Jo kreikkalaiset sen tiesivät: pienet kaupunkivaltiot ovat a) rikkaita ja b) ahdistavia. Singapore, tuo jellonien kaupunki reilun 80 mailin päässä päiväntasaajalta, oli juuri sitä, mistä kaakkoisaasialaisen vapauden huumaamat reissarit puhuivat ääni pelosta väristen. Katu-, baari- ja liiketilakuvan perusteella puolet paikallisesta taloudesta valmisti kieltokylttejä ja toinen puoli valvoi noiden kieltojen noudattamista. Kun trooppisen ilmaston ryydittämä Laura meinasi siemaista vanhaa kunnon hookaksoota metroasemalla, paikallinen styranki juoksi heti huomauttamaan, että moisesta karmeudesta saa rapiat 500:n Singaporen dollarin (about 50 euron) sakot. Jäi juomatta.
Yleensä ainakin skeittaaminen, juoksentelu, syljeskely, eläinten ulkoiluttaminen, kiipeily, norkoilu, syöminen, juominen, koskeminen, lukeminen, Jehovan todistajana toimiminen, valokuvaaminen ja oleminen olivat kiellettyjä, missä sitten olikin. Kadun ylittämisestä ilman suojatietä tai punaisia päin saattoi oikeasti saada sakot. Kylmä kylpy oli melkoinen, kun edelliset 4 kuukautta oli kulunut maissa, joissa lakeja ei juurikaan noudateta eikä valvota.
Tämän drakoniaanisen pykäläviidakon vastapainoksi Singapore oli siisti. Todella, todella siisti. Kadut olivat keskustassa kuin nuoltuja, ja syrjäkylilläkin (joissa majoitus tietenkin oli halvempaa ja Little Indian kasvisruokaparatiisit käden ulottuvilla) muualla Aasiassa yleisiä roskakasoja ei näkynyt. Kuulemma poliisi oli myös luotettava, ja rikosilmoitukset saattoivat jopa johtaa tutkintaan ja, uskomatonta mutta totta, sanktioihin. Ja kaikki tämä ilman sen kummempaa lahjontaa!
Kaikki myös puhuivat englantia, joten oleminen oli merkittävästi helpompaa kuin monissa paikoissa. Singapore on myös erittäin rikas maa, ja se näkyy: arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun, hämäriin monumentteihin ja puistoihin on puskettu tsiljoonia dollareita. Puistot ovat säntillisesti hoidettuja ja erittäin siistejä, eläintarha on paras ja eläinystävällisin koskaan näkemäni, julkinen liikenne on halpaa ja toimivaa, ja joka nurkalla tuntuu olevan jonkinlainen mieltä nyrjäyttämään suunniteltu rakennelma, laservaloshow tai luksuspilvenpiirtäjä.
Varsinkin kaupungin ultimaattinen showpuisto, Gardens by the Bay, oli ulkoasultaan kuin suoraan Avatarista. Neonvärisiä sienenmuotoisia taikapuita 40 metrin korkeuteen? Valtava hopeakupoli suojaamassa tropiikkiin tuotuja vuoristokasveja ja 30-metristä vesiputousta? Kolmen tonnin painoinen, ilmassa leijaileva pronssivauva? Juuh elikkäs. Erittäin vaikuttavaa, mutta puistonkäyttövaihtoehdot olivat "kävele ympäriinsä" ja "valokuvaa." Pallopelit, pyöräily, taideperformanssit ja vastaavat olisivat rikkoneet joitain kielloista.
Tuo luonnehtii mielestäni koko Singaporea. Hienoja, siistejä, vaivoja säästämättä rakennettuja paikkoja, joissa saa katsoa muttei koskea. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltua, rakennettua ja viritettyä, eikä mitään villiä, orgaanista tai kaoottista ollut. Paikan alignment oli hyvin vahvasti lawful neutral, jota olen aina pitänyt D&D:n vastenmielisimpänä filosofiana. Kaupunki oli vähähenkinen kuori, joka osti itselleen siisteyttä ja turvallisuutta kontrollilla.
Yksi asia Singaporessa oli vapaata, nimittäin ostaminen. Singapore syntyi alunperin kauppa-asemaksi hyvälle paikalle Kiinan, Oseanian maustesaarten, Intian, Arabian ja Euroopan välistä kaupankäyntiä varten. Singaporen satama on yksi maailman vilkkaimmista, ja sieltä voi ostaa ihan mitä tahansa. Paitsi huumeita, niiden maahantuonnista saa kuolemantuomion. Riittävästi rahaa, niin se pakollinen kokaiiniannoskin varmasti järjestyy.
Raa'an kulutuskapitalismin päällejuoksu talloi naamaani aika kovaa. Monikerroksisia kauppakeskuskomplekseja oli pahimmillaan kortteli korttelin perään jopa sivuseuduilla, ja kauppakatu Orchard Roadilla ei mitään muuta ollutkaan. Kuinka monta kauppakeskusta voi tarvita, häh? Miten kukaan pystyy tai haluaa käydä niitä läpi päivästä ja viikosta toiseen (tämä on Singaporen-matkailijoiden lempiharrastuksia)?
Kieltoja ja kapitalismia, kontrollia ja kulutusjuhlaa. Se jäi Singaporesta parhaiten mieleen. Tämä olisi varmasti aivan hillitön paikka, jos takatasku pullistelisi pätäkkää: Singaporessa voisi ympäröidä itsensä aivan uskomattomalla, käsittämättömällä luksuksella. Esmes Sentosan resort-saarelta ei tarvitsisi juuri poistua rahvaan pariin, kun koko saari on täynnä parhaita mahdollisia hotelleja, ravintoloita ja viihdettä.
Sentosalla käväisimme tsekkaisemassa Universal Studios Singaporen, joka kuulemma on melkos tunnettu paikka. Kyse on siis eräänlaisesta leffateemapuistosta. Oli pätkä New Yorkia, pala Jurassic Parkia, kortteli scifikaupunkia, pala muinaista Egyptiä ja sillai. Liput olivat tyyriihköt (˜30 €, tosin tämä siis lähinnä suhteessa 25 euron päiväbudjettiini), mutta hintansa väärtit. Universal Studiosin juttu nääs ovat erilaiset ajelut, ja kuten Singaporessa muutenkin, ne olivat melkos övereitä.
Kovin setti oli Transformers-leffoista tehty ajelu, jossa istuttiin kahdentoista hengen pikkukärryyn. Kärry liikkui ajelun aikana pienen kierroksen, mutta sitä oli vaikea arvioida, sillä sen pyöriminen, kääntyily ja useilta 3D-valkokankailta päälle loikannut visio futuristisen jättirobottisodan keskelle joutumisesta oli leukojaloksauttavan todentuntuinen. Suuni oli vilpittömästi auki hämmästyksestä melkein koko ajelun ajan. Siinä oli suunnittelija pähkäillyt päänsä puhki katsojan perspektiivillä leikkimiseksi.
Myös Jurassic Park -jokiajelu oli rouhea. Tiedättekö sen tunteen, kun näette lauman raptoreita viidakossa, ja sen, kun maan alla lautta pysähtyy pimeässä, yllätyshissi lähtee nostamaan sitä ylöspäin, ja ylös katsoessasi huomaat olevasi matkalla kohti tyrannosauruksen leukoja?
(Kertokaa, jos video on rikki, niiden toimivuus on ollut heikko.)
Muut ajelut olivat melko meh, mutta elävien näyttelijöiden esittämät musikaali Monster Rock (Lady Gaga -potpurri! Wuu!) ja Water World olivat myös erittäin viihdyttäviä. En ole ennen nähnyt, miten vesiskootteria käytetään aseena.
Tällaiselle Tiedostavalle Nuorellemiehelle touhu oli problemaattista, koska se oli niin hyvää. Koko paikka oli täpötäynnä uskomatonta viihdettä, jota ei voisi missään muualla kokea, ja jonka luominen on vaatinut miljoonien investoinnit. Sentosa oli tiukasti hallittu fantasiamaailma, jonka kulissientakainen työläisarmeija piti tahrattomana ja toimivana. Saarella ei ollut köyhyyttä eikä paikallisia, vain loistopalveluita ja yleistä halipusi-ihanuutta. Nurkat eivät repsottaneet, ja kaikki oli hyvin, koska järjestelmä oli piilossa vilpittömän kauniin ja taitavasti tehdyn kuoren alla.
Hemmetin ahdistavaa, ja samalla varsin kiehtovaa. Minun tekisi hirveästi mieli tökkiä ja tutkia tätä järjestelmää ja varsinkin sen rahavirtoja. Ne ovat jättimäiset, mutta mihin ne menevät ja kuka niistä hyötyy? Mitkä ovat Singaporen pimeät puolet? Huumeiden hallussapidosta voi saada jopa kuolemantuomion, mutta näin rikkaassa paikassa riittävän isokenkäisten bileissä niitäkin on varmasti tarjolla. Singaporen ulkokuva on todella siisti ja järjestelmällinen, mutta olen luontaisesti skeptinen hyvältä vaikuttavia järjestelmiä kohtaan (en ole kyyninen! Olen vain epäluuloinen! Vannon sen). Turisti näkee Singaporesta lähinnä hyvät puolet, kuten sen, että hanavettä voi juoda (!!!). Mitkä ovat huonot puolet? Mitä suljettujen ovien takana tapahtuu?
Näistä kuvista ja näistä tunnelmista palaamme vielä hetkeksi konkreettisen reissailun pariin. Koska Singaporessa majoittuminen oli kohtalaisen kallista ja lentomme Hong Kongiin lähti kuudelta aamulla ennen metrojen virkoamista, päätimme viettää viimeisen yön Singaporen lentokentällä. Sitä on kehuttu yhdeksi maailman mukavimmista lentokentistä: leposohvia nukkujille, ilmainen wifi, raflaava ravintolatarjonta, elokuviakin. Kaikkea elämälle välttämätöntä, siis.
Harmi vain, että lentomme check-in avautui vasta neljältä aamuyöllä. Nukuin pätkittäisesti viisi tuntia rinkkani päällä makaillen ja huhhuh, kun tuntui hyvältä. Check-inin läpi päästyämme Paratiisi aukesi edessämme, mutta oli tietenkin ääriään myöten täynnä, ja aikaakaan ei nukkumiseen enää ollut. No, aamiaiselle (tofujuustopalleroita) ja koneeseen. Lady Fortuna pitää minua ilmeisesti vieläkin kultapojunaan, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin istumaan hätäuloskäyntipaikalle. Näiden 185:n jumalaisen komean senttimetrin taitteleminen lentokoneistuimiin on aina vähän sellainen epätoivoinen versio lihatetriksestä, mutta tällä kertaa ei tarvinnut turvautua kirveeseen.
Sitten menetin tajuntani ja heräsin Hong Kongissa neljä tuntia myöhemmin, mutta kaikki ei ollutkaan unta.
 |
| Potra poika, pituutta 15 metriä ja painoa kolme tonnia. Don't ask. |
Yleensä ainakin skeittaaminen, juoksentelu, syljeskely, eläinten ulkoiluttaminen, kiipeily, norkoilu, syöminen, juominen, koskeminen, lukeminen, Jehovan todistajana toimiminen, valokuvaaminen ja oleminen olivat kiellettyjä, missä sitten olikin. Kadun ylittämisestä ilman suojatietä tai punaisia päin saattoi oikeasti saada sakot. Kylmä kylpy oli melkoinen, kun edelliset 4 kuukautta oli kulunut maissa, joissa lakeja ei juurikaan noudateta eikä valvota.
Tämän drakoniaanisen pykäläviidakon vastapainoksi Singapore oli siisti. Todella, todella siisti. Kadut olivat keskustassa kuin nuoltuja, ja syrjäkylilläkin (joissa majoitus tietenkin oli halvempaa ja Little Indian kasvisruokaparatiisit käden ulottuvilla) muualla Aasiassa yleisiä roskakasoja ei näkynyt. Kuulemma poliisi oli myös luotettava, ja rikosilmoitukset saattoivat jopa johtaa tutkintaan ja, uskomatonta mutta totta, sanktioihin. Ja kaikki tämä ilman sen kummempaa lahjontaa!
Kaikki myös puhuivat englantia, joten oleminen oli merkittävästi helpompaa kuin monissa paikoissa. Singapore on myös erittäin rikas maa, ja se näkyy: arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun, hämäriin monumentteihin ja puistoihin on puskettu tsiljoonia dollareita. Puistot ovat säntillisesti hoidettuja ja erittäin siistejä, eläintarha on paras ja eläinystävällisin koskaan näkemäni, julkinen liikenne on halpaa ja toimivaa, ja joka nurkalla tuntuu olevan jonkinlainen mieltä nyrjäyttämään suunniteltu rakennelma, laservaloshow tai luksuspilvenpiirtäjä.
 |
| Hei koira, kuulin, että pidät laivoista, joten laitoimme sellaisen hotellisi katolle. |
Varsinkin kaupungin ultimaattinen showpuisto, Gardens by the Bay, oli ulkoasultaan kuin suoraan Avatarista. Neonvärisiä sienenmuotoisia taikapuita 40 metrin korkeuteen? Valtava hopeakupoli suojaamassa tropiikkiin tuotuja vuoristokasveja ja 30-metristä vesiputousta? Kolmen tonnin painoinen, ilmassa leijaileva pronssivauva? Juuh elikkäs. Erittäin vaikuttavaa, mutta puistonkäyttövaihtoehdot olivat "kävele ympäriinsä" ja "valokuvaa." Pallopelit, pyöräily, taideperformanssit ja vastaavat olisivat rikkoneet joitain kielloista.
Tuo luonnehtii mielestäni koko Singaporea. Hienoja, siistejä, vaivoja säästämättä rakennettuja paikkoja, joissa saa katsoa muttei koskea. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltua, rakennettua ja viritettyä, eikä mitään villiä, orgaanista tai kaoottista ollut. Paikan alignment oli hyvin vahvasti lawful neutral, jota olen aina pitänyt D&D:n vastenmielisimpänä filosofiana. Kaupunki oli vähähenkinen kuori, joka osti itselleen siisteyttä ja turvallisuutta kontrollilla.
Yksi asia Singaporessa oli vapaata, nimittäin ostaminen. Singapore syntyi alunperin kauppa-asemaksi hyvälle paikalle Kiinan, Oseanian maustesaarten, Intian, Arabian ja Euroopan välistä kaupankäyntiä varten. Singaporen satama on yksi maailman vilkkaimmista, ja sieltä voi ostaa ihan mitä tahansa. Paitsi huumeita, niiden maahantuonnista saa kuolemantuomion. Riittävästi rahaa, niin se pakollinen kokaiiniannoskin varmasti järjestyy.
 |
| Toiset tykkää luomummasta. (mistähän tääkin kuva on, ei mitään käryä) |
Raa'an kulutuskapitalismin päällejuoksu talloi naamaani aika kovaa. Monikerroksisia kauppakeskuskomplekseja oli pahimmillaan kortteli korttelin perään jopa sivuseuduilla, ja kauppakatu Orchard Roadilla ei mitään muuta ollutkaan. Kuinka monta kauppakeskusta voi tarvita, häh? Miten kukaan pystyy tai haluaa käydä niitä läpi päivästä ja viikosta toiseen (tämä on Singaporen-matkailijoiden lempiharrastuksia)?
Kieltoja ja kapitalismia, kontrollia ja kulutusjuhlaa. Se jäi Singaporesta parhaiten mieleen. Tämä olisi varmasti aivan hillitön paikka, jos takatasku pullistelisi pätäkkää: Singaporessa voisi ympäröidä itsensä aivan uskomattomalla, käsittämättömällä luksuksella. Esmes Sentosan resort-saarelta ei tarvitsisi juuri poistua rahvaan pariin, kun koko saari on täynnä parhaita mahdollisia hotelleja, ravintoloita ja viihdettä.
Sentosalla käväisimme tsekkaisemassa Universal Studios Singaporen, joka kuulemma on melkos tunnettu paikka. Kyse on siis eräänlaisesta leffateemapuistosta. Oli pätkä New Yorkia, pala Jurassic Parkia, kortteli scifikaupunkia, pala muinaista Egyptiä ja sillai. Liput olivat tyyriihköt (˜30 €, tosin tämä siis lähinnä suhteessa 25 euron päiväbudjettiini), mutta hintansa väärtit. Universal Studiosin juttu nääs ovat erilaiset ajelut, ja kuten Singaporessa muutenkin, ne olivat melkos övereitä.
 |
| Mutta kaikki kiva oli sielläkin kielletty :( :( :( |
Kovin setti oli Transformers-leffoista tehty ajelu, jossa istuttiin kahdentoista hengen pikkukärryyn. Kärry liikkui ajelun aikana pienen kierroksen, mutta sitä oli vaikea arvioida, sillä sen pyöriminen, kääntyily ja useilta 3D-valkokankailta päälle loikannut visio futuristisen jättirobottisodan keskelle joutumisesta oli leukojaloksauttavan todentuntuinen. Suuni oli vilpittömästi auki hämmästyksestä melkein koko ajelun ajan. Siinä oli suunnittelija pähkäillyt päänsä puhki katsojan perspektiivillä leikkimiseksi.
Myös Jurassic Park -jokiajelu oli rouhea. Tiedättekö sen tunteen, kun näette lauman raptoreita viidakossa, ja sen, kun maan alla lautta pysähtyy pimeässä, yllätyshissi lähtee nostamaan sitä ylöspäin, ja ylös katsoessasi huomaat olevasi matkalla kohti tyrannosauruksen leukoja?
Muut ajelut olivat melko meh, mutta elävien näyttelijöiden esittämät musikaali Monster Rock (Lady Gaga -potpurri! Wuu!) ja Water World olivat myös erittäin viihdyttäviä. En ole ennen nähnyt, miten vesiskootteria käytetään aseena.
Tällaiselle Tiedostavalle Nuorellemiehelle touhu oli problemaattista, koska se oli niin hyvää. Koko paikka oli täpötäynnä uskomatonta viihdettä, jota ei voisi missään muualla kokea, ja jonka luominen on vaatinut miljoonien investoinnit. Sentosa oli tiukasti hallittu fantasiamaailma, jonka kulissientakainen työläisarmeija piti tahrattomana ja toimivana. Saarella ei ollut köyhyyttä eikä paikallisia, vain loistopalveluita ja yleistä halipusi-ihanuutta. Nurkat eivät repsottaneet, ja kaikki oli hyvin, koska järjestelmä oli piilossa vilpittömän kauniin ja taitavasti tehdyn kuoren alla.
Hemmetin ahdistavaa, ja samalla varsin kiehtovaa. Minun tekisi hirveästi mieli tökkiä ja tutkia tätä järjestelmää ja varsinkin sen rahavirtoja. Ne ovat jättimäiset, mutta mihin ne menevät ja kuka niistä hyötyy? Mitkä ovat Singaporen pimeät puolet? Huumeiden hallussapidosta voi saada jopa kuolemantuomion, mutta näin rikkaassa paikassa riittävän isokenkäisten bileissä niitäkin on varmasti tarjolla. Singaporen ulkokuva on todella siisti ja järjestelmällinen, mutta olen luontaisesti skeptinen hyvältä vaikuttavia järjestelmiä kohtaan (en ole kyyninen! Olen vain epäluuloinen! Vannon sen). Turisti näkee Singaporesta lähinnä hyvät puolet, kuten sen, että hanavettä voi juoda (!!!). Mitkä ovat huonot puolet? Mitä suljettujen ovien takana tapahtuu?
 |
| Ainakin sammunut tapiiri joutuu ovelien pilojen uhriksi ja muuttuu sen takia kasvissyöjäksi. |
Näistä kuvista ja näistä tunnelmista palaamme vielä hetkeksi konkreettisen reissailun pariin. Koska Singaporessa majoittuminen oli kohtalaisen kallista ja lentomme Hong Kongiin lähti kuudelta aamulla ennen metrojen virkoamista, päätimme viettää viimeisen yön Singaporen lentokentällä. Sitä on kehuttu yhdeksi maailman mukavimmista lentokentistä: leposohvia nukkujille, ilmainen wifi, raflaava ravintolatarjonta, elokuviakin. Kaikkea elämälle välttämätöntä, siis.
Harmi vain, että lentomme check-in avautui vasta neljältä aamuyöllä. Nukuin pätkittäisesti viisi tuntia rinkkani päällä makaillen ja huhhuh, kun tuntui hyvältä. Check-inin läpi päästyämme Paratiisi aukesi edessämme, mutta oli tietenkin ääriään myöten täynnä, ja aikaakaan ei nukkumiseen enää ollut. No, aamiaiselle (tofujuustopalleroita) ja koneeseen. Lady Fortuna pitää minua ilmeisesti vieläkin kultapojunaan, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin istumaan hätäuloskäyntipaikalle. Näiden 185:n jumalaisen komean senttimetrin taitteleminen lentokoneistuimiin on aina vähän sellainen epätoivoinen versio lihatetriksestä, mutta tällä kertaa ei tarvinnut turvautua kirveeseen.
Sitten menetin tajuntani ja heräsin Hong Kongissa neljä tuntia myöhemmin, mutta kaikki ei ollutkaan unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti