Matka Thaimaasta Laosiin oli häkellyttävän helppo ja yksinkertainen, vaikka paikalliset raja_henkilöt halusivatkin pitää "10 minuutin tauon" (kesto 45 minuuttia) juuri, kun olin läpsäisemässä passiani viisumoitavaksi. Lyöttäydyimme yksiin hieman varttuneemman hollantilaisen pariskunnan kanssa, jotta tuktuk-kyydit olivat hieman halvempia, ja höpöttelimme kevyesti jonotellessamme.
Bussissa rajalta Vientianeen meille alkoi iskeä läpänderiä rajan toisla puolla 6 vuotta asunut lähetyssaarnaaja Gary (Missionary-Gary, höhö), ja keskustelimme jänniä Suomen ja Kalifornian uskontokuntien eroista. Thaimaalaisilla kristityillä on kuulemma paha taipumus olla vielä ehdottomampia uskonasioissa kuin jenkkiläisillä oikeistokristityillä, mikä oli yllättävää.
Lisäksi pari penkkiriviä taaempana istunut paikallinen punasuinen ja -silmäinen miekkonen virkosi aina välillä kemiallisesta tokkurastaan ja yritti ehdottaa meille reissua pohjoisen traveller-ryyppybailuhelvetti Vang Viengiin. Emme lämmenneet.
Vientianen-hostellimme oli kyllä niin backpacker-mesta kuin olla voi. Free vodka from 9-10, dormihuone täynnä irlantilaisia (tarjosivat viskiä, nautin!), leffahuone, ah. Mutta koska samalla hinnalla sai ihan Vientianen keskustasta yksityishuoneen, vaihdoimme kortteeria jo seuraavana päivänä. Nyt on hallussa niin hyvät mestat, että viihdymme täällä varmaankin ainakin viikon, ehkä enemmänkin.
Vientiane on kyllä mainio kaupunki. Matala kuin mikä, eli aurinko paistelee miellyttävästi rakennusten lomasta. Täällä on oikeita pilviäkin, jotka varjostavat hieman kärsivää skandinaavia. Koska tämä on pääkaupunki, turistin hengissäselviäminen on naurettavan heleppoa: kyltit ja ruokalistat ovat usein myös englanniksi, ja suurin osa paikallisista puhuu ainakin välttävää engelskaa. Thaimaan maaseudun jälkeen tämä on ihan tervetullutta, vaikka melkoisessa kuplassa sitä täällä pystyy elämään.
Tämä on kyllä yksi lempikaupungeistani koskaan tähän mennessä. Pieni mutta iso, kaikkea löytyy muttei liikaa, ja moni asia on hyvin helppoa.
Uskaltauduin jopa ajamaan polkupyörällä! Enkä kuollut! Liikenne täällä on hyvin paljon lempeämpää kuin esimerkiksi Helvetin esikartanon parkkipaikalla Bangkokissa. Ensi kierrokselle on kyllä pakko hommata moottoripyöräkortti, että voin vuokrata mopedin ja ottaa koko maanosan vielä paremmini haltuuni.
***
Onneksi kaiken hyvän vastapainoksi Sosialististen Neuvostotasavaltojen eikunsiis Venäjä pistää kapuloita kampoihin. Voin nyt faktana kertoa, että Venäjän federaation suurlähetystöstä Laosin Kansandemokraattisessa Tasavallassa EI saa Venäjän viisumia, ellei ole oikeutettu asumaan Laosissa vähintään 180 päivän ajan. No, tulipahan testattua. Jäljellä ovat vielä Phnom Penhin, Bangkokin, Hanoin ja Hong Kongin suurlähetystöt. Jos missään niistä ei onnista, minun pitää lentää kotiin Pekingistä, mutta ehkä sen kestää. Kaipaisin vain niin kovin Siperiaan maalis-huhtikuussa. Lunta! Kylmää! Slaavilaista byrokratiaa! Vodkaa!
Tutkimukset jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti