Don Detillä Laosissa juttelin ravintolanpitäjän kanssa matkustamisesta. Yksi syy siihen, että varsinkin matkalippujen suhteen on niin paljon puliveivauksia, on yksinkertaisesti se, että paikalliset eivät juuri matkusta, joten monet matkat suunnitellaan etupäässä turisteja varten.
Tämä on aika loogista. Laosissa useimmat ihmiset vääntävät vähintään 6-päiväistä työviikkoa. Kun tiet ovat kehnot ja rautateitä ei ole, milläs käyt perhettä morjestamassa edes pääkaupungissa, kun matkaan suuntaansa menee 18 tuntia ja maanantaina pitäisi olla taas sorvin ääressä? Melkoinen osa paikallisista elää ja ruokkii perheensä alle dollarilla päivässä per nassu. Siitä ei paljon ulkomaanmatkailuun liikene. Ei ihme, että turisteja pidetään maailman rikkaimpina silavaporsaina.
Kambodzan Kratiessa toinen ravintolanpitäjä kertoi, että hänen tähänastiset 3 kuukauttaan yrittäjänä ovat tuntuneet kolmelta vuodelta. Töissä on pakko olla joka päivä aamusta iltaan. Jos hän sairastuu tai haluaa käydä sukuloimassa, rafla on kiinni, ja se tuntuu ikävästi tulotasossa. Vaikka Suomen hyvinvointivaltiota on potkittu polviin viime aikoina, on se silti edelleen aivan järjettömästi stressivapaampi ja parempi systeemi kuin tämä melko lailla totaalinen sosiaaliturvan puuttuminen.
Varsinkin Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä päin pläsiä läpsähti se, mitä tyhjän päälle jäämisestä täällä seuraa. Varsinkin jokirannan suosituissa kahviloissa ja rafloissa istuskellessa pöydän ääressä kävi jatkuva virta pyörätuolimiekkosia, lapsia, nuoria äitejä ja vanhuksia joko kerjäämässä, kusettamassa tai kauppaamassa valokopioituja kirjoja, punottuja nauhoja tai tukkaklipsuja. Iltaisin kodittomista rikkaimmat nukkuivat katujen varsilla polvenkorkuisilla, puusta rakennetuilla korokkeilla. Vähän köyhemmät lepäsivät kaislamatoilla, ja osa pötkötti silkalla betonilla roskasäkki päänalusena. Tämä oli monilapsisten perheiden vakkarielämää. Koitapa siinä sitten miettiä oman liiketoimintaosaamisen vahvuuksia ja heikkouksia, ja harkita sijoitusasunnon hommaamista. Mikä vapaan kapitalismin ylistyslaulu, jossa kukin on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan!
Tähän kohtaan lainaan tanssiorkesteri Kitkeriä Neitsyitä:
"Tulonsiirtomuoto oikeudenmukaisin
on tietenkin kerjääminen
Siinä vauraus jakautuu perusteella
oman aktiivisuuden
Siinä toteutuu kauneimmin
ideaali vapaaehtoisuuden"
Minun on mahdollista tehdä yksi kesä töitä Suomessa ja saada kokoon niin paljon dineroa, että pystyn ottamaan käytännössä 8 kuukautta vuodesta vapaaksi vieraalla mantereella. Tämä ei ole missään määrin omaa ansiotani, vaan se on seurausta ainoastaan siitä, että olen syntynyt rikkaaseen pohjoismaahan. Se 6 000 euroa, jonka tähän olen budjetoinut, on täysin järjenvastainen rahasumma lököttelyyn ja itsensä etsimiseen käytettäväksi melkein missä vain länsimaiden ulkopuolella. 25 euron päiväbudjetillani vähänkään nuukempi paikallinen eläisi helposti pari viikkoa. Kirjoitan tätä tablettivempeleellä, jonka 700 euron hinnalla täältä saisi ostettua pienen mökin.
Koen, että tässä alkaa kiteytyä se, miksi pidän reissaamista tärkeänä: tällaista perspektiiviä ei vain voi saada istumalla koto-Suomessa. Täällä joutuu kohtaamaan järjettömän hyväosaisuutensa ja olemaan siitä kiitollinen. Paikallisen järjestelmän toivottomuus lyö vasten naamaa. Vaikka lahjoittaisin kaikki rahani paikallisille, aniharva pystyisi silti vetämään itseään pois köyhyydestä vähänkään pitemmäksi ajaksi. Näen ympärilläni epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta ja kärsimystä, mutta en tiedä, mitä voisin tehdä sille. Tämä ristiriita kuitenkin pakottaa minut ajattelemaan asiaa, ja toivottavasti johtaa joko toimiviin oivalluksiin tai ainakin parhaansa yrittävään toimintaan.
Kiitos, Suomen ilmaiset koulut ja kirjastot, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden rakentaa elämästäni haluamaani. Kiitos, sosiaaliturva, joka on pitänyt minut pinnalla, kun elämä ei ole mennyt suunnitellusti. Kiitos, Euroopan vuosituhantinen geopolitiikka, jonka ansiosta pieni, pohjoinen ja kohtalaisen luonnonvaraton maa voi olla nyt yksi maailman rikkaimmista ja siten mahdollistaa edellämainitut kohdat.
Sitten loppukevennys, ettei mene silkaksi paasaamiseksi.
Tämä on aika loogista. Laosissa useimmat ihmiset vääntävät vähintään 6-päiväistä työviikkoa. Kun tiet ovat kehnot ja rautateitä ei ole, milläs käyt perhettä morjestamassa edes pääkaupungissa, kun matkaan suuntaansa menee 18 tuntia ja maanantaina pitäisi olla taas sorvin ääressä? Melkoinen osa paikallisista elää ja ruokkii perheensä alle dollarilla päivässä per nassu. Siitä ei paljon ulkomaanmatkailuun liikene. Ei ihme, että turisteja pidetään maailman rikkaimpina silavaporsaina.
Kambodzan Kratiessa toinen ravintolanpitäjä kertoi, että hänen tähänastiset 3 kuukauttaan yrittäjänä ovat tuntuneet kolmelta vuodelta. Töissä on pakko olla joka päivä aamusta iltaan. Jos hän sairastuu tai haluaa käydä sukuloimassa, rafla on kiinni, ja se tuntuu ikävästi tulotasossa. Vaikka Suomen hyvinvointivaltiota on potkittu polviin viime aikoina, on se silti edelleen aivan järjettömästi stressivapaampi ja parempi systeemi kuin tämä melko lailla totaalinen sosiaaliturvan puuttuminen.
Varsinkin Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä päin pläsiä läpsähti se, mitä tyhjän päälle jäämisestä täällä seuraa. Varsinkin jokirannan suosituissa kahviloissa ja rafloissa istuskellessa pöydän ääressä kävi jatkuva virta pyörätuolimiekkosia, lapsia, nuoria äitejä ja vanhuksia joko kerjäämässä, kusettamassa tai kauppaamassa valokopioituja kirjoja, punottuja nauhoja tai tukkaklipsuja. Iltaisin kodittomista rikkaimmat nukkuivat katujen varsilla polvenkorkuisilla, puusta rakennetuilla korokkeilla. Vähän köyhemmät lepäsivät kaislamatoilla, ja osa pötkötti silkalla betonilla roskasäkki päänalusena. Tämä oli monilapsisten perheiden vakkarielämää. Koitapa siinä sitten miettiä oman liiketoimintaosaamisen vahvuuksia ja heikkouksia, ja harkita sijoitusasunnon hommaamista. Mikä vapaan kapitalismin ylistyslaulu, jossa kukin on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan!
 |
| Kehittäisivät vaan itseään, saatanat. Ai niin, paitsi että opiskelu maksaa melkoisia summia, joten tämä onnistuu vain valmiiksi rikkailta. My bad. |
Tähän kohtaan lainaan tanssiorkesteri Kitkeriä Neitsyitä:
"Tulonsiirtomuoto oikeudenmukaisin
on tietenkin kerjääminen
Siinä vauraus jakautuu perusteella
oman aktiivisuuden
Siinä toteutuu kauneimmin
ideaali vapaaehtoisuuden"
Minun on mahdollista tehdä yksi kesä töitä Suomessa ja saada kokoon niin paljon dineroa, että pystyn ottamaan käytännössä 8 kuukautta vuodesta vapaaksi vieraalla mantereella. Tämä ei ole missään määrin omaa ansiotani, vaan se on seurausta ainoastaan siitä, että olen syntynyt rikkaaseen pohjoismaahan. Se 6 000 euroa, jonka tähän olen budjetoinut, on täysin järjenvastainen rahasumma lököttelyyn ja itsensä etsimiseen käytettäväksi melkein missä vain länsimaiden ulkopuolella. 25 euron päiväbudjetillani vähänkään nuukempi paikallinen eläisi helposti pari viikkoa. Kirjoitan tätä tablettivempeleellä, jonka 700 euron hinnalla täältä saisi ostettua pienen mökin.
 |
| Ei ehkä ihan tällaista. Melkoisen lehmälauman sillä kyllä saisi. |
Koen, että tässä alkaa kiteytyä se, miksi pidän reissaamista tärkeänä: tällaista perspektiiviä ei vain voi saada istumalla koto-Suomessa. Täällä joutuu kohtaamaan järjettömän hyväosaisuutensa ja olemaan siitä kiitollinen. Paikallisen järjestelmän toivottomuus lyö vasten naamaa. Vaikka lahjoittaisin kaikki rahani paikallisille, aniharva pystyisi silti vetämään itseään pois köyhyydestä vähänkään pitemmäksi ajaksi. Näen ympärilläni epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta ja kärsimystä, mutta en tiedä, mitä voisin tehdä sille. Tämä ristiriita kuitenkin pakottaa minut ajattelemaan asiaa, ja toivottavasti johtaa joko toimiviin oivalluksiin tai ainakin parhaansa yrittävään toimintaan.
 |
| Epäkohtia epäkohtien jälkeenkin. Joku täälläkin silti kantaa huolta niinkin kaukaisesta maasta kuin Tiibet. |
Kiitos, Suomen ilmaiset koulut ja kirjastot, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden rakentaa elämästäni haluamaani. Kiitos, sosiaaliturva, joka on pitänyt minut pinnalla, kun elämä ei ole mennyt suunnitellusti. Kiitos, Euroopan vuosituhantinen geopolitiikka, jonka ansiosta pieni, pohjoinen ja kohtalaisen luonnonvaraton maa voi olla nyt yksi maailman rikkaimmista ja siten mahdollistaa edellämainitut kohdat.
Sitten loppukevennys, ettei mene silkaksi paasaamiseksi.
 |
| Höhö. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti