Paluu Suureen ja Mahtavaan

Mitäs me muutkin suurmiehet.

Aaaaah, mikä kotoisa tuoksu Uralin Kouvolan tehtaista leijuikaan palaaviin sieraimiini Koltsovon lentokentällä. Lentokentältä pois pääsy kesti taas hetkosen, kun rinkassani ollut lyhennetty treenimiekka herätti suurta hämmennystä turvatarkastuksessa. Jep, Jekaterinburgin lentokentällä turvatarkastukset läpivalaisuineen on myös kentältä poistuttaessa. For safety & Stalin!
Lentokenttäbussin lähtö viivästyi viitisen minuuttia, kun odottelin pakaaseineni turhaan rahastajaa bussin perällä, kun tavallisesta merkittävästi poiketen huima 200 ruplan summa pitikin maksaa suoraan kuskille. Tästä ja elämän hauraasta rajallisuudesta sydämistyneenä kuski kaahasi kaupungille tuhatta ja sataa bussin kiemurrellessa moottoritien kuoppien lomasta  kuin vodkapäissään sekoileva anakonda.

Oma tupa, oma lupa

Aamuseitsemältä pääsin asuntolaan, mutta siellä minua odotti järkytys: toinen italialainen kämppikseni oli lomani aikana muuttunut vietnamilaiseksi! No ei vaineskaan, vaan hyvin nopeasti ja kuuluvasti kävi ilmi, että naapurihuoneessa oli käynnissä herkkä hetki, jota pakoon lähteminen oli vaikuttanut välttämättömältä. Onneksi korvatulppavarastoni on ehtymätön.
Ilmeisesti mopot ovat lähteneet täysin lapasista ja enemmän tai vähemmän fyysisiä romanssintynkiä on syntynyt sinne, tänne ja tuonne. Tämä on melkoinen suoritus, varsinkin ottaen huomioon asuntolan aivan hirvittävän karmaisevat jousihetekasängyt, joissa jo pelkkä nukkuminen tuottaa pahaa mieltä, ahdistusta ja valtionvelkaa. Jos joskus kuulette hurjia tarinoita vaihto-opiskelijoiden hillittömästä rietastelusta ja ylettömästä elostelusta, voin vakuuttaa, että omat havaintoni tukevat ilmiön olemassaoloa. Joka yö pelkään, että jonkun sydämistyneen slaaviprinsessan mafiakontaktit potkaisevat oven auki ja luulevat minua latinoksi.

Ei ihme, että Alfa Keskukselle on kysyntää.

Muissa asuntolauutisissa suihkun tilanne alkaa olla kriittinen. Käsisuihkun letku on vuotanut jo kuukausia, poistoletku ei ole vetänyt koskaan ja nyt viimeinenkin ehjä palikka, kiinteä suihkupää päätti napsahtaa irti. Paikalle tilattu huoltomies oli maailman hyödyllisin miekkonen: hän saapui työmaalle, tutkiskeli tilannetta, kiinnitti käsisuihkun suihkupään takaisin samaan rikkinäiseen letkuun, aukoi päätä kaikille ja poistui paikalta. Ainoa muutos oli se, että kriittisen sijaan tilanne on nyt epätoivoinen.

Kiva tietää näin tammikuun puolivälissä

Venäläisen, perinteisiä
arvoja kunnioittavan
penkkisuunnittelun helmi.

Kaksi päivää paluuni jälkeen (soon 17.1. nääs) kävi ilmi, että niin, seuraava lukukausi alkaa vasta kuukauden päästä 15.2, ja tämä sydämistytti minua hiukkasen. Jos olisin ollut paremmin kärryillä ja enemmän hereillä, olisin voinut viettää paljon enemmän aikaa Suomessa. Nyt olen lähinnä "pyöritellyt peukaloitani" ja "opiskellut itsenäisesti venäjää" jopa useita minuutteja päivässä viimeisten kolmen viikon aikana. Mystisesti kuukauden sluibailu Suomessa paransi venäjäntaitoani huikeasti, joten olen yrittänyt toteuttaa samaa metodia nyt täälläkin.
Olo on ollut hieman tukala, koska uskaliaasta huoneenvaihtoruljanssista ja asuntolan administraation lupauksista huolimatta minulla on taas kaksi huonetoveria. Voin kertoa, että 10 neliömetrin huoneessa on kolmen ihmisen hengittelytoimenpiteiden jälkeen aamuyöllä melko kuumaa, kosteaa ja hapetonta. Vietin yhden hurjahermoisen yön jo parvekkeella nukkuen, mutta jo -6 asteessa olisin tarvinnut enemmän kuin kaksi peittoa. Toivottavasti kevät tulee nopeasti ja yölämpötilat nousisivat nollan tuntumaan. Elämänlaatuni parantuisi huikeasti, jos saisin nukkua ja herätä rauhassa.

I like to move it move it

Hyvissä ajoin Venäjälle paluussa parasta on ollut se, että olen päässyt taas käymään säännöllisesti kuntosalilla ja miekkailutreeneissä. Sain vihdoin omat miekkailukamani roudattua tänne, ja voi pojat, kuinka miellyttävää matsaaminen on itselle kunnolla sopivat sälät päällä. Rapiiri ja sidesword alkavat vähitellen totella kättäni ihan oikeasti, mikä on hyvin miellyttävää. Olen edelleen julma ja kunnianhimoinen käsillelyöjä, mutta what can do, validia historiallista tekniikkaa.

Pitkästä aikaa pitkämiekkasparria, minä punaisissa. Slava (mustissa) on melkoinen sotajumala, mutta pitkämiekalla pystyn sentään laittamaan kampoihin.

Seuran jampat ovat sitä mieltä, että minun pitää helmikuun lopussa lähteä koko Venäjän laajuiseen turnaukseen, joka pidetään jossain Jekaterinburgin lähikylässä. Ajatus vähän jänskättää, koska sparrasin elämäni ensimmäistä kertaa viime kesänä ja olen treenannut yhdenkädenaseita saman verran, mutta no, sarvesta härkää, kyynärpäästä miestä. Pakkohan sinne on lähteä katsomaan, mitä tapahtuu, varsinkin kun omat suojavarusteeni ovat varsin riittävät.

Dat butt is so hot everything becomes unfocused. Lisäksi, punaiset polvisukat ovat kuuminta hottia Uralilla.

***

Tavoitteenani on tänä keväänä käynnistää kirjoitushommia taas kunnon höyryllä pitkästä aikaa. Syksy meni pitkälti kärvistellessä ja stressatessa, mutta kevät vaikuttaa vähätöisemmältä. Minua kannattaa siis uhkailla ja pakottaa kirjoittamaan, sillä todellinen motivaatio syntyy vain tuskan pelosta. Ramos ramos!