Kävinpäs tuossa eilen lompsimassa itäisen Bangkokin suunnilla. Apostolinkyydittimeni osuivat Lumphinin puistoon, jonka ajattelin olevan miellyttävän vehreä hengähdys betoniviidakossa.
Hämmennykseni oli suuri, kun puiston portilla minua tervehti kaksi ja puoli metriä korkea Guy Fawkes -naamari ja melekoisen massiivinen sinivalkoinen telttakylä. Oli parturia, oli soppatykkiä, oli buddhalaista vallankumouskirjallisuutta. Ja yo dawg, isojen telttojen alla oli pieniä telttoja. Kaikki armeijamaisen siisteissä riveissä, täydellisesti järjestyksessä. Telttoihin oli jopa merkattu niiden postiosoitteet.
Fawkes-naamareita oli vähän joka puolella, ilmeisesti symboliikan siirto myös kaakkoisaasialaiseen kulttuuriperintöön oli onnistunut mainiosti. Juttelin telttakylässä kuukauden asuneen bangkokilaisen lakimiehen, herra Surititin kanssa, joka kertoi, että parin viikon välein protestoijajoukko laittaa naamarit päähän ja menee osoittamaan mieltä paikallisten hallintorakennusten edustalle. Suurimmat valituksen aiheet ovat hallituksen korruptio, öljy- ja kaasupitoisen maan myyminen Kambodzalle, kohtuuton lainanotto finanssikkojen suosikkielimeltä International Monetary Fundilta, hallituksen jäsenten itselleen puuhaama menneiden rikosten armahduslaki ja sokerina pohjalla kuningassuvun epäkunnioittaminen, jota tosin taidetaan täällä käyttää vähän sellaisena geneerisenä lyömäaseena ketä tahansa vastaan, vähän kuin sotaveteraaneja Suomessa.
Retoriikka oli melkoisen villiä, yhdessä pamfletissa hallitusta syytettiin muun muassa kansanmurhasta. Koko touhu tuntuu henkilöityvän entiseen pääministeri Taksiniin, joka sattumalta on miljonääri, kuulemma istunut vankilassa ja suhmuroinut rajulla kädellä etuja lähipiirilleen. Taksin on ollut maanpaossa vuodesta 2006 lähtien, joten minulle ei ihan tullut selväksi, miten hän liittyy tämänhetkisiin protesteihin, ellei sitten vain symbolina eliitin korruptiolle ja muulle iljettävälle. Pamfletin mukaan Taksin johtaa edelleen vallanpitäjiä kulissien takaa, varsinkin neuvoen Thaimaan nykyistä pääministeriä, siskoaan Yingluckia.
Perinteisesti media kuulemma on hallinnon talutusnuorassa, koska julkinen tuki mediataloille on ilmeisesti merkittävä osa niiden toimintaa, ja jos toimittajat tekevät vallanpitäjiä ärsyttäviä juttuja, rahoitus katkeaa ja toiminta loppuu.
Surititin mukaan telttakylä saa rahoitusta joltain pieneltä oppositiopuolueelta, mutta naapuriteltassa asunut herra Eak vakuutti, että tässä kansa pitää huolen itsestään ilman ulkopuolista rahoitusta ja haluaa muuttaa koko tämänhetkistä puoluejärjestelmää paremmaksi, hyläten myös oppositiopuolueet. Harjoitan skeptisyyttä jälkimmäistä väitettä kohtaan. Osalla varmasti on moisia ambitioita, mutta mesta näytti hyvin rahoitetulta, järjestäytyneeltä ja samanmuotoiselta. Kaikkien isojen telttojen kangaskin oli samaa, ja niitä oli ainakin parisataa. Pienet teltat olivat myös kaikki noin kolmenmallisia erilaisia kupolitelttoja.
Lisäksi paikalla tarjottiin ilmaista kasvisruokaa kaikille ohikulkijoille, ja minullekin annettiin osani. Oli muuten herkkua, etenkin jälkiruoaksi ollut makea, rapea munakas voilla ja hunajalla. Suritit myös kutsui minut asumaan telttakylään pariksi päiväksi. Jumaleissön kun tekisi mieli, mutta seuraavien aikojen suunnitelmat on jo lyöty lukkoon. Pitää katsoa, kun tulen takaisin Bangkokiin. Se olisi ainakin jotain aivan uutta.
Sydämeni kyllä sykähtelee aina räväkästi, kun kansa nousee vallanpitäjien korruptiota vastaan. Sanokaa minua romantikoksi ja pukekaa minut Che-paitaan. Che che, pikku apina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti