Lähdin Etelä-Kiinan Guangzhousta kohti keskempänä sijaitsevaa Hunanin maakuntaa, tarkoituksenani rentoutua ja trekkailla Länsi-Hunanissa. Olin katsonut juna-aikatauluja huolimattomasti, ja minulla oli aikataulun mukaan vain 24 minuuttia aikaa hypätä pois junasta Changshassa, ostaa lippu Jishouhun ja päästä kyseiseen junaan. Muita junia ei päivän aikana mennyt Jishoun suuntaan, joten joutuisin odottamaan iltaa ja yötä, jos myöhästyisin.
Eihän se tietenkään onnistunut. Kuten Kiinassa tuntuu usein olevan, lipunmyynti on ihan eri puolella tai jopa eri rakennuksessa, kuin mistä junat lähtevät. Hetken etsiskeltyäni pääsin lippujonoon 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Paikallinen nuoriso ihmetteli juoksevaa olemustani ja halusi antaa vinkkejä, ja siinä kielimuuria selvitellessä hupsistarallaa, edessäni ei ollutkaan vain kahta jonottajaa, vaan siihen oli tunkenut viisi jamppatuutikkia. No game.
Mutta ei hätää! Yksi miekkonen oli bussifirman kätyri, ja alkoi kovasti myydä minulle bussimatkaa Jishouhun. Vastaavanlaisia tyyppejä oli asema väärällään, joten paranoidi mieleni haistoi palaneen käryä, mutta päätin kuunnella. Tyyppihän ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, joten kommunikaatiomme oli bussinkuvan näyttämistä käyntikortista, Jishouta tarkoittavien kirjoitusmerkkien tökkimistä ja hintojen näppäilyä kännykän laskimella.
Bussi"yhtiön" toimisto ansaitsee erityismaininnan, sillä sen arveluttavuuskerroin oli joitakin tuhansia. Korttelin päässä Changshan juna-asemalta oli nurkkaliiketila, jossa oli hyvin rämä työpöytä ja melko arveluttava sohva, ja that's it. Jotta teevettä sai, piti hana kääntää päälle sisällä ja mennä sitten kadulle, jossa itse hana oli. Rööki paloi ja huhhahhei, mutta paikalla oli muitakin Jishouhun menijöitä, joten arvelin, ettei kovin huonosti voi käydä. Kielimuuri tuli taas vastaan, mutta raha puhuu aina.
Väliaikavinkki: jos matkustelette Kiinassa isojen kaupunkien ulkopuolella, pitäkää tallessa määränpäänne nimi kiinaksi kirjoitettuna. Se helpottaa kaikkea ihan simona. Mm. Google Translate osaa kääntää myös paikannimet kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi, eikä virheitä ole ollut tähän mennessä.
Kun koitin kysyä, milloin bussi on perillä Jishoussa, sain vastaukseksi vain paperille piirretyn ykkösen. Olin vähän että jaa'a, tuleeko tästä nyt sellainen 27 tunnin bussimatka Hunanin vuoristojen halki, mutta koska olin jo maksanut, vaihtoehtoja ei ollut. Zeniä suoneen ja menoksi.
Paitsi, että bussin lähtöajaksi oli merkitty 8.30, ja kun 8.45 kysyin, että niin koskas mennään, jamppa vain kirjoitti ajan yläpuolelle 8.50. Bussiin päästiin lopulta kello 10. Perusmeininki, ja niin aasialaista.
Yllätyksekseni bussissa oli ihmisen mittaiset selkänojat, jollaista vasten sain nukuttuakin, ja matka kesti vaivaiset 6 tuntia, eli 2 tuntia vähemmän kuin junalla. Mikä on tämä ihme? Miten näin voi olla? Mysteeri!
No, pääsin Jishouhun kuitenkin hyvissä ajoin. Kaupunki oli melko mitäänsanomaton, joten lähdin käppäilemään kohti rautatieasemaa, jonka pihalta lähtisi busseja Dehang-nimiseen miao-vähemmistön kylään vuorten syleilyssä. Bussin lähtiessä alkoivat maisemat jylhistyä ja sumupilvet laskeutua. Huhhuh, millaisissa maisemissa jotkut riisiä viljelevät.
Dehang on syrjäinen kylä, josta on alettu rakentaa kotimaan turisteille suunnattua mukaeksoottista lomakohdetta. Länkkäreitä ei taaskaan näkynyt yhtään, mutta kiinalaisia turisteja oli runsaasti, ja kojut olivat pullollaan rihkamaa. Mutta mikäs siinä, kylä on kauniin näköinen ja ympäröivä luonto trekkauspolkuineen juupelin nätti. Tällaisiin maisemiin ei Härmässä törmää.
Löysin passelin majatalon 60 rinmibillä (n. 8 €) per yö. Huone on tosi kauniisti lakattua puuta, ja ainoat ongelmat ovat ikkunan paikalla oleva ristikko ja pesutilojen sijainti betonikellarissa. Mutta close enough, sain peiton, huovan ja sähköhuovan. Kyllä niillä pysyy hengissä.
Aamulla herättyäni lähdin heti trekkaamaan ja hupsistarallaa, mitäs sitten kävikään ja ketkäs tapasinkaan! Suuri seikkailu jatkuu ensi numerossa.
Eihän se tietenkään onnistunut. Kuten Kiinassa tuntuu usein olevan, lipunmyynti on ihan eri puolella tai jopa eri rakennuksessa, kuin mistä junat lähtevät. Hetken etsiskeltyäni pääsin lippujonoon 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Paikallinen nuoriso ihmetteli juoksevaa olemustani ja halusi antaa vinkkejä, ja siinä kielimuuria selvitellessä hupsistarallaa, edessäni ei ollutkaan vain kahta jonottajaa, vaan siihen oli tunkenut viisi jamppatuutikkia. No game.
 |
| Liiketilojen aatelia. |
Mutta ei hätää! Yksi miekkonen oli bussifirman kätyri, ja alkoi kovasti myydä minulle bussimatkaa Jishouhun. Vastaavanlaisia tyyppejä oli asema väärällään, joten paranoidi mieleni haistoi palaneen käryä, mutta päätin kuunnella. Tyyppihän ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, joten kommunikaatiomme oli bussinkuvan näyttämistä käyntikortista, Jishouta tarkoittavien kirjoitusmerkkien tökkimistä ja hintojen näppäilyä kännykän laskimella.
Bussi"yhtiön" toimisto ansaitsee erityismaininnan, sillä sen arveluttavuuskerroin oli joitakin tuhansia. Korttelin päässä Changshan juna-asemalta oli nurkkaliiketila, jossa oli hyvin rämä työpöytä ja melko arveluttava sohva, ja that's it. Jotta teevettä sai, piti hana kääntää päälle sisällä ja mennä sitten kadulle, jossa itse hana oli. Rööki paloi ja huhhahhei, mutta paikalla oli muitakin Jishouhun menijöitä, joten arvelin, ettei kovin huonosti voi käydä. Kielimuuri tuli taas vastaan, mutta raha puhuu aina.
Väliaikavinkki: jos matkustelette Kiinassa isojen kaupunkien ulkopuolella, pitäkää tallessa määränpäänne nimi kiinaksi kirjoitettuna. Se helpottaa kaikkea ihan simona. Mm. Google Translate osaa kääntää myös paikannimet kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi, eikä virheitä ole ollut tähän mennessä.
Kun koitin kysyä, milloin bussi on perillä Jishoussa, sain vastaukseksi vain paperille piirretyn ykkösen. Olin vähän että jaa'a, tuleeko tästä nyt sellainen 27 tunnin bussimatka Hunanin vuoristojen halki, mutta koska olin jo maksanut, vaihtoehtoja ei ollut. Zeniä suoneen ja menoksi.
 |
| Possujen matka oli paljon epämukavampi, ja sen kuuli äänistä. |
Paitsi, että bussin lähtöajaksi oli merkitty 8.30, ja kun 8.45 kysyin, että niin koskas mennään, jamppa vain kirjoitti ajan yläpuolelle 8.50. Bussiin päästiin lopulta kello 10. Perusmeininki, ja niin aasialaista.
Yllätyksekseni bussissa oli ihmisen mittaiset selkänojat, jollaista vasten sain nukuttuakin, ja matka kesti vaivaiset 6 tuntia, eli 2 tuntia vähemmän kuin junalla. Mikä on tämä ihme? Miten näin voi olla? Mysteeri!
 |
| Maisemat olivat sympaattiset. |
No, pääsin Jishouhun kuitenkin hyvissä ajoin. Kaupunki oli melko mitäänsanomaton, joten lähdin käppäilemään kohti rautatieasemaa, jonka pihalta lähtisi busseja Dehang-nimiseen miao-vähemmistön kylään vuorten syleilyssä. Bussin lähtiessä alkoivat maisemat jylhistyä ja sumupilvet laskeutua. Huhhuh, millaisissa maisemissa jotkut riisiä viljelevät.
Dehang on syrjäinen kylä, josta on alettu rakentaa kotimaan turisteille suunnattua mukaeksoottista lomakohdetta. Länkkäreitä ei taaskaan näkynyt yhtään, mutta kiinalaisia turisteja oli runsaasti, ja kojut olivat pullollaan rihkamaa. Mutta mikäs siinä, kylä on kauniin näköinen ja ympäröivä luonto trekkauspolkuineen juupelin nätti. Tällaisiin maisemiin ei Härmässä törmää.
Löysin passelin majatalon 60 rinmibillä (n. 8 €) per yö. Huone on tosi kauniisti lakattua puuta, ja ainoat ongelmat ovat ikkunan paikalla oleva ristikko ja pesutilojen sijainti betonikellarissa. Mutta close enough, sain peiton, huovan ja sähköhuovan. Kyllä niillä pysyy hengissä.
 |
| Ja tämä nerokas keksintö! Ruokapöydän pöytäliina on paksu ja ulottuu maahan saakka, ja pöydän alla on oranssina hehkuva lämmitin. Jalat pysyvät hyvin lämpiminä. |
Aamulla herättyäni lähdin heti trekkaamaan ja hupsistarallaa, mitäs sitten kävikään ja ketkäs tapasinkaan! Suuri seikkailu jatkuu ensi numerossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti