhtä riettaasti kuin Singaporessa, tai sitten olin vain jo ehtinyt tottua. Vastenmielisyydestäni huolimatta ostin (hyi) seuraavat asiat:
Uusi akku wanhaan Xcover-kännykkääni. Edellinen akku alkoi mädäntyä oikein kunnolla eikä antanut enää kuin kuusi tuntia päälläoloaikaa, puoli tuntia jos sillä yritti tehdä jotain. Uusi akku kustansi 13 euroan verran, ihan ok. Älypuhelin (varsinkin Tripadvisorin Singapore-, Hong Kong-, Shanghai- ja Peking-kartta-matkailu-opas-sovelluksilla) on kuitenkin sen verran kätevä juttu tien päällä.
Lushin merisuolainen kuorintavoide. Tämä on nyt kosmetiikkablogi.
Uusi lompakko, jossa Kansan Sankari katsoo lempeän isällisesti perintönsä käyttöä kapitalismin palveluksessa. Tekstissä lukee "Palvele kansaa". Tämän ostaminen sai psyykeni luisumaan väliaikaisesti myyttiseen ironiavorteksiin, jossa surffaamani kymmenet salaivan tasot romahtivat yhteen eikä missään ollut enää järkeä. Rakennan haluamaani tiedostavan tarkkailijan identiteettiä kuluttajana, joka ostaa rahan säilyttämiseen tarkoitetun esineen, jossa on kommunistijohtajan kuva, jonka keralla on tosielämän tapahtumat huomioonottaen aiiiiika jännä slogan, ja jumankapita kun vielä tiedostankin tämän kaiken. Yritän siis pilkata sekä diktaattoreja, totalitarismia että rahan valtaa, mutta päädyn toimimaan tavalla, joka tukee mainittua rahavallan järjestelmää. Bjerkkel. On mulla elämässä ongelmat.
Seuraavaksi pitää ostaa uudet sukat. Oikea isovarpaani vilkuttelee ohi käveleville kiinalaisille.
Hong Kongissa viimeisenä päivänä koin sitten suuren yllätyksen: siellä on hemmetin hyviä trekkausmaastoja. Tein yhden noin kolmetuntisen vaelluksen, jossa ensin nousin noin 500 metriä portaita keskellä kiinalaista, hyvin kompaktia hautausmaata, mutta sitten olinkin melko metsäisissä maisemissa. Ja ihan nyppylän takana piileskeli 8 miljoonaa ihmistä. Vaikuttavaa.
Kuala Lumpurin, Melakan, Singaporen ja Hong Kongin betoniviidakoiden jälkeen tuntui juupelin hyvältä päästä taas puiden keskelle. Pystyin taas hengittämään vapaasti. Reitti oli selkeä ja hyvin ylläpidetty, ja maisemat olivat melkoiset. Jos joku koskaan suuntaa Hong Kongiin, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Googlesta löytyy paljon reittiohjeita ja vinkkejä. Ajoin metrolla päätepysäkille, dallailin kolme tuntia kiemuraisia polkuja, ja pääsin reitin päätepisteestä 10 minuutissa bussilla takaisin metron varteen. Ah.
Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla Shanghaihin. Matka kestää 19 tuntia, mutta mikäs tässä, kun makuupaikan sai 467 HK$:lla, eli reilulla 40 eurolla. Sänkyjä on kolmessa kerroksessa, ja alapedeillä matkustavilla mummoilla on kummallakin oma tablettitietokone. Toinen jopa pelasi Angry Birdsiä. Suomi Winland!
Junasta saa mielinmäärin kuumaa vettä eikä juuri muuta kasvissyöjäystävällistä, joten pääasiallinen ravinnonlähteeni ovat pikanuudelit, sipsit ja karkki. Koska mukana on myös banaaneja, jotka ovat hedelmiä ja siksi terveellisiä, tämä ruokavalio tekee varmasti hyvää. Ruokailuvälineet tosin olisivat hyödylliset. Huomasin Hong Kongissa pakkaillessani, että 6 vuotta sitten takomani ja tervapolttamani lusikka, joka on palvellut minua erittäin hyvin, on kadonnut jonnekin. Katkeruuteni oli suuri. Onneksi pikanuudeleita syö vaikka ilman välineitäkin suoraan kupista, vaikka se tuntuu monia paikallisia huvittavan. Pöytätavat best.
Loppuhuipennuksen hoitavat vanhat ystäväni Bruce Lee ja Jackie Chan. Pojat, antaa mennä vaan!
Harmaat pilvet myllersivät taivaan poikki sen näköisinä, ettei niiden takanakaan olisi mitään värikästä. Pilvenpiirtäjien varjossa oli kujia, jotka eivät koskaan nähneet suoraa auringonvaloa. Betonikolossit sulkivat kadunkulkijat keskelleen: horisontti oli hullu haave, mahdoton unelma.
 |
| Tahtoisin vain ratsastaa triceratopsilla ;_______; (Science Museum oli hieno, hieno!) |
Siinä, missä Singaporen-tutkimusmatkailija näkee nurkkia nuuskiessaan vaikuttaviksi rakennettuja megalomaniakompensaattoreita, Hong Kong on täynnä viiltävänviehättäviä eletyn elämän jälkiä. Graffiteja, kukkaistutuksia, rompetta, tauolla olevia katukojuja ja sillai. Täällä on salaisuuksia ja sivukäytäviä, ylipäätään sellainen aitouden tuntu (joka on todella probleemallinen konsepti, jota käsittelen seuraavassa postauksessa lisää).
 |
| Paikallinen hedelmätarha. |
Hong Kong on teoriassa kiinalainen, mutta se on ollut käytännössä itsenäinen hallintoalue 1800-luvun oopiumsodista lähtien. Kaupunki oli pitkään brittien hallinnassa, mutta nykyään hallitsee monin tavoin itse itseään. Ylin virkamiehistö kommunikoi nykyään Pekingin eikä Lontoon kanssa, mutta Honkkarissa on oma valuutta, oma viisumipolitiikka, vapaa lehdistö, sensuroimaton internet ja muuta jännää.
Kuten näissä miljoonakaupunkivaltioissa tuppaa olemaan, asuminen on tietenkin järjettömän hintaista. Hong Kong oli pitkään maailman tiheimmin asuttuja alueita, ja sänkyä dormista on vaikea saada alle kahdellakymmenellä eurolla. Saimme onneksi eräältä Ryan-nimiseltä paikalliselta vuokrattua hänen kakkosasuntonsa kohtuullisella 40 euron vuorokausihinnalla. Ja voi pojat, millainen asunto se olikaan!
Kokoa kämpällä oli ehkä 10 neliötä, joista kaksi kylppärissä. Lopusta puolet vei sänky, ja tilan säästämiseksi vaatekaapit oli pultattu seinään sängyn jalkopäähän. Jaloille jäi siis sellainen 30 senttiä korkea kolo heilua. Mutta oli siellä suihkuvedenlämmitin, vedenkeitin, pieni hellalevy ja jääkaappi! Eristystä tai lämmitystä ei tosin ollut, mikä 5 asteen yölämpötiloissa oli vähän koleaa näin 25-35 asteeseen tottuneen tropiikin-matkaajan mielestä.
Tämä oli ensimmäinen kerta öö viiteen kuukauteen, kun käytössäni oli jonkinlainen keittiö. Juhlin tätä ostamalla nuudeleita, satay-kastiketta ja kananmunia. Ay gourmet, mm-mm.
 |
| Sorsien sijaan paikallisissa ankkalammissa on punakorvakilpikonnia. |
Hong Kongin joukkoliikenne on toimivaa, ja siellä on käytössä innovaatio, jonka kovasti soisin Suomeenkin rantautuvan, nimittäin lonkerokortti eli Octopus Card. Kortille ladataan haluttu summa rahaa ja joukkoliikenteessä sitä vain vilautetaan lukijaan ja hypätään vempeleeseen. Eikä siinä vielä kaikki! Octopuksella nimittäin pystyy maksamaan useimmissa päivittäistavarakaupoissakin! Haluatko ostaa purkkapussin? Unohda kolikoiden kaivelu taskunpohjalta, heilauta vain Octopusta ja bittirahat loikkaavat eteenpäin! Mitä vapaus, mikä kauneus, mikä ylittämätön kätevyys!
Haittapuolena tietenkin kyseinen firma on joskus myynyt käyttäjien osto- ja liikkumistottumuksia eteenpäin. Octopus on mahdollista ostaa myös ilman, että sen yhdistää mitenkään tiettyyn henkilöön (itse tein näin), mutta silti aika inhaa. Mutta oli se vaan kätevää pikkuostosten kohdalla.
Hong Kongkin on kauppakaupunki, joten shoppailumahdollisuuksia oli vaikka millaisiin tarpeisiin. Ne eivät kuitenkaan tyrkkineet naamaan yhtä riettaasti kuin Singaporessa, tai sitten olin vain jo ehtinyt tottua. Vastenmielisyydestäni huolimatta ostin (hyi) seuraavat asiat:
Uusi akku wanhaan Xcover-kännykkääni. Edellinen akku alkoi mädäntyä oikein kunnolla eikä antanut enää kuin kuusi tuntia päälläoloaikaa, puoli tuntia jos sillä yritti tehdä jotain. Uusi akku kustansi 13 euroan verran, ihan ok. Älypuhelin (varsinkin Tripadvisorin Singapore-, Hong Kong-, Shanghai- ja Peking-kartta-matkailu-opas-sovelluksilla) on kuitenkin sen verran kätevä juttu tien päällä.
Lushin merisuolainen kuorintavoide. Tämä on nyt kosmetiikkablogi.
Uusi lompakko, jossa Kansan Sankari katsoo lempeän isällisesti perintönsä käyttöä kapitalismin palveluksessa. Tekstissä lukee "Palvele kansaa". Tämän ostaminen sai psyykeni luisumaan väliaikaisesti myyttiseen ironiavorteksiin, jossa surffaamani kymmenet salaivan tasot romahtivat yhteen eikä missään ollut enää järkeä. Rakennan haluamaani tiedostavan tarkkailijan identiteettiä kuluttajana, joka ostaa rahan säilyttämiseen tarkoitetun esineen, jossa on kommunistijohtajan kuva, jonka keralla on tosielämän tapahtumat huomioonottaen aiiiiika jännä slogan, ja jumankapita kun vielä tiedostankin tämän kaiken. Yritän siis pilkata sekä diktaattoreja, totalitarismia että rahan valtaa, mutta päädyn toimimaan tavalla, joka tukee mainittua rahavallan järjestelmää. Bjerkkel. On mulla elämässä ongelmat.
 |
| PIDÄN TÄSTÄ |
Seuraavaksi pitää ostaa uudet sukat. Oikea isovarpaani vilkuttelee ohi käveleville kiinalaisille.
Hong Kongissa viimeisenä päivänä koin sitten suuren yllätyksen: siellä on hemmetin hyviä trekkausmaastoja. Tein yhden noin kolmetuntisen vaelluksen, jossa ensin nousin noin 500 metriä portaita keskellä kiinalaista, hyvin kompaktia hautausmaata, mutta sitten olinkin melko metsäisissä maisemissa. Ja ihan nyppylän takana piileskeli 8 miljoonaa ihmistä. Vaikuttavaa.
 |
| Edullinen tilansäästöratkaisu vaativiin tarpeisiin. |
 |
| Siellä ne on. |
Kuala Lumpurin, Melakan, Singaporen ja Hong Kongin betoniviidakoiden jälkeen tuntui juupelin hyvältä päästä taas puiden keskelle. Pystyin taas hengittämään vapaasti. Reitti oli selkeä ja hyvin ylläpidetty, ja maisemat olivat melkoiset. Jos joku koskaan suuntaa Hong Kongiin, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Googlesta löytyy paljon reittiohjeita ja vinkkejä. Ajoin metrolla päätepysäkille, dallailin kolme tuntia kiemuraisia polkuja, ja pääsin reitin päätepisteestä 10 minuutissa bussilla takaisin metron varteen. Ah.
 |
| So ronery <3 |
Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla Shanghaihin. Matka kestää 19 tuntia, mutta mikäs tässä, kun makuupaikan sai 467 HK$:lla, eli reilulla 40 eurolla. Sänkyjä on kolmessa kerroksessa, ja alapedeillä matkustavilla mummoilla on kummallakin oma tablettitietokone. Toinen jopa pelasi Angry Birdsiä. Suomi Winland!
Junasta saa mielinmäärin kuumaa vettä eikä juuri muuta kasvissyöjäystävällistä, joten pääasiallinen ravinnonlähteeni ovat pikanuudelit, sipsit ja karkki. Koska mukana on myös banaaneja, jotka ovat hedelmiä ja siksi terveellisiä, tämä ruokavalio tekee varmasti hyvää. Ruokailuvälineet tosin olisivat hyödylliset. Huomasin Hong Kongissa pakkaillessani, että 6 vuotta sitten takomani ja tervapolttamani lusikka, joka on palvellut minua erittäin hyvin, on kadonnut jonnekin. Katkeruuteni oli suuri. Onneksi pikanuudeleita syö vaikka ilman välineitäkin suoraan kupista, vaikka se tuntuu monia paikallisia huvittavan. Pöytätavat best.
Loppuhuipennuksen hoitavat vanhat ystäväni Bruce Lee ja Jackie Chan. Pojat, antaa mennä vaan!
 |
| Turistiposetus maan tavalla. |
 |
| Nuo kädet ovat läpsineet ihmisiä <3 <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti