SE ON MERKKI
Lentokoneen (naurettavan hifiteknisessä ja tulevaisuusvibaisessa) viihdelaitteen leffavalikoimassa on mikäpä muukaan kuin kaikkien tuntema ja joidenkin fanittama Braveheart. They may take our lives, but they will never take... Our FREEDOM!
Merkit taivaista eivät ole yleensä näin selkeitä, mutta on tässäkin tulkinnanvaraa. Taipumaton sydän ja usko ihmisiin johtaa... Vapauteen? Siihen, että hevoset kiskovat raajat irti? Prinsessaan ja joltisenkiin palaan valtakuntaa? Badass-kasvomaalaukseen? Kaikkiin näihin?
Tämä teknosoturin reissutapa on kyllä melkoisen huvittava. Ensimmäisellä reissullani Espanjassa mukana oli gsm-kännykkä, enkä ottanut edes laturia, kun en uskonut sellaista tarvitsevani. Solisluun murruttua tarvitsin, yllättävää kyllä. Nytkin koitin minimeerata mukana kantamani roinan (epäonnistuin), mutta ilmaisesta langattomasta internetistä on tullut melkoinen myyntiartikkeli. Kahvilassa katsastan tarkkaan, minkä pöydän alla on verkkovirtapistoke. Yhteydenpito kotiin on naurettavan helppoa, mutta koitan välttää sitä. Tämän reissun tavoitteiden (niistä lisää myöhemmin) kannalta wanhoista cuwioista irroittautuminen on olennaisen kriitillistä.
Vempainaddiktin käheällä rintabassolla voin vakuuttaa, että elektroniikka on hyvä renki ja jumalattoman huono isäntä. Soon vain niin tenhoavaa, turvallista ja lempeää. Varsinkin tämä tabletinpiru, jolla on leppoisan helppoa katsella karttoja, suunnitella meiningsejä, selata Twitteriä, lukea sähkökirjoja ja pelata (Air Patriots, Dead Trigger ja Rope Escape rulez ok). Tämä on helppo henkireikä sellaiseen maailmaan, jonka tunnen ja jossa osaan toimia. Epäilemättä tämä helpottaa sitten, kun kulttuurishokki syö uskoa olemassaolon tarkoitukseen, ja no, reilussa puolessa vuodessa ehtii luultavasti uppoutua reissuunkin välineistä huolimatta. Kaiken muun pettäessä diilaan itseni jonnekin sähköttömälle biitsille Malesiaan kuukaudeksi tai pariksi. Tai jumahdan Mongoliaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti