tag:blogger.com,1999:blog-52937991645891557322024-03-13T06:47:07.286-07:00Reissaa tai kuoleThey may take our lives, but they will never take... Our FREEDOM!Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.comBlogger37125tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-33968573868784569182016-03-31T09:25:00.001-07:002016-04-24T20:16:24.019-07:00Jotain rajaa sentään<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jekaterinburgin asukkaat ovat hyvin tarkkoja siitä, että he asuvat pikemmin Euroopassa kuin Aasiassa, ja nimenomaan Uralilla: Siperia on kyllä lähellä, mutta siellä asuvat ihmiset ovat selvästi enemmän maalaisia. Tämän erottelun kunniaksi parikymmentä kilometriä Jekaterinburgin ulkopuolelle on pystytetty massiivinen monumentti merkkaamaan sitä kohtaa, jossa Eurooppa jää taakse ja Aasian loputtomat tasangot alkavat. Urhoollinen sankaritoimittajamme lähti reportaasimatkalle, joka oli täynnään epäilyksiä, pettymyksiä, huijauksia ja lopulta virvoittavia onnistumisia.<br />
<br />
Olkaa hyvä:
<br />
<br /></div>
<audio controls="">
<source src="https://dl.dropboxusercontent.com/s/n6nf4a2u6rmple5/20160121_002Aasiaraja_valmis.mp3"></source>
If you cannot see the audio controls, your browser does not support the audio element
</audio><br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-0bNKf3CSHh4/Vv1UK515y9I/AAAAAAAABKE/3xFLw-29MOEgGa5qfILwmGtV-ZTrcbvPg/s1600/yhdistetyt%2Bobeliskit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="356" src="https://1.bp.blogspot.com/-0bNKf3CSHh4/Vv1UK515y9I/AAAAAAAABKE/3xFLw-29MOEgGa5qfILwmGtV-ZTrcbvPg/s400/yhdistetyt%2Bobeliskit.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos teitä pyydetään viemään joku "obeliskille", kumpi näistä vastaa sanaa paremmin?</td></tr>
</tbody></table>
Tästäkin huikeasta seikkailusta selvittiin vain lompakko puolella tuhannella ekstraruplalla laihtuneena. Taksikuski, tuo oveluksista nokkelin, myös parkkeerasi aina mahdollisimman kauas kohteista, että kävelyyn menisi aikaa ja mittari raksuttaisi. Aika velikulta.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-rIdFU9KNAG8/Vv1Sq0qtrII/AAAAAAAABJs/-GQNhOigQwQymD1K1ykzRC_tzFvQUF6sg/s1600/2016-01-21%2B10.55.01.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-rIdFU9KNAG8/Vv1Sq0qtrII/AAAAAAAABJs/-GQNhOigQwQymD1K1ykzRC_tzFvQUF6sg/s320/2016-01-21%2B10.55.01.jpg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvatodiste luvattomasta rajanylityksestä.</td></tr>
</tbody></table>
Ja koska kaikki coolit mukulat haluavat instant-kuvavirtaa kaikkialta, missä kuljenkin, kannattaa ehdottomasti tsekkailla Snapchat-tiliäni. Julkaisukynnys on Mariaanien haudan kohdalla, ja säkenöivä huumorintajuni saa hymyn siperialaisen verovirkailijankin huulille.<br />
<div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-tO9WsBEr940/Vv2DtpqAUGI/AAAAAAAABKU/OoVqCo7Jl8QWestlVByXsYw9b29UX4wMg/s1600/IMG_20160401_000218.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-tO9WsBEr940/Vv2DtpqAUGI/AAAAAAAABKU/OoVqCo7Jl8QWestlVByXsYw9b29UX4wMg/s320/IMG_20160401_000218.jpg" width="255" /></a></div>
<br />
<br /></div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-71250217384646509712016-03-28T14:35:00.002-07:002016-03-28T14:47:37.581-07:00Venäläisen boffaamisen kansallisia erikoisuuksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jekaterinburgissa on parikin miekkailuseuraa, joista yhdessä olen käynyt mätkimässä ihmisiä tämän vuoden aikana. Suurin osa treenaamisesta on enemmän tai vähemmän hema-vaikutteista kaksintaistelun harjoittelua kovilla impaktimuoviaseilla, mutta muutamissa viimeisimmissä treeneissä on käytetty myös pehmustettuja aseita joukkotaisteluissa. Täkäläisessä pehmomiekkailukulttuurissa on joitakin aikas kiinnostavia piirteitä.<br />
<br />
Niille, joille boffaus ei ole tuttua, kerrottakoon, että kyse on siis pehmustetuilla keskiaikavaikutteisilla aseilla kanssaihmisen hutkimisesta. Kesällä 22.-24.7. järjestetään kahdestoista Sotahuuto, yli 600 hengen massiivinen taistelutapahtuma. Mikäli kiinnostaa, lisää tietoa löytyy <a href="https://www.facebook.com/events/795448017227423/" target="_blank">Facebook-eventistä</a> ja tapahtuman <a href="http://www.sotahuuto.fi/" target="_blank">virallisilta sivuilta</a> (kunhan päivittyvät). Olen itse järjestäjätiimiä, ja suosittelen lämpimästi osallistumista itse kullekin säädylle.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-yCHXOTxHjsU/VvmgQwlZrjI/AAAAAAAABJQ/69ZOYDLfgdMmrYobE-Tr8fGx_R-UR5GWg/s1600/IMG_20160325_210705.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-yCHXOTxHjsU/VvmgQwlZrjI/AAAAAAAABJQ/69ZOYDLfgdMmrYobE-Tr8fGx_R-UR5GWg/s320/IMG_20160325_210705.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voi veljet sitä tunnetta, kun treenien<br />
kokenein jamppa pistää keihäällä hyvin<br />
tuetun askelpiston vastapalloon suoraan<br />
haimaani.</td></tr>
</tbody></table>
Silmiinpistävin ero venäläisen ja suomalaisen boffauksen välillä on käytetyissä aseissa ja varusteissa. Miekoissa pistokärjet, väistimet tai lisäpehmusteet lyömäterässä ovat tuntemattomia suuruuksia, ja ainoana pehmusteena toimii yksi kerros putkieristettä, joka on päällystetty jesarin korvaavalla kangassukalla. Keihäiden "pistokärjet" ovat sekä surullisia, tuskallisia että vaarallisia suomalaiseen standardiin verrattuna. Niiden varret ovat jollain täytettyä 32-millistä pp-putkea, hyvin joustavia ja siksi vain noin 220 senttiä pitkiä. Kilvissä ei ole kiinteää runkoa saati kahvaa, vaan ne koostuvat useista kerroksista solumuovia, painavat vähemmän kuin heliumilla täytetty kolibri, eikä niillä torjuta yhtään mitään, mikä ei osu suoraan kilven takana olevan käden kohdalle. Ainoa tapa torjua kilvillä mielekkäästi on pitää ne vartalossa kiinni. Miekoilla saa vain lyödä, keihäillä saa vain pistää. Matsatessa pitää käyttää vähintään miekkailumaskia ja oman maun mukaan muita suojavarusteita. Toisaalta, Moskovassa miekkailumaskeja ei käytetty, päähän ei vain saanut lyödä.<br />
<br />
Sääntösysteemissä jokaisella on 3 osumapistettä, ja mikä tahansa hyvä osuma vie yhden pisteen. Raajat eivät lähde käytöstä. Päähän ei saa lyödä, vaan päähän lyönyt kuolee itse, vaikka miekkailumaskin peittämä pää on aika lailla parhaiten suojattu ruumiinosa. Itse en kuole mihinkään yhtä paljon kuin siihen, että vanhasta tottumuksesta rangon vastustajia päänuppiin. Varsinkin keihäällä kilpimiehiä on vaikea pistää mihinkään muualle kuin jalkoihin, koska heidän ei tarvitse suojata päätään, ja kilpeä pidetään usein kiinni vartalossa.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Twy5lA4jIiY/VvmgQfxVuuI/AAAAAAAABJI/07yV8n5poSITR5xbpm56nFua_FDDngGXw/s1600/IMG_20160325_210727.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-Twy5lA4jIiY/VvmgQfxVuuI/AAAAAAAABJI/07yV8n5poSITR5xbpm56nFua_FDDngGXw/s320/IMG_20160325_210727.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aseteknologian huipentuma.</td></tr>
</tbody></table>
Kalibraatio vaihtelee villisti. Teoriassa kaikki "hyvät osumat" lasketaan, mutta määritelmä riippuu vastaanottajasta. Voimankäytön maksimi on täysin eri tasolla kuin Suomessa: täällä kekkoslaiset rottinkilyönnit olisivat lempeitä "joo, toi oli ihan kiva lyönti"-läpsyjä. Ne, joilla on habaa ja tekniikkaa, lyövät aivan järkyttäviä vuorenhalkojaniittejä, vähentäen voimankäyttöä vain, jos vastustaja on tosi pieni ja kokematon. Kokeneilla on myös taipumus laskea vain sellaisia lyöntejä, joista jää mustelmia. Keskimäärin ihmiset kuitenkin lyövät aika pitkälti samalla voimalla kuin Suomessakin, mutta hipsuja lyödään todella paljon vähemmän, koska niitä ei lasketa.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Vaikutus mättöön</h3>
<div>
<br /></div>
Jännittävästi tällä sääntösysteemillä dualwieldaaja on kentän kuningas: motivoitunut kahdella aseella pätkyttäjä voittaa minkä tahansa 1 vs 1 -kohtaamisen. Kilpimies ei mitenkään saa mätkittyä yhtä nopeasti tarvittavia kolmea iskua sisään, ja keihäskin saa yleensä vain yhden piston perille ennen kuin dualwieldaaja on halausetäisyydellä. Lerppukilpiin verrattuna miekoilla voi sentään yrittää torjua, vaikka väistimiä ei olekaan.<br />
<br />
Osumapisteiden määrä aiheuttaa sen, että kontrolli vastustajan aseesta muuttuu suomalaista boffausta tärkeämmäksi. Kokeneet mättäjät tekevät paljon sitä, että ryntäävät kilpimiekan tai dualwieldin kanssa vastustajaa kohti ja nostavat vasemmalla kädellä vastustajan miekan ylös, samalla paukuttaen iskusarjaa jalkaan. Näillä lerppukilvillä jalkaosumia ei torjuta mitenkään päin.<br />
<br />
Selustaan pääseminen ei ole samanlainen oikotie onneen kuin suomalaisissa säännöissä. Kolmen osuman saaminen samaan tyyppiin kestää yllättävän kauan, joten käytännössä ikinä selkäänpuukottaja ei pääse lanaamaan koko riviä. Matsit myös kestävät selvästi pitempään, koska ensimmäiset osuneet lyönnit eivät tiputa ketään eivätkä heikennä kumpaakaan puolta kriittisesti, kun raajoja ei lähde.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-8231mZYQb4c/VvmgQQ8H4HI/AAAAAAAABJM/ehqJdb-_q3scWkCT52pLhTApAYTl3a7OQ/s1600/IMG_20160325_210712.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-8231mZYQb4c/VvmgQQ8H4HI/AAAAAAAABJM/ehqJdb-_q3scWkCT52pLhTApAYTl3a7OQ/s320/IMG_20160325_210712.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mahtuu silmäkuoppaan, muttei<br />
läpäise ihoa. Toivottavasti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Rynnäköt ovat näillä säännöillä selvästi helpompia kuin suomalaisilla, koska osumia pystyy ottamaan enemmän ilman, että se vaikuttaa toimintaan. Lisäksi on yllättävän vaikea saada kroppaa kilvellä suojaavaan rynnäköijään kolmea osumaa ilman, että lyö häntä vahingossa päähän.<br />
Pistämisen puute ja voimakas kalibraatio tekevät asioista jänniä. Kilpikonnailua ja polvelle menoa käytetään todella paljon vähemmän, koska hyvin matalista asennoista on vaikeampi lyödä kovaa, ja pistääkään ei saa.<br />
<br />
Keihäillä on helppo dominoida kokemattomia taistelijoita täälläkin, mutta pitkien aseiden teho on pienempi kuin Suomessa. Villillä miekallapätkyttämisella on helpompi saada osumia sisään kuin pistämällä.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Sijainti skenessä</h3>
<div>
<br /></div>
Venäjällä boffaamista pidetään miekkailun nössönä alalajina, joka sopii etenkin lapsille ja nuorille, jotka saadaan sillä sisäänheitettyä muiden miekkailulajien pariin. Kaikki miekkailuharrastukset assosioituvat täällä larppaamiseen paljon vahvemmin kuin Suomessa, ja päällekkäisyyttä miekkailu- ja larppiskenen kanssa on tuntumani mukaan selvästi enemmän kuin Suomessa. Venäjällä monet miekkailijat lähtevät larppeihin fiilistelemään ja matsaamaan, ja larpitkin ovat aika erityyppisiä kuin meillä päin.<br />
<br />
Huvittavasti venäläiset pitävät suomalaisia boffereita omituisina ja tarpeettoman pehmustettuina. Minulta on pariinkin kertaan kysytty, että miksemme vain käytä kovia impaktimuovimiekkoja ja suojavarusteita, kun haluamme miekkailla. Olen vastannut, että kunnollisilla boffereilla muita varusteita ei tarvita ja porukkaa saadaan kentälle enemmän, ja hema-tyylisemmissä miekkailuhommissa kaikki käyttävät mieluummin teräsaseita. Luulen, että suurin osa tästä ajatusmaailmojen erosta on sitä, että boffaaminen assosioituu monilla juurikin miekkailun esilajiksi, ei kamppailulajiksi itsessään. Myös eriävä näkemys siitä, mikä on riittävä turvallisuuden taso, luultavasti vaikuttaa.<br />
<br />
Esimerkkiä paikallisesta menosta voi katsoa esimerkiksi tästä <a href="http://vk.com/video-12019855_148928188?list=74a09dd9ac06d68927" target="_blank">valloittavasta videosta.</a><br />
<br />
Epätieteellinen katugallup ei-miekkailevien yliopistokavereideni keskuudessa kertoo, että miekkailuharrastuksiin suhtaudutaan joko ajatelmilla "Oho, onpas siistiä", "Oho, onpas omituista" tai "Ai larppaamista vai?"<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-4h1rj70MJUA/VvmiXZJj-1I/AAAAAAAABJc/gIPUWSMALSAdL5WT0vZKMGY-mFJ_5hasQ/s1600/2016-03-06%2B16.25.33.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-4h1rj70MJUA/VvmiXZJj-1I/AAAAAAAABJc/gIPUWSMALSAdL5WT0vZKMGY-mFJ_5hasQ/s320/2016-03-06%2B16.25.33.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuttujakin tuli vastaan.</td></tr>
</tbody></table>
Käytännössä kaikissa isommissa taistelutapahtumissa matsataan impaktimuovimiekoilla haarniskat päällä, vaikka muutamat hullunrohkeat paahtavatkin menemään puolialasti tai avokypärässä. Tästä sitten seuraa se, että suurin tutuillani tiedossa ollut venäläinen mättötapahtuma oli sellainen, jossa kentälle saatiin yhtä aikaa noin 300 taistelijaa. On tuo Sotahuuto 600 mättäjällään huomattavan iso tapahtuma.<br />
<br />
Sotahuudon ekasta osumasta poikki -matsaamisessa on omat ongelmansa, lähinnä paljon nopeammin päättyvien matsien ja selkäänpuukottajien ajoittain kohtuuttoman suuren vaikutuksen takia. Edelleen paras boffaussysteemi on mielestäni ollut Kuninkaantekijöissä: raajojen suojaamatta jättämisestä rangaistaan muttei liikaa, panssari on tärkeää muttei liian tärkeää, ja matsit suosivat miekkailullista tekniikkaa.<br />
<br />
Venäläisen boffauksen plussat ja miinukset:<br />
+ Matsit kestävät pitkään<br />
+ Kuolleeseen kulmaan päässyt pikajuoksija ei ole liian tuhoisa<br />
+ Tarve hyvälle voimantuotolle johtaa välillä miekkailullisempaan tekniikkaan, kun ranneheilautushipsuilla ei tee mitään<br />
+ Vastustajan aseen kontrollointi korostuu<br />
+ Keihäät ovat sopivan lyhyitä :3<br />
<br />
- Aseet ovat täysin hanurista suomalaisiin standardeihin verrattuna niin käytettävyyden kuin turvallisuudenkin puolesta<br />
- Pistojen ja päähänlyömisen kielto poistavat paljon hyvää tekniikkaa ja mahdollistavat miekkailullisesti huonot taktiikat, kuten pää edellä ryntäilyn<br />
- Mustelmia ja kipua tulee paljon enemmän kuin Suomessa<br />
- Aloituskynnys sekamatseissa on hyvin korkea, kun kokeneet ja vahvat säännönmukaisesti käyttävät niin paljon voimaa, että aloittelijan tekniikalla siihen ei hevin vastata eikä sitä tuoteta itse<br />
<br />
+/- Koska osumapaikoilla ei ole väliä, matseista tulee usein raajannapsimisfestareita.<br />
+/- Kun osumapisteitä on 3, täysin puhtaat voitot vaativat huomattavan paljon enemmän taitoa ja tuuria kuin Suomessa.<br />
<br />
Lyhykäisyydessään, suomalaiset bofferit ovat aivan törkeän hyviä ja mahdollistavat itseäni suunnattomasti miellyttävämmän matsaamisen. Venäläisellä versiolla sain onneksi silti rapsutettua boffaushimoani.</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-27680073056274968362016-03-05T06:37:00.000-08:002016-03-05T06:43:46.539-08:00Byrokratian kansallisia erikoisuuksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-wQLOj2UhWcY/VtrtjS4xF8I/AAAAAAAABIU/b0S3ASQDtcA/s1600/2016-02-23%2B14.16.20.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://4.bp.blogspot.com/-wQLOj2UhWcY/VtrtjS4xF8I/AAAAAAAABIU/b0S3ASQDtcA/s400/2016-02-23%2B14.16.20.jpg" width="225" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Isänmaan, kunnian ja<br />
vapauden puolesta!</td></tr>
</tbody></table>
Koitinpa tuossa käydä lataamassa rahaa matkakortilleni. Kaupungin vilkkaimmalla metroasemalla on kaksi (2) lipunmyyntiluukkua, ja kaikki lippuautomaatit on rikki, ja jopa matkakorttien omistajat joutuvat pyörähtämään luukulla hakemassa poletin metroporttiin. Tästä seuraa se, että Aivan Kaikki jonottavat samoille kahdelle luukulle. Onneksi matkakorttia voi ladata myös latausautomaateilla, PAITSI jos korttisi sattuu olemaan esimerkiksi opiskelija-alennuksella varustettu. Siispä jonottamaan mars, komppania.<br />
<br />
Onneksi olin noheva ja havaintokykyinen ja jo vartin jonottamisen jälkeen jonon puolivälistä huomasin, että matkakorttia voi ladata vain luukulta 1. Arvatkaa vain, kummassa jonossa olin. Sain onneksi pelastettua tilanteen ovelalla bullet time -kyynärpäälipumisella jonosta toiseen.<br />
<br />
Ilo oli myös pinnassa, kun viikko Suomi-talvilomani alkamisen jälkeen saan kuulla, että jos poistuu välillä Venäjältä ilmoittamatta siitä yliopiston rekisteröintitoimistoon, ruljanssin joutuu puljaamaan uusiksi palattuaan. Onneksi tämä on kevyempi prosessi kuin alkuperäinen rekisteröityminen ja viisuminpidennys, sillä tarvitsin vain 2 kopiota passista, 2 kopiota maahantulokortista ja 2 kopiota viisumista. Olin myös varautunut ylimääräisillä kopioilla kaikesta siltä varalta, että passini lähtisi taas hallustani hetkeksi, mutta onneksi niitä ei tarvittu, pelkkä maahantulokortin jättäminen riitti.<br />
<br />
Venäjässä on se mielenkiintoinen piirre, että abouttiarallaa kaikki byrokratia hoidetaan paperilla. Sähköisiä järjestelmiä on vähäkkäästi, ja dokumenttien alkuperäisyydelle pannaan paljon painoa. Musteella tehty nimikirjoitus ja leima käsinkosketeltavassa paperissa tunnutaan kokevan todisteeksi sen autenttisuudesta, ja esimerkiksi dokumenttien skannaamista ja sähköpostittamista tunnutaan vierastavan. Pankkitilini avaaminen meinasi jäädä kiinni siitä, että minulla oli silloin hallussani vain kopio maahantulokortistani, kun säännöt vaativat virkailijaa vaatimaan alkuperäistä. Onneksi olin niin vaarattoman ja suloisen näköinen, että hän suostui joustamaan.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-AEWdsWwi22I/VtrtkTaTT0I/AAAAAAAABIY/Yw-qF5CS4ik/s1600/2016-02-23%2B16.07.36.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="https://3.bp.blogspot.com/-AEWdsWwi22I/VtrtkTaTT0I/AAAAAAAABIY/Yw-qF5CS4ik/s320/2016-02-23%2B16.07.36.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Venäläinen lohisalaattini: 85 % lohta,<br />
10 % leipää, 5 % salaattia.</td></tr>
</tbody></table>
Ja niin, sen matkakortin hankkiminen. Eihän siihen tarvita muuta kuin passi, opiskelijakortti, täytetty lomake ja maksutodistus. Mutta korttia ei voikaan maksaa korttitoimistossa, ehei! Sen sijaan pitää etsiä lähin posti ja selittää very broken russianilla hämmentyneelle postitädille, mitä oikeastaan haluaa maksaa. Postitäti sitten antaa maksetusta rahasta kuitin, joka henkensä kaupalla varjellen viedään takaisin korttitoimistoon. Jotta asiat eivät menisi liian helposti, vaihto-opiskelijoiden opiskelijakorteissa on merkattu eri titteli kuin opiskelijoilla yleensä, joten se ei kelpaa.<br />
<br />
Onneksi yliopiston kansainvälisen toimiston Aleksei, Jumalan lahja vaihto-opiskelijoille, pystyy kirjoittamaan hyvin virallisen näköisen lapun, jossa kerrotaan, että kyllä minä olen ihan oikeasti opiskelija. Sitten vain otetaan valokopiot kaikista dokumenteista ja viehättävä webbikamera kuva allekirjoittaneen pärstästä, ja kaikki on hyvin! Paitsi että korttia pitää odottaa vähintään se 4-5 viikkoa, koska ei niitä nyt niin nopeasti teetetä. Kävin 3 viikon kuluttua kysymässä tilannetta, ja siellähän se kortti nökötti.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-h3Kdx207v7Q/VtrtlIzr5WI/AAAAAAAABIg/jL0wQ7vVVyA/s1600/IMG_20160204_181536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="353" src="https://1.bp.blogspot.com/-h3Kdx207v7Q/VtrtlIzr5WI/AAAAAAAABIg/jL0wQ7vVVyA/s640/IMG_20160204_181536.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lokaalin hedelmä- ja vihannesasettelijan taidonnäyte tyydyttää minua.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mutta kyllä kannatti, koska nyt säästän joka matkalla 2.5 ruplaa, eli 3 eurosenttiä! Huraa! Siitä sentään kertyy omalla matkustustahdillani noin 30 sentin säästö viikossa, eli jotain 12 euroa koko vaihtoaikanani! Aion totisesti nauttia niistä kahdesta oluttuopista, joihin säästämäni summan voin Helsingissä käyttää.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-IaQCYOyPKbg/Vtrtakt9zuI/AAAAAAAABIQ/3Gsb_oJ57rs/s1600/2016-02-23%2B13.46.28.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="356" src="https://2.bp.blogspot.com/-IaQCYOyPKbg/Vtrtakt9zuI/AAAAAAAABIQ/3Gsb_oJ57rs/s640/2016-02-23%2B13.46.28.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">BYROKRATIASTA YLI JOTTA HEILAHTAA, POJAT!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-14997524969981650562016-02-10T02:04:00.000-08:002016-02-10T03:32:01.596-08:00Paluu Suureen ja Mahtavaan<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-06gOrurEsF4/VrsCWP8U-UI/AAAAAAAABGs/DUQWGTnelro/s1600/2016-01-29%2B18.13.03.jpeg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-06gOrurEsF4/VrsCWP8U-UI/AAAAAAAABGs/DUQWGTnelro/s320/2016-01-29%2B18.13.03.jpeg" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mitäs me muutkin suurmiehet.</td></tr>
</tbody></table>
Aaaaah, mikä kotoisa tuoksu Uralin Kouvolan tehtaista leijuikaan palaaviin sieraimiini Koltsovon lentokentällä. Lentokentältä pois pääsy kesti taas hetkosen, kun rinkassani ollut lyhennetty treenimiekka herätti suurta hämmennystä turvatarkastuksessa. Jep, Jekaterinburgin lentokentällä turvatarkastukset läpivalaisuineen on myös kentältä poistuttaessa. For safety & Stalin!<br />
Lentokenttäbussin lähtö viivästyi viitisen minuuttia, kun odottelin pakaaseineni turhaan rahastajaa bussin perällä, kun tavallisesta merkittävästi poiketen huima 200 ruplan summa pitikin maksaa suoraan kuskille. Tästä ja elämän hauraasta rajallisuudesta sydämistyneenä kuski kaahasi kaupungille tuhatta ja sataa bussin kiemurrellessa moottoritien kuoppien lomasta kuin vodkapäissään sekoileva anakonda.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Oma tupa, oma lupa</h3>
Aamuseitsemältä pääsin asuntolaan, mutta siellä minua odotti järkytys: toinen italialainen kämppikseni oli lomani aikana muuttunut vietnamilaiseksi! No ei vaineskaan, vaan hyvin nopeasti ja kuuluvasti kävi ilmi, että naapurihuoneessa oli käynnissä herkkä hetki, jota pakoon lähteminen oli vaikuttanut välttämättömältä. Onneksi korvatulppavarastoni on ehtymätön.<br />
Ilmeisesti mopot ovat lähteneet täysin lapasista ja enemmän tai vähemmän fyysisiä romanssintynkiä on syntynyt sinne, tänne ja tuonne. Tämä on melkoinen suoritus, varsinkin ottaen huomioon asuntolan aivan hirvittävän karmaisevat jousihetekasängyt, joissa jo pelkkä nukkuminen tuottaa pahaa mieltä, ahdistusta ja valtionvelkaa. Jos joskus kuulette hurjia tarinoita vaihto-opiskelijoiden hillittömästä rietastelusta ja ylettömästä elostelusta, voin vakuuttaa, että omat havaintoni tukevat ilmiön olemassaoloa. Joka yö pelkään, että jonkun sydämistyneen slaaviprinsessan mafiakontaktit potkaisevat oven auki ja luulevat minua latinoksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ZtvL68I3NOw/VrsLvq8W1pI/AAAAAAAABHk/Rkf5fPexvDg/s1600/2016-01-26%2B19.13.37.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://2.bp.blogspot.com/-ZtvL68I3NOw/VrsLvq8W1pI/AAAAAAAABHk/Rkf5fPexvDg/s320/2016-01-26%2B19.13.37.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei ihme, että Alfa Keskukselle on kysyntää.</td></tr>
</tbody></table>
Muissa asuntolauutisissa suihkun tilanne alkaa olla kriittinen. Käsisuihkun letku on vuotanut jo kuukausia, poistoletku ei ole vetänyt koskaan ja nyt viimeinenkin ehjä palikka, kiinteä suihkupää päätti napsahtaa irti. Paikalle tilattu huoltomies oli maailman hyödyllisin miekkonen: hän saapui työmaalle, tutkiskeli tilannetta, kiinnitti käsisuihkun suihkupään takaisin samaan rikkinäiseen letkuun, aukoi päätä kaikille ja poistui paikalta. Ainoa muutos oli se, että kriittisen sijaan tilanne on nyt epätoivoinen.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
Kiva tietää näin tammikuun puolivälissä</h3>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-8XQJB3M6rgY/Vrr-z4OeAcI/AAAAAAAABGg/Ez-kM57ydC0/s1600/2016-01-17%2B15.40.57.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="https://2.bp.blogspot.com/-8XQJB3M6rgY/Vrr-z4OeAcI/AAAAAAAABGg/Ez-kM57ydC0/s200/2016-01-17%2B15.40.57.jpg" width="112" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Venäläisen, perinteisiä<br />
arvoja kunnioittavan<br />
penkkisuunnittelun helmi.</td></tr>
</tbody></table>
Kaksi päivää paluuni jälkeen (soon 17.1. nääs) kävi ilmi, että niin, seuraava lukukausi alkaa vasta kuukauden päästä 15.2, ja tämä sydämistytti minua hiukkasen. Jos olisin ollut paremmin kärryillä ja enemmän hereillä, olisin voinut viettää paljon enemmän aikaa Suomessa. Nyt olen lähinnä "pyöritellyt peukaloitani" ja "opiskellut itsenäisesti venäjää" jopa useita minuutteja päivässä viimeisten kolmen viikon aikana. Mystisesti kuukauden sluibailu Suomessa paransi venäjäntaitoani huikeasti, joten olen yrittänyt toteuttaa samaa metodia nyt täälläkin.<br />
Olo on ollut hieman tukala, koska uskaliaasta huoneenvaihtoruljanssista ja asuntolan administraation lupauksista huolimatta minulla on taas kaksi huonetoveria. Voin kertoa, että 10 neliömetrin huoneessa on kolmen ihmisen hengittelytoimenpiteiden jälkeen aamuyöllä melko kuumaa, kosteaa ja hapetonta. Vietin yhden hurjahermoisen yön jo parvekkeella nukkuen, mutta jo -6 asteessa olisin tarvinnut enemmän kuin kaksi peittoa. Toivottavasti kevät tulee nopeasti ja yölämpötilat nousisivat nollan tuntumaan. Elämänlaatuni parantuisi huikeasti, jos saisin nukkua ja herätä rauhassa.<br />
<br />
<h3 style="text-align: left;">
I like to move it move it</h3>
Hyvissä ajoin Venäjälle paluussa parasta on ollut se, että olen päässyt taas käymään säännöllisesti kuntosalilla ja miekkailutreeneissä. Sain vihdoin omat miekkailukamani roudattua tänne, ja voi pojat, kuinka miellyttävää matsaaminen on itselle kunnolla sopivat sälät päällä. Rapiiri ja sidesword alkavat vähitellen totella kättäni ihan oikeasti, mikä on hyvin miellyttävää. Olen edelleen julma ja kunnianhimoinen käsillelyöjä, mutta what can do, validia historiallista tekniikkaa.<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ijTSshQxRLU/VrsII7bhb-I/AAAAAAAABHM/J_ug-v8rX1Q/s1600/2016-02-07%2B19.32.09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://2.bp.blogspot.com/-ijTSshQxRLU/VrsII7bhb-I/AAAAAAAABHM/J_ug-v8rX1Q/s320/2016-02-07%2B19.32.09.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pitkästä aikaa pitkämiekkasparria, minä punaisissa. Slava (mustissa) on melkoinen sotajumala, mutta pitkämiekalla pystyn sentään laittamaan kampoihin.</td></tr>
</tbody></table>
Seuran jampat ovat sitä mieltä, että minun pitää helmikuun lopussa lähteä koko Venäjän laajuiseen turnaukseen, joka pidetään jossain Jekaterinburgin lähikylässä. Ajatus vähän jänskättää, koska sparrasin elämäni ensimmäistä kertaa viime kesänä ja olen treenannut yhdenkädenaseita saman verran, mutta no, sarvesta härkää, kyynärpäästä miestä. Pakkohan sinne on lähteä katsomaan, mitä tapahtuu, varsinkin kun omat suojavarusteeni ovat varsin riittävät.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-oONs8Ryjsw0/VrsJSLZlwxI/AAAAAAAABHY/-wIcyJT29EY/s1600/2016-02-07%2B19.32.49.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://3.bp.blogspot.com/-oONs8Ryjsw0/VrsJSLZlwxI/AAAAAAAABHY/-wIcyJT29EY/s320/2016-02-07%2B19.32.49.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Dat butt is so hot everything becomes unfocused. Lisäksi, punaiset polvisukat ovat kuuminta hottia Uralilla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
***<br />
<br />
Tavoitteenani on tänä keväänä käynnistää kirjoitushommia taas kunnon höyryllä pitkästä aikaa. Syksy meni pitkälti kärvistellessä ja stressatessa, mutta kevät vaikuttaa vähätöisemmältä. Minua kannattaa siis uhkailla ja pakottaa kirjoittamaan, sillä todellinen motivaatio syntyy vain tuskan pelosta. Ramos ramos!</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-19000224968898613592015-11-21T11:04:00.000-08:002015-11-21T11:04:38.508-08:00Mitäs mää täällä siis teen? Reflektioita opiskelusta Venäjällä, also known as what I'm actually doing here? Reflections on studying in Russia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Mammuttipostaus. And in English, below! Huzzah!</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<span style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">Virallinen peitetarinani tälle slaavivuodelle on vaihto-opiskelu.</span><div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
"Mutta Tapio, sinähän olet opiskellut jo yliopistossakin iät ja ajat, ja nykyinen maisteriohjelmasi on kolmas tutkintosi lukion jälkeen", kuulen häkeltyneiden äänien ihmettelevän takarivistä.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Samaa mietti yksikkömme johtaja, kun kerroin aikovani pilata hänen valmistumistilastonsa venyttämällä valmistumistani vuodella. Tai kuten hänelle sanoin, siis ihan varmasti vain puolella vuodella, koska teen graduni melkein valmiiksi täällä.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Mitäpä hän kuitenkaan olisi voinut sanoa, sillä otin itseni panttivangiksi. Graduaiheeni käsittelee Venäjän ulkomaanoperaatioiden kehystystä venäläisissä sanomalehdissä. Fun fact: venäläiset sanomalehdet on pitkälti kirjoitettu venäjäksi.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
"Kuinka hyvin puhut venäjää?"</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
"En juuri yhtään vielä, mutta juuri siksi olisi niin tärkeää päästä vaihtoon."</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Voitettu peli.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-G1AX92KW_eM/VlC9LcQduTI/AAAAAAAABEA/UCbsyCkVzlU/s1600/IMG_20150916_033448.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-G1AX92KW_eM/VlC9LcQduTI/AAAAAAAABEA/UCbsyCkVzlU/s320/IMG_20150916_033448.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bailaamaanhan minä tulin, kuten muutkin vaihtarit.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Nyt olen täällä. Koska tutkintoni on käytännössä gradua vaille valmis, minun ei täällä olisi pakko opiskella kuin Kelan opintotukilautakunnan mieliksi. Ykköstavoitteeni on saada taottua tämä turkasen kieli kallooni mahdollisimman pysyvästi. "Opi tai kuole" on ainoa tapa, millä olen koskaan saanut mitään aikaan. Kakkostavoitteeni on oppia ymmärtämään Venäjää, venäläisyyttä ja venäläisiä paremmin. Kolmostavoitteeni on kevään aikana koota graduni aineisto, kunhan löydän sopivat sanomalehtiarkistot. Ykkönen ja kakkonen edistyvät, ja kolmosestakin on parit verkot vesillä.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-AkQGOJLGpsE/VlC9K9bO-3I/AAAAAAAABD4/SDHcgH-XDk0/s1600/IMG_20150909_160025.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-AkQGOJLGpsE/VlC9K9bO-3I/AAAAAAAABD4/SDHcgH-XDk0/s320/IMG_20150909_160025.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meemuja osataan huudella täälläkin.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Mitä tämä kaikki sitten käytännössä tarkoittaa? No, venäläinen yliopistolaitos on melko lystikäs eläin suomalaiseen tietotekniikan ihmemaahan tottuneelle. Juuri mitään dataa esmes kurssitarjonnasta tai aikatauluista, saati sitten kotitehtävistä, ei löydy netistä. Luentotarjonta on printattu yksikön seinälle, josta sitä voi mennä pähkäilemään. Sitten periodin ensimmäisten parin viikon aikana pitää saapastella luennolle ja sanoa opettajalle, että moro nääs. Odotan suurella jännityksellä, miten saan täältä mitään suoritusmerkintöjä mukaani, koska jos nimilistoja on kerätty, ne on kerätty satunnaisille paperinlipareille puolivahingossa. Epäilen, että metodi tulee olemaan "talsi toimistoon, kerro, mitä väität opiskelleesi, ja joku kirjoittaa jonkin paperin."</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Minulla on koko ajan jatkuva informaatiovajeen fiilis: tieto kulkee opettajilta oppilaille, jos kulkee. Kokeiden päivämääristä tai muista kohtuutärkeistä asioista opettaja saattaa mainita vain jollekulle oppilaalle, joka sitten kertoo tiedon muille, tai ainakin niille, jotka tuntee. Sain esimerkiksi vasta pari viikkoa sitten tietää, että vuosikurssillamme on Vkontakte-sivu, jota käytetään esitelmien aikatauluttamiseen, kurssimateriaalien jakamiseen ja mihin ikinä.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Osittain varmasti tästä syystä joustavuutta on juupelisti. Jos ei pääse koepäivänä paikalle, sovitaan uusi, ja kaikki järjestyy. Jos jokin on pielessä, niin herran haltuun, jokin ratkaisu kyllä löytyy. Tähän luultavasti auttaa se, että opiskelen paikallisten maisterikurssilaisten kanssa: väkeä on ollut enimmillään 15, joten kikkailu on ollut helppoa.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-GpFVeSHTQxo/VlC9jVX8pII/AAAAAAAABEk/IM3XsRZOZtQ/s1600/IMG_20150909_160019.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-GpFVeSHTQxo/VlC9jVX8pII/AAAAAAAABEk/IM3XsRZOZtQ/s320/IMG_20150909_160019.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuten huomaamme.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Syyslukukaudella minulla on ollut kolme kansainvälisen politiikan kurssia, koska vain ne olivat englanniksi, ja orastava venäjäntaitoni olisi ollut kärsimässä suunnatonta hätää venäjänkielisillä luennoilla. Kaikkia kursseja on yksi luento viikossa koko syksyn ajan, ja kustakin saa kolme opintopistettä.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Näistä varsinkin ulkopolitiikan analyysi on ollut käsittämättömän valaiseva: käsittelyssä on ollut ensin se, mitkä asiat vaikuttavat yleisesti ulkopolitiikan muotoutumiseen, ja nyt loppupuolella se, mitkä asiat vaikuttavat nimenomaisesti Venäjän ulkopolitiikan rakentamiseen. Olen oppinut tajuttoman kasan asioita siitä, miten maailma näyttäytyy Venäjän silmin, ja Venäjän viimeisen parin vuoden ulkopolitiikka alkaa vähitellen asettua kontekstiin, jonka puuttuminen on saanut sen näyttämään niin kaoottiselta ja uhkaavalta. (Tästä lisää myöhemmässä kirjoituksessa, aihe on melko laaja.) Opetustapa on ollut melko perinteinen, vaikkakin keskustelevampi kuin usein Suomessa. Kotona luettavaa, kirjoitettavaa ja valmisteltavaa materiaalia läpsitään tehtäväksi avokätisesti. </div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-X7in4YMJoTU/VlC9NNZKT9I/AAAAAAAABEU/iNLTHPenzg8/s1600/IMG_20151030_104651.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-X7in4YMJoTU/VlC9NNZKT9I/AAAAAAAABEU/iNLTHPenzg8/s320/IMG_20151030_104651.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Valitettavasti en saanut kuvaa hänestä <br />Scream-naamari päässä.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Muut kurssini ovat ei-valtiolliset organisaatiot maailmanpolitiikassa ja kansainvälisten suhteiden sanasto. Molempia opettaa miekkonen nimeltä Popedash, joka on... Melkoinen persoona. Hän muistuttaa ulkonäöltään Vladimir Putinin menninkäisversiota, ja hänen pedagogiikkaansa voisi luonnehtia lähinnä psyke-progeksi postmodernismiksi. Olemme mm. ratkoneet puujalkavitseiksi muovattuja sana-arvoituksia, esittäneet improvisaatioteatterissa erilaisia ajatusmaailmoja Villin Lännen kliseiden kautta, rakentaneet sanaristikoita ja visioineet yhteiskuntien vastausta zombiapokalypsiin mm. realismin ja feminismin näkökulmista. Jamppa on kuitenkin täysin käsittämättömän tietäväinen alallaan, joten oppimista on tapahtunut asioita puidessa. Välillä tiukempikin ote asioihin olisi ollut mukava.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Venäjänopiskeluni on ollut kiehtova kokonaisuus. Viikossa on kaksi luentoa ja rutkasti kotitehtäviä. Suurin ongelma on se, että meillä ei ole mitään yhteistä kieltä venäjänopettajani kanssa: tämä on tehnyt Google Translatesta melko välttämättömän kapineen pahimpien ymmärryskarikoiden ohinavigeeraamiseksi. Opetus on mennyt melko lailla tunti kerrallaan, joka luennolla on ollut uusi aihe, uudet (venäjänkieliset) opetusmonisteet ja näin. Kotitehtäväksi on saanut kirjoitushommia ja yleistä opiskelua. Pakollisten hommien lisäksi koitan opiskella joka päivä jonkin verran keskenäni, koska kaksi luentoa viikossa on turhan vähän. Vähitellen ymmärrys on kasvanut näinkin.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-KANXmazFR84/VlC9lL2ls0I/AAAAAAAABE0/7SXu_hkzui8/s1600/IMG_3887.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-KANXmazFR84/VlC9lL2ls0I/AAAAAAAABE0/7SXu_hkzui8/s320/IMG_3887.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Varsinkin ymmärrys olennaisista asioista.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Lukuvuoden alussa mietin, olisiko minun kannattanut laittaa 1200 euroa siihen, että olisin opiskellut koko vuoden pelkästään venäjää, 5-6 tuntia joka päivä. Edistyminen olisi varmasti ollut massiivista, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että opiskelen pääosin omaa alaani: sen verran isoja oivalluksia sieltä on ropissut. Ja onhan se aina mukava huomata olevansa ihan oikeasti kykeneväinen käymään korkealentoista keskustelua monimutkaisista kansainvälisen politiikan ilmiöistä jopa muussa maisterisseurassa.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Q49aTFRcWH0/VlC9OelKyOI/AAAAAAAABEc/nuYpC0NxpTY/s1600/IMG_20151120_150438.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-Q49aTFRcWH0/VlC9OelKyOI/AAAAAAAABEc/nuYpC0NxpTY/s320/IMG_20151120_150438.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paikalliset lämpötilat ovat myös olleet rapsakat -20-25 astetta viime päivinä. Kirpaisee jo suomalaistakin. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
And now the same in glorious imperialistic English!</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
***</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
My official cover story for this slavic year is exchange studying.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
"But Tapio, you have studied even in the university for years, and your current Master's programme will be your third graduation after high school", I hear confused voices wondering from the back seats.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Leader of our unit thought the same, when I told him I'm gonna ruin his students' graduation statistics by postponing my Master's by a year. Or, as I told him, surely only by half a year, as I'll get my master's thesis halfway finished here.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
But what could he say, as I took myself hostage. My thesis will consider the framing of Russia's foreign missions in Russian newspapers. Fun fact: Russian newspapers are mostly written in Russian.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
"How well you speak Russian?"</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
"Almost none, but that's why it's so important for me to get to exchange."</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
I won the game.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Now I'm here. As my Master's is practically ready apart from my thesis, I wouldn't need to study expect to keep the social insurance institution of Finland happy, so that student's allowance keeps rolling. My first goal is to pound this damn language into my skull as permanently as possible. "Learn or die" is the only way that I've ever managed to do anything. My second goal is to learn to understand Russia, russianity and Russians better. The third goal is to gather my thesis data in the spring from suitable newspaper archives. Goals one and two are going forwards, and I've got a few leads on the third one as well.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-UtlbZol8lw0/VlC9jV0phTI/AAAAAAAABEw/poPhmyRMGN8/s1600/IMG_20150909_160030.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-UtlbZol8lw0/VlC9jV0phTI/AAAAAAAABEw/poPhmyRMGN8/s320/IMG_20150909_160030.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">This is my face now. And coffee is bad. Except, of course...</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
So, what does this mean in practice? Well, Russian university is quite a droll animal for someone who is used to the Finnish wonderland of information technology. Just about no data of available courses or schedules, never mind homework, can be found in the internet. Available courses are printed on the faculty wall, where you can go to see what to study. Then, during the first few weeks of the semester, or maybe the first few months, you go to the lectures and high-five the teacher. I'm waiting with great interest how they'll mark my credits, as whenever a list of names has been collected, it's been on totally random pieces of papers. I suspect that the method will be "tramp into the office, tell what you claim to have studied, and somebody will stamp some paper, maybe."</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
I have a continuous feeling of information deficit: info moves between students and teachers with some friction. The teacher might mention exam dates to some student, who then (hopefully) tells others. For example, just two weeks ago I found out that our class has a Vkontakte-page that is used to schedule presentation dates, share course materials and what not.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Partly because of this, the system is very flexible. Not there on the exam date? Let's schedule another one, and all will be fine. If something is wrong, keep calm and carry on: eventually there will be an answer. This is probably made a lot easier by the fact that I study with the local Master's degree students, so there have never been over 15 people in the class.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
In the autumn semester, I have had three courses on international relations, because only they have been in English, and my budding Russian would have failed me horribly in lectures only in Russian. All courses have one lecture per week, and each course is worth 3 ECTS.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Ml0qtmVO4I4/VlC9KVi4-0I/AAAAAAAABD0/CQdpM3l5zuQ/s1600/IMG_20151010_191106.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-Ml0qtmVO4I4/VlC9KVi4-0I/AAAAAAAABD0/CQdpM3l5zuQ/s320/IMG_20151010_191106.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">*tirsk*</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Especially foreign policy analysis has been extremely enlightening: first we went through the things that are usually thought to form foreign policy, and now we've been processing those things that affect Russian foreign policy formation in particular. I've learned an insane amount of things about how Russia sees the world, and Russia's foreign policy for the last couple of years is finally setting into an understandable context, instead of looking like chaotic and threatening. (More about this in a later post, as the subject is... Large.) Method of teaching has been quite traditional, even though more conversant than usually in Finland. I've had a lot of homework in the form of required reading, writing assignments and preparatory material.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
My other courses are non-governmental organizations in world politics and thesaurus of international relations. Both are taught by a man named Popedash, who is quite a personality. Outwards, he resembles Vladimir Putin as a house elf, and his pedagogics could be defined as psyce-proge postmodernism. We have, for example, solved word puzzles, expressed different forms of thinking through improvisational theater with Wild West cliches, built crossword puzzles and envisioned different societal responses from the perspectives of realism, feminism, etc. However, he's a true expert of his domain, so learning has happened. I would have preferred a bit more strict methods sometimes. </div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-qSAFLnlX-A8/VlC_TJvr26I/AAAAAAAABFA/INDkztrojDo/s1600/IMG_20151108_104325.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-qSAFLnlX-A8/VlC_TJvr26I/AAAAAAAABFA/INDkztrojDo/s320/IMG_20151108_104325.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">At least I don't have to be in the army. Hahaha!</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
My Russian language course has been interesting. I have two weekly lectures and a lot of homework. Biggest problem is that me and my teacher do not share a language, which has made Google Translate an essential tool to navigate around misunderstandings. Teaching has gone on an hour at a time, and every lecture has had a new topic, new (Russian) handouts, and so on. Homework has been in the form of writing assignments and just learning. In addition to obligatory tasks, I try to study a little every day, because two lectures per week is not enough. But yay, understanding has been slowly growing.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
At the beginning of semester I thought if I should invest 1200 euros so that I could study only Russian for the whole year, 5-6 hours every day. I would have progressed by leaps and bounds, but I'm quite happy with studying mostly my own field, as I've gotten so great realizations from there. And it's always nice to note that I'm very capable of having a high-flying conversation about complex phenomena of international relations even when the others are also to-be experts.</div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-60217623062618097212015-11-01T01:16:00.000-07:002015-11-01T01:46:42.523-08:00Uralilta kajahtaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<span style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">Näin kahden kuukauden kotiutumisen jälkeen on hyvä hetki puhaltaa pölyt pois blogin päältä. Toivottavasti kukaan terävistä lukijoistani ei muista, että jopa viimeinen Kiina-päivitys jäi kirjoittamatta, vaikka sellaista kovasti lupailinkin.</span><br />
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-1x1gBwwxeI4/VjXWO1-68LI/AAAAAAAABA0/iGTczdcHnBU/s1600/IMG_3651.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-1x1gBwwxeI4/VjXWO1-68LI/AAAAAAAABA0/iGTczdcHnBU/s320/IMG_3651.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kärsivä ja sumuinen Moskova-selfie!</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Olen tällä hetkellä keskellä kauneinta Venäjänmaata Ural-vuoriston eteläpuolella, Euroopan ja Aasian rajalla sijaitsevassa Ekaterinburgin rakastavassa kaupungissa. Homman nimi on vaihto-opiskelu Uralskii Federalnyi Universitetissä kesäkuun loppuun asti. Se lukee viisumissa, joten sen on oltava totta. Virallisen meriselityksen mukaan opiskelen täällä kansainvälistä politiikkaa (международные отношения). Se on kuitenkin vain ovela savuverho, jonka turvin muilutin itseni tänne tankkaamaan päähäni venäjää, Venäjää ja lokaalia kansanluonnetta.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Ainaisena tyyliniekkana puksutin paikalle junalla Kouvolasta. Matka kesti noin kaksi vuorokautta ja sisälsi runsain mitoin hikeä, sosiaalisia venäläisiä ja liian lyhyitä sänkyjä. 185 jumalaista senttiäni ovat juuri sen verran pitkiä, että jalkani törröttivät nilkoista alaspäin sängystä ulkona. Muuten tämä ei olisi ollut ongelma, mutta kun kaikki käytävällä kävelijät törmäilivät jatkuvasti jalkoihini. Tämä vaikeutti nukkumista hieman.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että juna on the way to go Venäjällä. Ja nimenomaan kolmosluokan platzkart, плацкарт, jossa ei uskota mihinkään turhuuksiin kuten "oviin" tai "yksityisyyteen." Plus se on halpa ja vähempipäästöinen kuin monet vaihtoehtonsa.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-PZk2gecq6eA/VjXWPJj5MdI/AAAAAAAABAw/MxN4kzVYhSs/s1600/IMG_3655.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-PZk2gecq6eA/VjXWPJj5MdI/AAAAAAAABAw/MxN4kzVYhSs/s320/IMG_3655.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Asuntola on moderni ja oranssi. Huonomminkin voisi olla.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Saapuminen sujui yllättävän sutjakasti. Tutorini oli minua vastassa asemalla auton kera, ja pääsin suoraan lokaaliin opiskelija-asuntolaan. Tämä olikin viimeinen kerta, kun tutorini näin. No, kaikkea ei voi saada.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-dH434xrs5eM/VjXXAn8jiAI/AAAAAAAABBk/ofEotDDzdxs/s1600/IMG_3876.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-dH434xrs5eM/VjXXAn8jiAI/AAAAAAAABBk/ofEotDDzdxs/s320/IMG_3876.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuten esimerkiksi naapurissa olevassa asuntola nro. 1:ssä.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Asuntolassa minut lyötiin asumaan samaan huoneeseen Edoardo from Italyn kanssa, ja naapurihuoneessa asuu kaksi tsekkiläistä Jirkaa. Koska ajat olivat kovat ja saavuin viikonloppuna, vajaan viikon ajan pedissäni oli vain patja, tyyny ja huopa, mutta ei esimerkiksi lakanoita. Ne piti erikseen kuitata haltuunsa, kun tarvittavat sopimukset oli tehty. Jokuhan voisi vaikka väittää olevansa vaihto-opiskelija ja varastaa itselleen lakanat! Onneksi järjestelmä ehkäisee tällaiset väärinkäytökset.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Ensimmäinen viikko kului massiivisessa byrokratiapyörteessä. Siis huhhuh ja voi herranjee. Epäilen, että meitä ohjastanut Polina-tutor (s. 1997 :D :D :D) on jonkinlainen masokisti, koska ei tätä 15-päisten kielitaidottomien vaihtarilaumojen paimentamista muuten voisi tehdä. Kaikkialle piti mennä mahdollisimman varhain aamulla, koska laiskat opiskelijat valuvat yleensä toimistoihin aamupäivän lopulla, jolloin jonot paisuvat järjettömiksi. Asuntolassa oleskelua varten piti saada keuhkoröntgen, jotta varmistuu, ettei kellään ole tuberkuloosia. Yliopistoon kirjoittautuminen vaati kolme eri lomaketta, kaksi kopiota passista ja sen oheislipareista ja nipun valokuvia. Eikä se riitä, osaan papereista pitää käydä hakemassa leima toiselta puolelta kaupunkia, koska miksipä ei. Leimat ovat kriittisen tärkeitä, samoin valokopiot, kunhan niissäkin on leimoja. Viisumipidennysanomustani varten tarvitsin 50-sivuisen nipun erilaisia papereita.</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-gyCN5bu8VMA/VjXWZed0QII/AAAAAAAABBc/6DP5RAM8gwI/s1600/IMG_3663.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-gyCN5bu8VMA/VjXWZed0QII/AAAAAAAABBc/6DP5RAM8gwI/s320/IMG_3663.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Säteilyä keuhkoihin, tohtori Tuppurainen.</td></tr>
</tbody></table>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-lALSeiR4neU/VjXXA2BqbwI/AAAAAAAABBo/2nOZqzmo9Cg/s1600/IMG_3740.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-lALSeiR4neU/VjXXA2BqbwI/AAAAAAAABBo/2nOZqzmo9Cg/s320/IMG_3740.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hiv-testilaboratoria vaikutti legitiimiltä.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Kaikki paperit olivat tietenkin pelkästään venäjäksi, joten minulla on varsin hatara käsitys siitä, mitä kaikkea olenkaan allekirjoittanut viime aikoina. Jos joku kysyisi minulta neuvoja siihen, mitä operaatioita täällä pitää tehdä, en osaisi vastata, koska olen vain kuljeskellut ympäri toimistoja valtavan paperinivaskan kanssa ja yrittänyt arvata, minkä lipareen kukin virkailija haluaa nähdä/kopioida/leimata/arkistoida. Vertaistuki ja venäjää puhuvat kaverit auttoivat merkittävästi. Tieto ei kulje millään kootulla metodilla mihinkään, mutta joku on aina kuullut jostain jotain siitä, että hiv-todistukseksi ei kelpaakaan Suomessa otettu, vaan koe pitää erikseen käydä otattamassa uudestaan yhdestä tietystä laitoksesta täällä (huolimatta siitä, että tutorini painotti elokuussa, että sekä hiv-todistus että keuhkoröntgen pitää olla, kun lähtee matkaan).</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-zUsRV9KxGsM/VjXXAw8U_kI/AAAAAAAABBs/QrYFeWFaql0/s1600/IMG_3741.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-zUsRV9KxGsM/VjXXAw8U_kI/AAAAAAAABBs/QrYFeWFaql0/s320/IMG_3741.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Äärimmäisen legitiimiltä.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Viime viikolla sain kuitenkin vihdoin passini takaisin uuden pitkäaikaisviisumini kanssa, minulla on virallinen opiskelijakortti ja kulkulupa asuntolaan, ja melko lailla kaikki paperityöt on nyt hoidettu. Paikallisen matkakortin saaminen on seuraava haaste, jonka aion taklata, ja sitten minun ei tarvitse enää säätää papereiden kanssa!</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
...paitsi jos poistun missään vaiheessa kaupungista. Ensi tiistaina teemme seuramatkan Kazaniin, Ekaterinburgin läntiseen naapurikaupunkiin. Sieltä palattuamme meidän pitää rekisteröityä uudelleen yliopistolle, eli roudata toimistoon kaksi passikopiota, kaksi migration cardin kopiota, kaksi viisumikopiota ja kaksi kopiota Kazanin hostellin tekemästä rekisteröitymisestä. Koska miksipä ei. Meitä halutaan pitää silmällä, ja passitiedot pitää antaa junallakin matkustaessa. Epäilemättä kaikki tämä data liikkeistäni Venäjällä kerätään jonnekin hallituksen arkistoihin odottamaan mahdollista tulevaa käyttöä.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-nKperksVtWw/VjXWP-Po9yI/AAAAAAAABBA/VE9mY4g_lWE/s1600/IMG_3657.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-nKperksVtWw/VjXWP-Po9yI/AAAAAAAABBA/VE9mY4g_lWE/s320/IMG_3657.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oma koti kullan kallis, ja kohtalaisen ahdas, ja netti pätkii bjerkkel.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
Seuraavalla kierroksella käsittelen itse pääasiaa eli opiskelua (se on pääasia, koska sillai opiskelu tapahtuu pään sisällä, koska aivot, tiättekste nääs heh heh). Huzzatirallaa, ja lurkatkaa raivoisasti.</div>
<div style="font-family: Tahoma; orphans: 2; text-align: -webkit-auto; widows: 2;">
<br /></div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-28257218989549445572014-03-24T08:44:00.000-07:002014-03-24T08:44:07.207-07:00Lehtimies ja kaapparikiinalaiset. Komedia kolmessa näytöksessä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jatkoa viime numerosta...<br />
<br />
Aina välillä en meinaa itsekään uskoa näitä tapahtumia, mutta tällaisiin hallusinaatioihin ei oma mielikuvitukseni riittäisi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-E_WHFD7yL5g/Uyufpe3YP6I/AAAAAAAAAjo/GtStGE-J8NE/s1600/2014-03-18+09.47.14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-E_WHFD7yL5g/Uyufpe3YP6I/AAAAAAAAAjo/GtStGE-J8NE/s1600/2014-03-18+09.47.14.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Lähdin tosiaan majapaikastani käppäilemään laaksonpohjaa pitkin kohti erästä paikallista vesiputousta. Kiinassa todella monet vähänkään tunnetummat trekkauspolut on kivetty, mikä syö melkoisesti tunnelmaa, mutta tekee kaikesta tosi helppoa ja raihnaisemmillekin soveltuvaa. Nautiskelin ympärilläni nousevista vuorista, maatöitä tekevistä paikallisista (ei sillä tavalla) ja yleisestä rauhan tunteesta. Tosi jees.<br />
<br />
Mutta sitten. Eräällä levähdyspaikalla oli joukko kiinalaisia, joista yksi kutsui minut heidän kanssaan istumaan. Kuuden hengen seurue koostui kahdesta varttuneemmasta kiinalaispariskunnasta, toisen pariskunnan tyttärestä ja joukkion oppaasta. Tytär ja opas puhuivat englantia, joten kommunikaatiokin onnistui. Ja kuvia piti ottaa, koska olin päätä pitempi kaikkia paitsi niitä, joita olin kahta päätä pitempi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-m6iVeuaw6I0/Uyufxx2D_HI/AAAAAAAAAkA/Lzd6mfqailQ/s1600/2014-03-18+16.05.56.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-m6iVeuaw6I0/Uyufxx2D_HI/AAAAAAAAAkA/Lzd6mfqailQ/s1600/2014-03-18+16.05.56.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kuten pienet elefantit konsanaan, he pyysivät minua kävelemään yhtä matkaa kanssaan vesiputoukselle. Matkalla juttelin lähinnä Yuntaon (se tytär) kanssa, joka näytti noin 12-vuotiaalta, oli oikeasti 22, opiskeli yliopistossa Kanadassa lastensuojelujuttuja ja oli hauska tyyppi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-P1fJeESU3wc/Uyuftbt2NQI/AAAAAAAAAjw/cG8kMyDrTms/s1600/2014-03-18+10.47.09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-P1fJeESU3wc/Uyuftbt2NQI/AAAAAAAAAjw/cG8kMyDrTms/s1600/2014-03-18+10.47.09.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vesiputous oli nätti, ja sen taakse pääsi! Se oli myös kuulemma pieni ja matala.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-89pD7yPvk8E/Uyuf-ZRsA8I/AAAAAAAAAkY/i4aFTz5v4uk/s1600/2014-03-19+15.38.26.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-89pD7yPvk8E/Uyuf-ZRsA8I/AAAAAAAAAkY/i4aFTz5v4uk/s1600/2014-03-19+15.38.26.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja kuinka kukaan on noin lyhyt?!</td></tr>
</tbody></table>
Takaisin kylään päästyämme olin jäämässä majatalooni, kun he kutsuivat minut lounaalle kanssaan. Olin että no mikäs tuossa, tilaisuuksiin on paree tarttua. Menimme syömään, ja koska Yuntao pystyi tulkkaamaan, kasvisruoka järjestyi kerrankin helposti. Siitä saikin sitten jutunjuurta, kun koitin Yuntaon välityksellä selittää pariskunnille Wang ja Pan, että miksi en syö lihaa. Ajatus oli kuulemma hämmentävä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-kOagBoBCz6Y/UyufupcmLSI/AAAAAAAAAj4/YZM3QSWTKdE/s1600/2014-03-18+12.58.17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-kOagBoBCz6Y/UyufupcmLSI/AAAAAAAAAj4/YZM3QSWTKdE/s1600/2014-03-18+12.58.17.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä julma ja kunnianhimoinen elikko on chiliöljyssä paistettu ampiainen. Profeettamme ja vapahtajamme Riku Rantala on ennustanut hyönteisistä seuraavaa gourmet-trendiä, ja olen samaa mieltä. Hyvää ja ah, niin rapeaa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Atrialla pääsin myös kokemaan kiinalaista juomakulttuuria. Heillä oli mukanaan pullo maissiviiniä, jossa oli n. 60 til-% alkoholia. Sain rispektiä sillä, että pystyin juomaan sitä suuremmitta ongelmitta, mutta silti kyynelet kirposivat silmiin. Karmaisevaa myrkkyä. Kuten sain pariinkin otteeseen seuraavan vuorokauden aikana huomata, herra Pan on melkoinen ninja pullonsa kanssa. Käännä hetkeksi katseesi muualle, ja hupsistarallaa, lasisi on taas kukkuroillaan, ja herra Pan haluaa nostaa uuden maljan.<br />
<br />
Ruoan lomassa jampat ehdottivat, että hei, mitäs jos tulisin mukaan heidän kiertoajelulleen. He olivat vuokranneet minibussin, ja olivat aikeissa mennä sillä vielä Zhangjiajieen. Kun murehdin kamojeni kohtaloa, sanoivat, että ei huolta, me maksetaan sulle ensi yöksi huone samaan hotelliin, johon menemme. Seitinohuessa hiprakassa mietin, että tehdäkö vaiko eikö tehdä, ja olin että joo.<br />
<br />
Kipetikopeti majataloon, kamat pakkaukseen, sydämistyneen majatalonpitäjän hyvittelyä, juoksumarssia minibussiin, ja mitäs hittoa tässä nyt tapahtuukaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-7_EKfkGgw8g/UyugDZoQzuI/AAAAAAAAAkg/J5NR0KNvSyo/s1600/2014-03-18+16.13.34.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-7_EKfkGgw8g/UyugDZoQzuI/AAAAAAAAAkg/J5NR0KNvSyo/s1600/2014-03-18+16.13.34.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaikesta piti ottaa kuva tai pari.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vuorokauden ajan joukkio pyöritteli minua ympäri Länsi-Hunanin nähtävyyksiä. Punaisia kallioita? Check. Vuorenhuipulla sijaitseva kohtuuttoman syvä usvajärvi? Jep. Keltaisen lohikäärmeen luolakompleksi? Juu. (Näistä kerron lisää erillisessä postauksessa.) Aina, kun menimme syömään, pöytään tilattiin nippu kasvisruokia minua varten. Söin niin hyvää savutofua, että meinasin kupsahtaa siihen paikkaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-emS5V-9nfpg/Uyuf1jA-g3I/AAAAAAAAAkI/jJbYImibEng/s1600/2014-03-18+20.12.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-emS5V-9nfpg/Uyuf1jA-g3I/AAAAAAAAAkI/jJbYImibEng/s1600/2014-03-18+20.12.03.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">GIVE ME MOAR</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ja kun tuli aika mennä nukkumaan? No hupsistarallaa, hotelli oli käsittämättömän överi viiden tähden luksushotla, jossa huoneeni oli isompi kuin useimmat asuntoni. Siinä sitä tunsi olevansa maailman huipulla.<br />
<br />
Tällaista vieraanvaraisuutta en ole koskaan kohdannut missään. Siis huhhuh. Täysin tuntematonta jamppaa kestitään tällä tavalla. En vieläkään ymmärrä, miksi ihmeessä.<br />
<br />
No, hirveällä säkällähän näitä hommia hoidetaan. Syvästi olen kyllä kiitollinen, sillä itse en olisi heittänyt sataa euroa erilaisten nähtävyyksien kiertelyyn enkä olisi osannut löytää niitä. Kiinassa monet luonnonpuistot ja vastaavat on tuotteistettu rajusti, ja lähes kaikki niistä ovat maksullisia. Esimerkiksi Wulinyuanin alue, jolla nyt olen, köyhdyttää kulkijoita minimissään 245 renmibin (n. 30 €) verran per pää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-nkLrvDguNE4/Uyuf6VgyFkI/AAAAAAAAAkQ/26MqC_FkzU0/s1600/2014-03-19+17.02.00.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-nkLrvDguNE4/Uyuf6VgyFkI/AAAAAAAAAkQ/26MqC_FkzU0/s1600/2014-03-19+17.02.00.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä maailman pienin maailmanpyörä odotti kesää ja parempia aikoja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Herra Wang kertoi koko ajan vitsejä, jotka saivat hänen tyttärensä facepalmaamaan. Tämä todisti jälleen kerran, että kaikki maailman isät kertovat puujalkavitsejä. Herra Pan taas tykkäsi pitää mahtipontisia puheita ja kehua rohkeuttani yksin matkustamiseen. Rouvat Wang ja Pan eivät sanoneet minulle juuri mitään, hymysivät vain ja kattoivat pöytää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-vyt7K0d-MuI/UyufnLqnqvI/AAAAAAAAAjg/o6ryLrnY4oU/s1600/2014-03-19+15.43.47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-vyt7K0d-MuI/UyufnLqnqvI/AAAAAAAAAjg/o6ryLrnY4oU/s1600/2014-03-19+15.43.47.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Herra Wang (vas), Yuntao, herra Pan, meikäläinen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sukupuoli- ja sukupolvirooleista mainittakoon, että siinä meinasi länsimaisella individualistifeministillä mennä riikinkukko kurkkuun, kun isä-Wang pyysi tytärtään sitomaan kävelyn aikana auenneen kengännauhansa. Se on kuitenkin täälläpäin ilmeisesti normaalia.<br />
<br />
Seuraavassa postauksessa luvassa kiinalaisen maisemakauneuden fanittamista ja yleistä päristelyä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-33709274059546252762014-03-20T18:58:00.003-07:002014-03-23T06:02:30.964-07:00Reissumies taas raiteilla, ja renkailla, ja jalkaterillä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Lähdin Etelä-Kiinan Guangzhousta kohti keskempänä sijaitsevaa Hunanin maakuntaa, tarkoituksenani rentoutua ja trekkailla Länsi-Hunanissa. Olin katsonut juna-aikatauluja huolimattomasti, ja minulla oli aikataulun mukaan vain 24 minuuttia aikaa hypätä pois junasta Changshassa, ostaa lippu Jishouhun ja päästä kyseiseen junaan. Muita junia ei päivän aikana mennyt Jishoun suuntaan, joten joutuisin odottamaan iltaa ja yötä, jos myöhästyisin.<br />
<br />
Eihän se tietenkään onnistunut. Kuten Kiinassa tuntuu usein olevan, lipunmyynti on ihan eri puolella tai jopa eri rakennuksessa, kuin mistä junat lähtevät. Hetken etsiskeltyäni pääsin lippujonoon 10 minuuttia ennen junan lähtöä. Paikallinen nuoriso ihmetteli juoksevaa olemustani ja halusi antaa vinkkejä, ja siinä kielimuuria selvitellessä hupsistarallaa, edessäni ei ollutkaan vain kahta jonottajaa, vaan siihen oli tunkenut viisi jamppatuutikkia. No game.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-M6NLL4zcRl4/UyuaW8tUFrI/AAAAAAAAAiQ/iSHKMKYe4Ww/s1600/2014-03-17+08.29.17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-M6NLL4zcRl4/UyuaW8tUFrI/AAAAAAAAAiQ/iSHKMKYe4Ww/s1600/2014-03-17+08.29.17.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Liiketilojen aatelia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Mutta ei hätää! Yksi miekkonen oli bussifirman kätyri, ja alkoi kovasti myydä minulle bussimatkaa Jishouhun. Vastaavanlaisia tyyppejä oli asema väärällään, joten paranoidi mieleni haistoi palaneen käryä, mutta päätin kuunnella. Tyyppihän ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia, joten kommunikaatiomme oli bussinkuvan näyttämistä käyntikortista, Jishouta tarkoittavien kirjoitusmerkkien tökkimistä ja hintojen näppäilyä kännykän laskimella.<br />
<br />
Bussi"yhtiön" toimisto ansaitsee erityismaininnan, sillä sen arveluttavuuskerroin oli joitakin tuhansia. Korttelin päässä Changshan juna-asemalta oli nurkkaliiketila, jossa oli hyvin rämä työpöytä ja melko arveluttava sohva, ja that's it. Jotta teevettä sai, piti hana kääntää päälle sisällä ja mennä sitten kadulle, jossa itse hana oli. Rööki paloi ja huhhahhei, mutta paikalla oli muitakin Jishouhun menijöitä, joten arvelin, ettei kovin huonosti voi käydä. Kielimuuri tuli taas vastaan, mutta raha puhuu aina.<br />
Väliaikavinkki: jos matkustelette Kiinassa isojen kaupunkien ulkopuolella, pitäkää tallessa määränpäänne nimi kiinaksi kirjoitettuna. Se helpottaa kaikkea ihan simona. Mm. Google Translate osaa kääntää myös paikannimet kiinalaisiksi kirjoitusmerkeiksi, eikä virheitä ole ollut tähän mennessä.<br />
<br />
Kun koitin kysyä, milloin bussi on perillä Jishoussa, sain vastaukseksi vain paperille piirretyn ykkösen. Olin vähän että jaa'a, tuleeko tästä nyt sellainen 27 tunnin bussimatka Hunanin vuoristojen halki, mutta koska olin jo maksanut, vaihtoehtoja ei ollut. Zeniä suoneen ja menoksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-pI9SvwZd59A/UyuaY3tEa4I/AAAAAAAAAiY/kd23zXBoLzU/s1600/2014-03-17+13.47.38.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-pI9SvwZd59A/UyuaY3tEa4I/AAAAAAAAAiY/kd23zXBoLzU/s1600/2014-03-17+13.47.38.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Possujen matka oli paljon epämukavampi, ja sen kuuli äänistä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Paitsi, että bussin lähtöajaksi oli merkitty 8.30, ja kun 8.45 kysyin, että niin koskas mennään, jamppa vain kirjoitti ajan yläpuolelle 8.50. Bussiin päästiin lopulta kello 10. Perusmeininki, ja niin aasialaista.<br />
<br />
Yllätyksekseni bussissa oli ihmisen mittaiset selkänojat, jollaista vasten sain nukuttuakin, ja matka kesti vaivaiset 6 tuntia, eli 2 tuntia vähemmän kuin junalla. Mikä on tämä ihme? Miten näin voi olla? Mysteeri!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-pBYaMUhlMBE/UyuaeaYY0OI/AAAAAAAAAig/7HhqNCuo_Dw/s1600/2014-03-17+14.23.09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-pBYaMUhlMBE/UyuaeaYY0OI/AAAAAAAAAig/7HhqNCuo_Dw/s1600/2014-03-17+14.23.09.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maisemat olivat sympaattiset.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
No, pääsin Jishouhun kuitenkin hyvissä ajoin. Kaupunki oli melko mitäänsanomaton, joten lähdin käppäilemään kohti rautatieasemaa, jonka pihalta lähtisi busseja Dehang-nimiseen miao-vähemmistön kylään vuorten syleilyssä. Bussin lähtiessä alkoivat maisemat jylhistyä ja sumupilvet laskeutua. Huhhuh, millaisissa maisemissa jotkut riisiä viljelevät.<br />
<br />
Dehang on syrjäinen kylä, josta on alettu rakentaa kotimaan turisteille suunnattua mukaeksoottista lomakohdetta. Länkkäreitä ei taaskaan näkynyt yhtään, mutta kiinalaisia turisteja oli runsaasti, ja kojut olivat pullollaan rihkamaa. Mutta mikäs siinä, kylä on kauniin näköinen ja ympäröivä luonto trekkauspolkuineen juupelin nätti. Tällaisiin maisemiin ei Härmässä törmää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-tR41VByDxbE/UyuaqTGxxrI/AAAAAAAAAiw/Gt60ZoNAGfk/s1600/2014-03-17+18.59.47.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-tR41VByDxbE/UyuaqTGxxrI/AAAAAAAAAiw/Gt60ZoNAGfk/s1600/2014-03-17+18.59.47.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Löysin passelin majatalon 60 rinmibillä (n. 8 €) per yö. Huone on tosi kauniisti lakattua puuta, ja ainoat ongelmat ovat ikkunan paikalla oleva ristikko ja pesutilojen sijainti betonikellarissa. Mutta close enough, sain peiton, huovan ja sähköhuovan. Kyllä niillä pysyy hengissä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-arbcFM7mC7o/Uyua1afaDTI/AAAAAAAAAjA/XNyWgXhyn3U/s1600/2014-03-17+19.21.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-arbcFM7mC7o/Uyua1afaDTI/AAAAAAAAAjA/XNyWgXhyn3U/s1600/2014-03-17+19.21.18.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ja tämä nerokas keksintö! Ruokapöydän pöytäliina on paksu ja ulottuu maahan saakka, ja pöydän alla on oranssina hehkuva lämmitin. Jalat pysyvät hyvin lämpiminä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Aamulla herättyäni lähdin heti trekkaamaan ja hupsistarallaa, mitäs sitten kävikään ja ketkäs tapasinkaan! Suuri seikkailu jatkuu ensi numerossa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-eEomEbg42DM/UyuaxF7HWJI/AAAAAAAAAi0/QeMu3QE7z-c/s1600/2014-03-17+19.00.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-eEomEbg42DM/UyuaxF7HWJI/AAAAAAAAAi0/QeMu3QE7z-c/s1600/2014-03-17+19.00.03.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<span id="goog_1144071967"></span></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-87232337888957740402014-03-18T05:36:00.000-07:002014-03-20T03:46:05.804-07:00Vieraileva stara Himasäkä Jokakamu<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Edellisen postaksen videolla vilkutteleva 26-vuotias guangzhoulainen Jen on just niitä mainittuja maukka perusjätkiä. (Hänen koko nimensä tarkoittaa "Kotona rakennettu onni, ystävä maailmalle") Hänen kanssaan tuli turistua seitsemisen tuntia, ja mielenkiintoista oli.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-gX2tMKPX8Ro/UyRIDhM1LII/AAAAAAAAAh0/TCcF6qV-BGk/s1600/Pose+Jenin+kanssa+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-gX2tMKPX8Ro/UyRIDhM1LII/AAAAAAAAAh0/TCcF6qV-BGk/s1600/Pose+Jenin+kanssa+1.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sekä suomalaisilla että kiinalaisilla on myös peukalot.</td></tr>
</tbody></table>
Jen pääsi finanssineuvontafirmansa järkkäämälle kurssille Shanghaissa ja oli siitä ylpeä, koska vain parhaille annetaan mahdollisuus koulutuksiin. Ilman niitä uralla on hyvin vaikea edetä.<br />
<br />
Kuten Suomessa, Kiinassakaan tuoreet ylioppilaat eivät usein ole kärryillä siitä, mitä haluavat tehdä elämällään. Mutta kun suomalainen pitää välivuoden, käy ulkomailla, kokeilee jotain alaa testimielessä ja vaihtaa, jos homma ei tunnu toimivan, kiinalaisen pitää tehdä lopullinen päätös heti lukion jälkeen. Yliopistokoulutus on kallista, joten virheisiin ei ole varaa.<br />
<br />
Jen päätyi finanssialalle aika lailla juuri niin. Lukion jälkeen hän ei tiennyt, mitä tahtoisi, mutta talousalan opiskelu yliopistossa takasi varman työpaikan ja hyvän palkan. Hän ei vielä tiedä, mitä syvällä sisimmässään tahtoisi tehdä, mutta kypsyttelee sitä rauhassa. Sille on tilaa tulevaisuudessa.<br />
<br />
Suomessa ihminen ensin miettii, mitä haluaa tehdä elämällään, ja perustaa perheen, kun elämä vakiintuu. Kiinassa jokaisen ensisijainen tehtävä on huolehtia vanhemmistaan ja suvustaan. Sitten varttuneena, kun ura, perhe ja muut olennaiset velvoitteet ovat hyvällä mallilla, on aikaa makustella ikiomia mielenkiinnon kohteita.<br />
<br />
Tällaiselle yksilönvapautta korostavan pohjoismaisen yhteiskunnan kasvatille kiinalainen järjestys kalskahtaa erikoiselta, mutta se on syntynyt hyvästä syystä. Kuten suurimmassa osassa maailmaa, sosiaaliturvaa tai eläkettä ei juuri ole, vaan lapset ovat useimpien ihmisten ainoa vakuutus vanhuuden varalle. Velvollisuuden täyttäminen sukua kohtaan on itsestäänselvyys.<br />
<br />
Kuullessaan, että olen toimittaja, hän on suuresti iloissaan siitä, että saan tehdä luovaa työtä. Jenille luovuus on sitä, että elää hyvää, tyydyttävää elämää, kerää siitä kokemuksia ja sitten yhdistelee niitä uusilla tavoilla. Mikki Hiiri oli hiiri, joka tehtiin uusiksi omalla, muista poikkeavalla tavalla ja hupsistarallaa, menestystä tuli. Ja kuullessaan kuuden kuukauden lomareissustani hän nauraa: miten kukaan voi vain ottaa noin paljon vapaata aikaa!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Suomi oli Jenille tuttu, koska hän on katsonut useammankin Härmää käsitelleen tv-ohjelman. Hän haluaisi suuresti Suomeen katsomaan revontulia, avantouimaan ja saunomaan. Kuulemma kuuman ja kylmän nopea vaihtelu on perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan hyväksi sydämelle, suonistolle ja lihaksille.<br />
<br />
Lopuksi yllätysfakta: perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen luotetaan eniten kaupungeissa. Pätevät tohtorit ovat järjestään muuttaneet kaupunkeihin, joten maaseudulle on jäänyt enemmän epämääräisiä puoskareita, joiden tulokset eivät vakuuta. Todellisilla ammattilaisilla on suuresti kysyntää urbaanissa ympäristössä, mutta landella popsitaan enemmän buranaa.<br />
<br />
Loppujen lopuksi loppukevennys:<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-uHzRfRvLKt0/UyRIHrEORSI/AAAAAAAAAh8/j19Xg0x9_BA/s1600/2014-03-11+16.09.55.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-uHzRfRvLKt0/UyRIHrEORSI/AAAAAAAAAh8/j19Xg0x9_BA/s1600/2014-03-11+16.09.55.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Seen Kyle? He flies about this high.</td></tr>
</tbody></table>
Höhö.<br />
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-47659496473636271092014-03-15T05:55:00.000-07:002014-03-15T06:16:30.976-07:00Jokohama Tsuku Tsuku, eli junamatkustus Kiinassa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kuten Jenni Vartiainen laulaa, junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, ja täällä Kiinassa molempia on puoli miljardia. Yöjunalla Shanghain ja Guangzhoun väliseen 1 500 kilometrin matkaan (Suomen koko pituus on 1 100 kilsaa ja risat) menee rapsakat 21 tuntia. Hypersupermegaluotijunalla saman matkan pääsee parhaimmillaan neljässä tunnissa, mutta ne ovat minua paremmille ja varakkaammille ihmisille.<br />
<br />
Kiinan talousbuumi näkyy ohikiitävässä maisemassa. Jokaisessa tuppukylässä näyttää olevan rakennusprojekteja meneillään, ja hitsausliekit loimottavat yötä myöten. Rakennuksia puuhataan täällä kellon ympäri, koska työvoimaa on koko ajan saatavilla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-7MNTwA2rXpM/UyRFYRsEIpI/AAAAAAAAAhQ/EU6aOUkZjb8/s1600/Junan+sisustaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-7MNTwA2rXpM/UyRFYRsEIpI/AAAAAAAAAhQ/EU6aOUkZjb8/s1600/Junan+sisustaa.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Luonnollisesti vaunussa ei muita länsimaisia suurisilmiä ole. Pois ovat jääneet myös ovet, yksityisyys ja muut nykyajan hapatukset. Täällä ihminen on yhtä toisten matkustajien kanssa. Makuulaveri on kuitenkin mukava, petivaatteet puhtaat ja peitto niin paksu, että hiki tirskuu. Paikan mitoitus tosin on tehty keskimääräiselle kiinalaiselle, joten omien 185:n jumalaisen senttini taittelussa pitää nähdä vähän vaivaa.<br />
<br />
Junan kuulutukset hoituvat sillä, että vaunuemäntämme karjuu huomattavasti siroa kokoaan kovemmalla äänellä, ja tietenkin pelkästään kiinaksi. Kuumavesivaraajasta saa kiehuvaa vettä, jolla voi kokata herkullisenperkulliset pikanuudelinsa ja vihreän teensä. Kiinalaiset varustautuvat junamatkoilleen täysin hillittömillä evässäkeillä, jotka pursuavat kananpaloja, synninhajuisia kananmunaruokia, siemeniä ja kakkusia. Kerettiläislänkkärinä oma muonani koostuu lähinnä lihanmakuisista lihattomista sipseistä, karkista ja pikanuudeleista. Terveellinen, täysipainoinen ruokavalio on aina ollut minulle tärkeä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-PmaKV8Hip74/UyRFGoxRCnI/AAAAAAAAAhI/QFnvFsDEqsI/s1600/Safkaa+s%25C3%25A4ngyll%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-PmaKV8Hip74/UyRFGoxRCnI/AAAAAAAAAhI/QFnvFsDEqsI/s1600/Safkaa+s%25C3%25A4ngyll%25C3%25A4.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei loppunut kesken.</td></tr>
</tbody></table>
Vähemmän zen-henkistä saattaa alkaa ahdistaa monikymmentuntinen toimettomuus, mutta onneksi tekemistä riittää:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzeEUxMEmb-B0dCXoeguRQncWWukPRSghe9sZZjF7473JYiDQC8ZmQOo5DfbIg_NTjfgTEjzc3Dp0-70TqwRg' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
Joka paikka on myös tupaten täynnä, ja varsinkin halvimpien makuupaikkojen liput myydään loppuun useita päiviä ennen junan lähtöä. Koska tämä maa on niin järjenvastaisen iso, ja lentäminen on kallista, tavalliset maukka perusjätkät liikkuvat ympäriinsä nimenomaan junilla.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-uXt8V2otJ8U/UyRFmxhRCzI/AAAAAAAAAhY/TicG-Ef7KH0/s1600/Maisemaa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-uXt8V2otJ8U/UyRFmxhRCzI/AAAAAAAAAhY/TicG-Ef7KH0/s1600/Maisemaa.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Guangdonin ihmisten sanotaan asuvan tulen ja jään välissä. Yhtenä päivänä lämpötila voi olla nollan alapuolella, ja parissa päivässä nousta yli kolmeenkymppiin.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
Lisäksi Shanghain juna-asemalla lippuja myytiin vain kolme päivää ennen junan lähtöä, mikä tarkoitti, että halvoille paikoille ei sitä kautta ollut asiaa. Onneksi on olemassa lipputoimistoja, joista lipun saa ostettua 5 yuanin (n. 0.70 €) palvelumaksua vastaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Osoitteesta http://www.cnvol.com löytyy Search China train ticket offices --työkalu, jolla löytää lipunmyyntipaikkoja isoista kaupungeista. Sitä tosin ei päivitellä taajaan: yhdessä paikassa hirveän etsiskelyn jälkeen löytyi puoliksi purettu tönö, jonka seinässä vielä vilkkui junafirman rapistunut logo. Guangzhoussa lippuja pystyi onneksi ostamaan parin viikon päähän ihan juna-asemaltakin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Useampiakin lippuja myyviä nettifirmoja on olemassa, mutta ainakin http://www.chinatraintickets.net ja http://www.chinahighlights.com/china-trains halusivat läpsiä lipuille monenlaisia ylimääräisiä maksuja 7-17 $ verran. Kummaltakin sivulta on kuitenkin erittäin helppo tarkistaa, milloin, millaisia ja minkä hintaisia junia minnekin menee.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Koska en osaa kiinaa ja monien paikallisten englanti on vähän heikohkoa, lippujen osto kävi huomattavan näppärästi niin, että kirjoitin älypuhelimeeni, mistä mihin, minä päivänä ja minkä numeroisilla junilla voisin matkustaa. Junien numerot sain yllä mainitsemieni sivujen aikatauluhausta. Homma oli helppoa sekä turistille että lippuvirkailijalle, kun olennainen data oli kirjallisessa muodossa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lippuni Guangzhousta Changshaan ja Changshasta Pekingiin hard sleeper -makuupaikalla maksoivat 180 ja 350 yuania, eli noin 60 euroa. Ei paha tuhansien kilometrien erittäin mukavista matkoista.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
***</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja tosiaan, Maailmanmatkaajakisassa pääsin tuomariston suosikkina ekalle haastattelukierrokselle, mutta valitettavasti noihin haastatteluihin tyssäsi tieni. Harmillista, mutta mikäs tässä, onpahan aikaa sluibailla Suomessa. Kiitos kuitenkin kaikille äänestäneille <3 <3</div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-34336422879105545632014-03-10T19:32:00.000-07:002014-03-10T08:00:32.390-07:00Aitouden etsijät<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viikon filosofiapaketissa neuronien naksuntaa ja psyyken paukkumista itse kullekin säädylle!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Travellerikulttuurin on sanottu korostavan muun muassa aitouden kokemuksen metsästämistä. Tunnistan tämän jossain määrin itsessäni, mutta koko aitouden konsepti on aika ristiriitainen. Tässä tekstissä pohdiskelen sen problematiikkaa ja avaan omia mielikuviani asiasta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-nVbVyhXh_iA/UxVHVtKisoI/AAAAAAAAAgQ/mlcqZsOHTSI/s1600/2014-02-09+17.10.05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-nVbVyhXh_iA/UxVHVtKisoI/AAAAAAAAAgQ/mlcqZsOHTSI/s1600/2014-02-09+17.10.05.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tosi aitoa.</td></tr>
</tbody></table>
Olen kuullut aitoudella tarkoitettavan matkustustapaa (pakettimatka vai itsenäinen reppureissaaja?), matkakohdetta (Myanmarin vuoristoheimojen kylät vai Pattayan Suomi-baari?), valittuja palveluja (homestayt ja katukeittiöt vai ketjuhotellit ja -ravintolat?) ja ajanviettotapoja (kielen opiskelu paikallisten ystävien kanssa vai Koskenkorvan kiskominen?).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-eekq5ESlxTY/UxVHOYPciaI/AAAAAAAAAgE/kNYmZW-LZ_E/s1600/IMG_20140115_190719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-eekq5ESlxTY/UxVHOYPciaI/AAAAAAAAAgE/kNYmZW-LZ_E/s1600/IMG_20140115_190719.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koira aito, nurtsi ei. Myös mahdoton saada terävää kuvaa tuosta ikiliikkujasta.</td></tr>
</tbody></table>
Koska kaikki nämä asiat ovat olemassa ja siten ontologisesti katsoen aitoja, voimme sivuuttaa asiaan liittyvän metafysiikan ja keskittyä kokemusten pohdiskeluun.<br />
<br />
Jos joku lähtee lomalle vieraaseen maahan muttei koko aikana juuri poistu all inclusive -resortistaan ja syö joka ilta wieninleikettä, koska se on tuttu ruoka, ollaan aikamoisen suojakuoren sisällä.<br />
<br />
Juuri tuon suojakuoren riisumisen näen olevan tämän aitouden tavoittelun määräävä tekijä. Rahalla saa ostettua pehmikettä itsensä ja likaisen, kaoottisen, vaikean ja kovan maailman väliin, mutta AitousReissari haluaa Tuntea Asioita Sellaisina Kuin Ne Ovat. Tämähän on tietenkin aina jossain määrin illuusio, ja reissarilla on lähes aina melkoiset turvaverkot takataskussa, vaikka niiden rajoilla liikkuisikin. Suomalaisen vakuutusyhtiön matkavakuutuskortilla voittaa pelin heti, jos jokin menee pahasti pieleen, ja pienemmissä ongelmissa minun sukupolvelleni on yleensä varsin helppoa tekstata vanhemmille, jotta saisko vähän lisää pätäkkää, kun rahat eivät riitä lentolippuun.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-uNy9PNNwsQ8/UxVH32QC4NI/AAAAAAAAAg0/qmAEzaikbpQ/s1600/2013-11-18+09.24.00.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-uNy9PNNwsQ8/UxVH32QC4NI/AAAAAAAAAg0/qmAEzaikbpQ/s1600/2013-11-18+09.24.00.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos munkin kanssa ottaa selfien, onko kyseessä siis monkie? Eang oli hieno mies Kambodzassa. Ja paikallinen, joten tää on ihan juupelin aitoa.</td></tr>
</tbody></table>
Itselleni läheisin osa "aitoutta" on se, paljonko ympäristöä on muovattu matkailijoita varten. Esimerkiksi Pattayalla minua ärsytti eniten se, miten alue tuntui pyörivän nimenomaan turistien varassa ja turisteja varten. Nautin siitä, jos tunnen olevani kärpänen katossa seuraamassa tavallisten ihmisten tavallista elämää, joka pyörisi eespäin, vaikka minä ja kaltaiseni eivät olisikaan paikalla.<br />
<br />
Syrjäisemmissä paikoissa on helpompi tuntea olevansa Suuri Seikkailija, joka näkee muutakin kuin häntä varten kyhätyn fasadin. Voi fiilistellä erityisyyttään ja ainutlaatuisuuttaan; Minä en ainakaan ole kuten ne matkailijoiden virrat, jotka komppaavat kaluttuja kontuja!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-6fgGMxrItaw/UxVHQmrGm8I/AAAAAAAAAgM/btfBB947Btc/s1600/IMG_2311.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-6fgGMxrItaw/UxVHQmrGm8I/AAAAAAAAAgM/btfBB947Btc/s1600/IMG_2311.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuala Lumpurissa oli Stonehenge. Aivan helevetin feikkiä :D</td></tr>
</tbody></table>
Samalla minulla on mahdollisuus ratkaista mikä tahansa päivittäisessä elämässä vastaantuleva ongelma heittämällä sitä vasten vaikka paikallisen kuukausitulojen verran hynää.<br />
<br />
Eli siis, sanoisin aitouden hakemisen olevan omista turvaverkoista osin irtautumista ja paikallisiin ilmiöihin sopeutumista sen sijaan, että käyttäisi ylettömästi rahallista valtaansa muokatakseen tilanteesta itselleen helpomman.<br />
<br />
Ei ole yhtään sattuma, että tätä aitoutta metsästävät ovat usein liikkeellä minimibudjetilla. Rahasta tämä nimittäin on kiinni: iso tukko kahisevaa ostaa käyttöön oppaan, ajoneuvon kuskeineen, englanninkieliset ruokalistat ja ilmastoidun hotellihuoneen. Luksus on hirveän kivaa, mutta jos siihen ei ole varaa, matkustustapaansa on kiva pystyä perustelemaan jollain muullakin kuin sillä, että oma hanuri repsottaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-paAsPIVsu7Q/UxVHhbE49KI/AAAAAAAAAgc/wJf_cy4HVHs/s1600/2014-02-09+17.10.13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-paAsPIVsu7Q/UxVHhbE49KI/AAAAAAAAAgc/wJf_cy4HVHs/s1600/2014-02-09+17.10.13.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aitoa ja rankkaa, kato urban exploring kato.</td></tr>
</tbody></table>
Vaikka olen itsekin matkustanut melko pienellä budjetilla, minulla on silti monta monituista suojakuorta itseni ja näiden paikkojen välissä. Listataanpa, mitä keksin:<br />
1) Rahareservi. 25 euron päiväbudjettini on melko ruhtinaallisesti enemmän kuin useimpien ihmisten, joita olen näissä maissa kohdannut. Sen lisäksi minulla on niin paljon vararahaa, että huolta ei ole tarvinnut kantaa. Yksi halpalento oli varaa jättää käyttämättä, kun suunnitelmat muuttuivat. Varaa on ollut syödä ravintoloissa ja majoittua hyvissä hostelleissa ja välillä jopa hotelleissa yksityishuoneissa.<br />
2) Matkavakuutus. Maailman paras asia, ja varmistaa, että jos homma kusee, niin rahasta ei ainakaan jää kiinni.<br />
3) Sosiaalinen piiri. Nettiyhteyksiä löytyy kaikkialta, ja koneella on tullut vietettyä aikaa. Ei ole tullut yksinäinen olo, eikä ole tullut pakottavaa tarvetta tutustua uusin ihmisiin. Vertaistukea ja kuuntelevaa korvaa on riittänyt. Jos tulee ongelmia, minulla on ihmisiä, joilta pyytää apua.<br />
4) Kansalaisuus. Suomen passi on artifakti, jolla pääsee melkeinpä mistä vaan minne vaan. Paitsi Venäjälle. Tätä ei tule usein ajatelleeksi, kun oma liikkuminen on niin vaivatonta, mutta esimerkiksi laosilaisen pitää hommata viisumi päästäkseen minne vaan Euroopassa. Itse en interreilatessani ollut edes harkinnut sitä, että johonkin saattaisi tarvita jotain paperityötä.<br />
5) Viihdyke. Minulla on kallis tablettitietokone, joka pursuaa kirjoja, leffoja ja musiikkia. Pystyn missä vain vetäytymään tuttujen ja turvallisten asioiden pariin.<br />
6) Sukupuoli. Miehiä kohdellaan automaattisesti arvostavammin, ja turvallisuusriskejä on vähemmän kuin naisilla.<br />
7) Ihonväri. Koska olen farangi, minulle annetaan anteeksi etikettivirheitä, minua tullaan neuvomaan jos seison kartan kanssa kadunkulmassa ja syrjäseuduilla olen automaattisesti kiinnostava keskustelukumppani.<br />
8) Englannin kieli. En ole juurikaan yrittänyt opiskella mitään täkäläistä kieltä enkä ottanut kummoisestikaan kontaktia ihmisiin, jotka eivät puhu englantia. Omalla mukavuusalueella mennään tässäkin.<br />
<br />
Ainakin nämä. Mitäköhän muita turvarenkaita itselläni on? Kertokaa, jos keksitte omia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-vKEqwYgDRBw/UxVHlTo98_I/AAAAAAAAAgk/hYW6otnjJIw/s1600/2014-02-09+17.08.57.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-vKEqwYgDRBw/UxVHlTo98_I/AAAAAAAAAgk/hYW6otnjJIw/s1600/2014-02-09+17.08.57.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aitoa ja tosi taiteellista. Lisäksi erittäin syvällistä. Kato kello kuuluu Babyloniin kato!</td></tr>
</tbody></table>
Mutta mutta. Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, onko aitous tavoittelemisen arvoinen asia. Sanoisin, että kysymys on järjetön, jos nauttii siitä, mitä tekee. Aitous on työkalu, jolla pystyy tavoittelemaan tietynlaisia matkakokemuksia. Jos sentyyppiset kokemukset ovat kiinnostavia, niin aitouden etsiminen on tosi hyvä juttu. Jos ei niin nappaa, niin ei kannata pakottaa itseään kärvistelemään. Aitouden tavoittelu voi olla vaikeaa, ja jotkut ihmiset pitävät haasteista, mutta ei se tee siitä silti lähtökohtaisesti parempaa motivaatiota.<br />
<br />
Toisaalta itsensä haastamisesta tulee hienoja kokemuksia ja jänniä tarinoita kerrottaviksi. Koska olen vastenmielinen dialektikko, taidan kannustaa ääripäiden synteesiin, ja kokeilemaan kumpaakin. Pitkällä reissulla tulee joka tapauksessa tehtyä niin, joten sen voisi saman tien tehdä tietoisesti ja lopettaa turhan vastakkainasettelun. Koko aikaa ei viitsi viidakossakaan asua, vaikka sen aidommaksi ei juuri pääsekään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-MEs3XgMqPWA/UxVHJo1GGRI/AAAAAAAAAf8/06kwcRmFDcc/s1600/1391872476178.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-MEs3XgMqPWA/UxVHJo1GGRI/AAAAAAAAAf8/06kwcRmFDcc/s1600/1391872476178.jpg" height="141" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Melakan riksat ovat niin feikkejä, että mittari pyörähtää ympäri. Tämän aidommaksi ei pääse.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-47340761726148681892014-03-06T08:19:00.000-08:002014-03-06T08:19:39.942-08:00Veljeskaupungit kuin ilvekset: Hong Kongcrete<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tapahtui viime numerossa: sankarimme selvisivät Singaporen kieltokavalkadista ja kavalilta kauppakujilta kaikki munuaiset mukanaan, mutta julma esivalta yritti näännyttää heidät nestehukkaan kieltämällä vesipullojen tuomisen lentokoneeseen. Kuivakielisten sankariemme ryppyisten naamojen edessä aukeni Hong Kongin erityislaatuinen hallintoalue.<br />
<br />
Harmaat pilvet myllersivät taivaan poikki sen näköisinä, ettei niiden takanakaan olisi mitään värikästä. Pilvenpiirtäjien varjossa oli kujia, jotka eivät koskaan nähneet suoraa auringonvaloa. Betonikolossit sulkivat kadunkulkijat keskelleen: horisontti oli hullu haave, mahdoton unelma.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="http://1.bp.blogspot.com/-YjYNdJl3jGk/UxVALgVCSxI/AAAAAAAAAeg/7PI19qt4M0k/s1600/2014-02-21+15.17.45.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-YjYNdJl3jGk/UxVALgVCSxI/AAAAAAAAAeg/7PI19qt4M0k/s1600/2014-02-21+15.17.45.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="font-size: 13px;">Tahtoisin vain ratsastaa triceratopsilla ;_______; (Science Museum oli hieno, hieno!)</td></tr>
</tbody></table>
Hong Kong on sekoitus film noiria ja Cyberpunk 2020:aa. Omia, kieroutuneita estetiikkahetuloitani tämä kutkutti paljon enemmän kuin Singaporen tiukasti hallittu näpsäkkyys. Monet rakennukset ovat karmaisevan rumia, kadut likaisia ja joka nurkan takaa tuntuu löytyvän syrjäkuva, jossa voisi helposti kuvata leffan jengiväkivallasta. Täälläkin kieltokyltit rumentavat ilmettä, mutta niitä on vähemmän ja säännöistä joustetaan Singaporea enemmän.<br />
<br />
Siinä, missä Singaporen-tutkimusmatkailija näkee nurkkia nuuskiessaan vaikuttaviksi rakennettuja megalomaniakompensaattoreita, Hong Kong on täynnä viiltävänviehättäviä eletyn elämän jälkiä. Graffiteja, kukkaistutuksia, rompetta, tauolla olevia katukojuja ja sillai. Täällä on salaisuuksia ja sivukäytäviä, ylipäätään sellainen aitouden tuntu (joka on todella probleemallinen konsepti, jota käsittelen seuraavassa postauksessa lisää).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-GOnZGSxqSbI/UxVAXDcrLpI/AAAAAAAAAeo/u-iO2ERuWCg/s1600/2014-02-22+13.57.51.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-GOnZGSxqSbI/UxVAXDcrLpI/AAAAAAAAAeo/u-iO2ERuWCg/s1600/2014-02-22+13.57.51.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paikallinen hedelmätarha.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hong Kong on teoriassa kiinalainen, mutta se on ollut käytännössä itsenäinen hallintoalue 1800-luvun oopiumsodista lähtien. Kaupunki oli pitkään brittien hallinnassa, mutta nykyään hallitsee monin tavoin itse itseään. Ylin virkamiehistö kommunikoi nykyään Pekingin eikä Lontoon kanssa, mutta Honkkarissa on oma valuutta, oma viisumipolitiikka, vapaa lehdistö, sensuroimaton internet ja muuta jännää.<br />
<br />
Kuten näissä miljoonakaupunkivaltioissa tuppaa olemaan, asuminen on tietenkin järjettömän hintaista. Hong Kong oli pitkään maailman tiheimmin asuttuja alueita, ja sänkyä dormista on vaikea saada alle kahdellakymmenellä eurolla. Saimme onneksi eräältä Ryan-nimiseltä paikalliselta vuokrattua hänen kakkosasuntonsa kohtuullisella 40 euron vuorokausihinnalla. Ja voi pojat, millainen asunto se olikaan!<br />
<br />
Kokoa kämpällä oli ehkä 10 neliötä, joista kaksi kylppärissä. Lopusta puolet vei sänky, ja tilan säästämiseksi vaatekaapit oli pultattu seinään sängyn jalkopäähän. Jaloille jäi siis sellainen 30 senttiä korkea kolo heilua. Mutta oli siellä suihkuvedenlämmitin, vedenkeitin, pieni hellalevy ja jääkaappi! Eristystä tai lämmitystä ei tosin ollut, mikä 5 asteen yölämpötiloissa oli vähän koleaa näin 25-35 asteeseen tottuneen tropiikin-matkaajan mielestä.<br />
<br />
Tämä oli ensimmäinen kerta öö viiteen kuukauteen, kun käytössäni oli jonkinlainen keittiö. Juhlin tätä ostamalla nuudeleita, satay-kastiketta ja kananmunia. Ay gourmet, mm-mm.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-k0H8J7Zz8II/UxVAaCx-54I/AAAAAAAAAew/IR2pkamjUxQ/s1600/2014-02-22+14.26.10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-k0H8J7Zz8II/UxVAaCx-54I/AAAAAAAAAew/IR2pkamjUxQ/s1600/2014-02-22+14.26.10.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sorsien sijaan paikallisissa ankkalammissa on punakorvakilpikonnia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hong Kongin joukkoliikenne on toimivaa, ja siellä on käytössä innovaatio, jonka kovasti soisin Suomeenkin rantautuvan, nimittäin lonkerokortti eli Octopus Card. Kortille ladataan haluttu summa rahaa ja joukkoliikenteessä sitä vain vilautetaan lukijaan ja hypätään vempeleeseen. Eikä siinä vielä kaikki! Octopuksella nimittäin pystyy maksamaan useimmissa päivittäistavarakaupoissakin! Haluatko ostaa purkkapussin? Unohda kolikoiden kaivelu taskunpohjalta, heilauta vain Octopusta ja bittirahat loikkaavat eteenpäin! Mitä vapaus, mikä kauneus, mikä ylittämätön kätevyys!<br />
<br />
Haittapuolena tietenkin kyseinen firma on joskus myynyt käyttäjien osto- ja liikkumistottumuksia eteenpäin. Octopus on mahdollista ostaa myös ilman, että sen yhdistää mitenkään tiettyyn henkilöön (itse tein näin), mutta silti aika inhaa. Mutta oli se vaan kätevää pikkuostosten kohdalla.<br />
<br />
Hong Kongkin on kauppakaupunki, joten shoppailumahdollisuuksia oli vaikka millaisiin tarpeisiin. Ne eivät kuitenkaan tyrkkineet naamaan yhtä riettaasti kuin Singaporessa, tai sitten olin vain jo ehtinyt tottua. Vastenmielisyydestäni huolimatta ostin (hyi) seuraavat asiat:<br />
<br />
Uusi akku wanhaan Xcover-kännykkääni. Edellinen akku alkoi mädäntyä oikein kunnolla eikä antanut enää kuin kuusi tuntia päälläoloaikaa, puoli tuntia jos sillä yritti tehdä jotain. Uusi akku kustansi 13 euroan verran, ihan ok. Älypuhelin (varsinkin Tripadvisorin Singapore-, Hong Kong-, Shanghai- ja Peking-kartta-matkailu-opas-sovelluksilla) on kuitenkin sen verran kätevä juttu tien päällä.<br />
<br />
Lushin merisuolainen kuorintavoide. Tämä on nyt kosmetiikkablogi.<br />
<br />
Uusi lompakko, jossa Kansan Sankari katsoo lempeän isällisesti perintönsä käyttöä kapitalismin palveluksessa. Tekstissä lukee "Palvele kansaa". Tämän ostaminen sai psyykeni luisumaan väliaikaisesti myyttiseen ironiavorteksiin, jossa surffaamani kymmenet salaivan tasot romahtivat yhteen eikä missään ollut enää järkeä. Rakennan haluamaani tiedostavan tarkkailijan identiteettiä kuluttajana, joka ostaa rahan säilyttämiseen tarkoitetun esineen, jossa on kommunistijohtajan kuva, jonka keralla on tosielämän tapahtumat huomioonottaen aiiiiika jännä slogan, ja jumankapita kun vielä tiedostankin tämän kaiken. Yritän siis pilkata sekä diktaattoreja, totalitarismia että rahan valtaa, mutta päädyn toimimaan tavalla, joka tukee mainittua rahavallan järjestelmää. Bjerkkel. On mulla elämässä ongelmat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Kqtzvhfo0bY/UxVCOoJXshI/AAAAAAAAAfo/ZIoajVMp_S8/s1600/IMG_20140225_204350_-688817925.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Kqtzvhfo0bY/UxVCOoJXshI/AAAAAAAAAfo/ZIoajVMp_S8/s1600/IMG_20140225_204350_-688817925.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">PIDÄN TÄSTÄ</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Seuraavaksi pitää ostaa uudet sukat. Oikea isovarpaani vilkuttelee ohi käveleville kiinalaisille.<br />
<br />
Hong Kongissa viimeisenä päivänä koin sitten suuren yllätyksen: siellä on hemmetin hyviä trekkausmaastoja. Tein yhden noin kolmetuntisen vaelluksen, jossa ensin nousin noin 500 metriä portaita keskellä kiinalaista, hyvin kompaktia hautausmaata, mutta sitten olinkin melko metsäisissä maisemissa. Ja ihan nyppylän takana piileskeli 8 miljoonaa ihmistä. Vaikuttavaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-_p_Tnm0f7hE/UxVAophZC9I/AAAAAAAAAfI/jytvvz1dhM0/s1600/2014-02-27+14.01.59.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-_p_Tnm0f7hE/UxVAophZC9I/AAAAAAAAAfI/jytvvz1dhM0/s1600/2014-02-27+14.01.59.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Edullinen tilansäästöratkaisu vaativiin tarpeisiin.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-vUznfsxSw0c/UxVAtc0JoPI/AAAAAAAAAfQ/I-KBNz6TEyE/s1600/2014-02-27+14.29.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-vUznfsxSw0c/UxVAtc0JoPI/AAAAAAAAAfQ/I-KBNz6TEyE/s1600/2014-02-27+14.29.18.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siellä ne on.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kuala Lumpurin, Melakan, Singaporen ja Hong Kongin betoniviidakoiden jälkeen tuntui juupelin hyvältä päästä taas puiden keskelle. Pystyin taas hengittämään vapaasti. Reitti oli selkeä ja hyvin ylläpidetty, ja maisemat olivat melkoiset. Jos joku koskaan suuntaa Hong Kongiin, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Googlesta löytyy paljon reittiohjeita ja vinkkejä. Ajoin metrolla päätepysäkille, dallailin kolme tuntia kiemuraisia polkuja, ja pääsin reitin päätepisteestä 10 minuutissa bussilla takaisin metron varteen. Ah.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-X0bjDhLR8jw/UxVAwF3fh4I/AAAAAAAAAfY/Mq7bjmYNp40/s1600/2014-02-27+15.53.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-X0bjDhLR8jw/UxVAwF3fh4I/AAAAAAAAAfY/Mq7bjmYNp40/s1600/2014-02-27+15.53.25.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">So ronery <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla Shanghaihin. Matka kestää 19 tuntia, mutta mikäs tässä, kun makuupaikan sai 467 HK$:lla, eli reilulla 40 eurolla. Sänkyjä on kolmessa kerroksessa, ja alapedeillä matkustavilla mummoilla on kummallakin oma tablettitietokone. Toinen jopa pelasi Angry Birdsiä. Suomi Winland!<br />
<br />
Junasta saa mielinmäärin kuumaa vettä eikä juuri muuta kasvissyöjäystävällistä, joten pääasiallinen ravinnonlähteeni ovat pikanuudelit, sipsit ja karkki. Koska mukana on myös banaaneja, jotka ovat hedelmiä ja siksi terveellisiä, tämä ruokavalio tekee varmasti hyvää. Ruokailuvälineet tosin olisivat hyödylliset. Huomasin Hong Kongissa pakkaillessani, että 6 vuotta sitten takomani ja tervapolttamani lusikka, joka on palvellut minua erittäin hyvin, on kadonnut jonnekin. Katkeruuteni oli suuri. Onneksi pikanuudeleita syö vaikka ilman välineitäkin suoraan kupista, vaikka se tuntuu monia paikallisia huvittavan. Pöytätavat best.<br />
<br />
Loppuhuipennuksen hoitavat vanhat ystäväni Bruce Lee ja Jackie Chan. Pojat, antaa mennä vaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-7D_qLpd0MwE/UxVAfsvckRI/AAAAAAAAAe4/b8Mo9B2TJBc/s1600/2014-02-25+17.30.02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-7D_qLpd0MwE/UxVAfsvckRI/AAAAAAAAAe4/b8Mo9B2TJBc/s1600/2014-02-25+17.30.02.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Turistiposetus maan tavalla.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-GUnukEjkzrM/UxVAmV5rRiI/AAAAAAAAAfA/lB3xrFZ6oc4/s1600/2014-02-25+17.32.10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-GUnukEjkzrM/UxVAmV5rRiI/AAAAAAAAAfA/lB3xrFZ6oc4/s1600/2014-02-25+17.32.10.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nuo kädet ovat läpsineet ihmisiä <3 <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-6947093416087485482014-03-03T18:46:00.000-08:002014-03-03T20:24:01.593-08:00Veljeskaupungit kuin ilvekset: Singabore<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jo kreikkalaiset sen tiesivät: pienet kaupunkivaltiot ovat a) rikkaita ja b) ahdistavia. Singapore, tuo jellonien kaupunki reilun 80 mailin päässä päiväntasaajalta, oli juuri sitä, mistä kaakkoisaasialaisen vapauden huumaamat reissarit puhuivat ääni pelosta väristen. Katu-, baari- ja liiketilakuvan perusteella puolet paikallisesta taloudesta valmisti kieltokylttejä ja toinen puoli valvoi noiden kieltojen noudattamista. Kun trooppisen ilmaston ryydittämä Laura meinasi siemaista vanhaa kunnon hookaksoota metroasemalla, paikallinen styranki juoksi heti huomauttamaan, että moisesta karmeudesta saa rapiat 500:n Singaporen dollarin (about 50 euron) sakot. Jäi juomatta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-TeQJyNennQc/UxU8wPzyNMI/AAAAAAAAAeE/ueX_bJ-jdSU/s1600/2014-02-18+16.04.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-TeQJyNennQc/UxU8wPzyNMI/AAAAAAAAAeE/ueX_bJ-jdSU/s1600/2014-02-18+16.04.25.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Potra poika, pituutta 15 metriä ja painoa kolme tonnia. Don't ask.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Yleensä ainakin skeittaaminen, juoksentelu, syljeskely, eläinten ulkoiluttaminen, kiipeily, norkoilu, syöminen, juominen, koskeminen, lukeminen, Jehovan todistajana toimiminen, valokuvaaminen ja oleminen olivat kiellettyjä, missä sitten olikin. Kadun ylittämisestä ilman suojatietä tai punaisia päin saattoi oikeasti saada sakot. Kylmä kylpy oli melkoinen, kun edelliset 4 kuukautta oli kulunut maissa, joissa lakeja ei juurikaan noudateta eikä valvota.<br />
<br />
Tämän drakoniaanisen pykäläviidakon vastapainoksi Singapore oli siisti. Todella, todella siisti. Kadut olivat keskustassa kuin nuoltuja, ja syrjäkylilläkin (joissa majoitus tietenkin oli halvempaa ja Little Indian kasvisruokaparatiisit käden ulottuvilla) muualla Aasiassa yleisiä roskakasoja ei näkynyt. Kuulemma poliisi oli myös luotettava, ja rikosilmoitukset saattoivat jopa johtaa tutkintaan ja, uskomatonta mutta totta, sanktioihin. Ja kaikki tämä ilman sen kummempaa lahjontaa!<br />
<br />
Kaikki myös puhuivat englantia, joten oleminen oli merkittävästi helpompaa kuin monissa paikoissa. Singapore on myös erittäin rikas maa, ja se näkyy: arkkitehtuuriin, kaupunkisuunnitteluun, hämäriin monumentteihin ja puistoihin on puskettu tsiljoonia dollareita. Puistot ovat säntillisesti hoidettuja ja erittäin siistejä, eläintarha on paras ja eläinystävällisin koskaan näkemäni, julkinen liikenne on halpaa ja toimivaa, ja joka nurkalla tuntuu olevan jonkinlainen mieltä nyrjäyttämään suunniteltu rakennelma, laservaloshow tai luksuspilvenpiirtäjä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-bBGPBI6wvKw/UxU8hzeNneI/AAAAAAAAAd0/_579enr8-Mg/s1600/2014-02-16+20.09.25.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-bBGPBI6wvKw/UxU8hzeNneI/AAAAAAAAAd0/_579enr8-Mg/s1600/2014-02-16+20.09.25.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hei koira, kuulin, että pidät laivoista, joten laitoimme sellaisen hotellisi katolle.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Varsinkin kaupungin ultimaattinen showpuisto, Gardens by the Bay, oli ulkoasultaan kuin suoraan Avatarista. Neonvärisiä sienenmuotoisia taikapuita 40 metrin korkeuteen? Valtava hopeakupoli suojaamassa tropiikkiin tuotuja vuoristokasveja ja 30-metristä vesiputousta? Kolmen tonnin painoinen, ilmassa leijaileva pronssivauva? Juuh elikkäs. Erittäin vaikuttavaa, mutta puistonkäyttövaihtoehdot olivat "kävele ympäriinsä" ja "valokuvaa." Pallopelit, pyöräily, taideperformanssit ja vastaavat olisivat rikkoneet joitain kielloista.<br />
<br />
Tuo luonnehtii mielestäni koko Singaporea. Hienoja, siistejä, vaivoja säästämättä rakennettuja paikkoja, joissa saa katsoa muttei koskea. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltua, rakennettua ja viritettyä, eikä mitään villiä, orgaanista tai kaoottista ollut. Paikan alignment oli hyvin vahvasti lawful neutral, jota olen aina pitänyt D&D:n vastenmielisimpänä filosofiana. Kaupunki oli vähähenkinen kuori, joka osti itselleen siisteyttä ja turvallisuutta kontrollilla.<br />
<br />
Yksi asia Singaporessa oli vapaata, nimittäin ostaminen. Singapore syntyi alunperin kauppa-asemaksi hyvälle paikalle Kiinan, Oseanian maustesaarten, Intian, Arabian ja Euroopan välistä kaupankäyntiä varten. Singaporen satama on yksi maailman vilkkaimmista, ja sieltä voi ostaa ihan mitä tahansa. Paitsi huumeita, niiden maahantuonnista saa kuolemantuomion. Riittävästi rahaa, niin se pakollinen kokaiiniannoskin varmasti järjestyy.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-y0dEVmH9a9E/UxU8mtACF6I/AAAAAAAAAd8/LaBy1keyzeM/s1600/2014-02-15+16.05.43.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-y0dEVmH9a9E/UxU8mtACF6I/AAAAAAAAAd8/LaBy1keyzeM/s1600/2014-02-15+16.05.43.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toiset tykkää luomummasta. (mistähän tääkin kuva on, ei mitään käryä)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Raa'an kulutuskapitalismin päällejuoksu talloi naamaani aika kovaa. Monikerroksisia kauppakeskuskomplekseja oli pahimmillaan kortteli korttelin perään jopa sivuseuduilla, ja kauppakatu Orchard Roadilla ei mitään muuta ollutkaan. Kuinka monta kauppakeskusta voi tarvita, häh? Miten kukaan pystyy tai haluaa käydä niitä läpi päivästä ja viikosta toiseen (tämä on Singaporen-matkailijoiden lempiharrastuksia)?<br />
<br />
Kieltoja ja kapitalismia, kontrollia ja kulutusjuhlaa. Se jäi Singaporesta parhaiten mieleen. Tämä olisi varmasti aivan hillitön paikka, jos takatasku pullistelisi pätäkkää: Singaporessa voisi ympäröidä itsensä aivan uskomattomalla, käsittämättömällä luksuksella. Esmes Sentosan resort-saarelta ei tarvitsisi juuri poistua rahvaan pariin, kun koko saari on täynnä parhaita mahdollisia hotelleja, ravintoloita ja viihdettä.<br />
<br />
Sentosalla käväisimme tsekkaisemassa Universal Studios Singaporen, joka kuulemma on melkos tunnettu paikka. Kyse on siis eräänlaisesta leffateemapuistosta. Oli pätkä New Yorkia, pala Jurassic Parkia, kortteli scifikaupunkia, pala muinaista Egyptiä ja sillai. Liput olivat tyyriihköt (˜30 €, tosin tämä siis lähinnä suhteessa 25 euron päiväbudjettiini), mutta hintansa väärtit. Universal Studiosin juttu nääs ovat erilaiset ajelut, ja kuten Singaporessa muutenkin, ne olivat melkos övereitä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-KRBrXD1KHU4/UxU850Kw7VI/AAAAAAAAAeU/tKF1H2ZT46M/s1600/2014-02-17+14.40.20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-KRBrXD1KHU4/UxU850Kw7VI/AAAAAAAAAeU/tKF1H2ZT46M/s1600/2014-02-17+14.40.20.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mutta kaikki kiva oli sielläkin kielletty :( :( :(</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kovin setti oli Transformers-leffoista tehty ajelu, jossa istuttiin kahdentoista hengen pikkukärryyn. Kärry liikkui ajelun aikana pienen kierroksen, mutta sitä oli vaikea arvioida, sillä sen pyöriminen, kääntyily ja useilta 3D-valkokankailta päälle loikannut visio futuristisen jättirobottisodan keskelle joutumisesta oli leukojaloksauttavan todentuntuinen. Suuni oli vilpittömästi auki hämmästyksestä melkein koko ajelun ajan. Siinä oli suunnittelija pähkäillyt päänsä puhki katsojan perspektiivillä leikkimiseksi.<br />
<br />
Myös Jurassic Park -jokiajelu oli rouhea. Tiedättekö sen tunteen, kun näette lauman raptoreita viidakossa, ja sen, kun maan alla lautta pysähtyy pimeässä, yllätyshissi lähtee nostamaan sitä ylöspäin, ja ylös katsoessasi huomaat olevasi matkalla kohti tyrannosauruksen leukoja?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzBVTv8srHAIt7Z_SfsLvVXk4aJMmjIHWzs_FeT93vfUKpj8s_gBS1O0xnkU4K-jdMrd8OZF8Alt-qmxcPZ0A' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div>
(Kertokaa, jos video on rikki, niiden toimivuus on ollut heikko.)<br />
<br />
Muut ajelut olivat melko meh, mutta elävien näyttelijöiden esittämät musikaali Monster Rock (Lady Gaga -potpurri! Wuu!) ja Water World olivat myös erittäin viihdyttäviä. En ole ennen nähnyt, miten vesiskootteria käytetään aseena.<br />
<br />
Tällaiselle Tiedostavalle Nuorellemiehelle touhu oli problemaattista, koska se oli niin hyvää. Koko paikka oli täpötäynnä uskomatonta viihdettä, jota ei voisi missään muualla kokea, ja jonka luominen on vaatinut miljoonien investoinnit. Sentosa oli tiukasti hallittu fantasiamaailma, jonka kulissientakainen työläisarmeija piti tahrattomana ja toimivana. Saarella ei ollut köyhyyttä eikä paikallisia, vain loistopalveluita ja yleistä halipusi-ihanuutta. Nurkat eivät repsottaneet, ja kaikki oli hyvin, koska järjestelmä oli piilossa vilpittömän kauniin ja taitavasti tehdyn kuoren alla.<br />
<br />
Hemmetin ahdistavaa, ja samalla varsin kiehtovaa. Minun tekisi hirveästi mieli tökkiä ja tutkia tätä järjestelmää ja varsinkin sen rahavirtoja. Ne ovat jättimäiset, mutta mihin ne menevät ja kuka niistä hyötyy? Mitkä ovat Singaporen pimeät puolet? Huumeiden hallussapidosta voi saada jopa kuolemantuomion, mutta näin rikkaassa paikassa riittävän isokenkäisten bileissä niitäkin on varmasti tarjolla. Singaporen ulkokuva on todella siisti ja järjestelmällinen, mutta olen luontaisesti skeptinen hyvältä vaikuttavia järjestelmiä kohtaan (en ole kyyninen! Olen vain epäluuloinen! Vannon sen). Turisti näkee Singaporesta lähinnä hyvät puolet, kuten sen, että hanavettä voi juoda (!!!). Mitkä ovat huonot puolet? Mitä suljettujen ovien takana tapahtuu?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-6IAsgjiA8qI/UxU8y5vMZ0I/AAAAAAAAAeM/Gm68r4nSQks/s1600/2014-02-15+12.54.09.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-6IAsgjiA8qI/UxU8y5vMZ0I/AAAAAAAAAeM/Gm68r4nSQks/s1600/2014-02-15+12.54.09.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ainakin sammunut tapiiri joutuu ovelien pilojen uhriksi ja muuttuu sen takia kasvissyöjäksi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Näistä kuvista ja näistä tunnelmista palaamme vielä hetkeksi konkreettisen reissailun pariin. Koska Singaporessa majoittuminen oli kohtalaisen kallista ja lentomme Hong Kongiin lähti kuudelta aamulla ennen metrojen virkoamista, päätimme viettää viimeisen yön Singaporen lentokentällä. Sitä on kehuttu yhdeksi maailman mukavimmista lentokentistä: leposohvia nukkujille, ilmainen wifi, raflaava ravintolatarjonta, elokuviakin. Kaikkea elämälle välttämätöntä, siis.<br />
<br />
Harmi vain, että lentomme check-in avautui vasta neljältä aamuyöllä. Nukuin pätkittäisesti viisi tuntia rinkkani päällä makaillen ja huhhuh, kun tuntui hyvältä. Check-inin läpi päästyämme Paratiisi aukesi edessämme, mutta oli tietenkin ääriään myöten täynnä, ja aikaakaan ei nukkumiseen enää ollut. No, aamiaiselle (tofujuustopalleroita) ja koneeseen. Lady Fortuna pitää minua ilmeisesti vieläkin kultapojunaan, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin istumaan hätäuloskäyntipaikalle. Näiden 185:n jumalaisen komean senttimetrin taitteleminen lentokoneistuimiin on aina vähän sellainen epätoivoinen versio lihatetriksestä, mutta tällä kertaa ei tarvinnut turvautua kirveeseen.<br />
<br />
Sitten menetin tajuntani ja heräsin Hong Kongissa neljä tuntia myöhemmin, mutta kaikki ei ollutkaan unta.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-68822929573683836532014-02-23T07:39:00.000-08:002014-02-23T08:01:39.479-08:00Ihana shoppailupostaus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuala Lumpurin sykkivän metropolin katku sai jopa minun kyynisen antikapitalistin sydämeni kulutusjuhlan tunnelmiin! Minut tuntevat saattavat tietää, että vihaan asioiden ostamista yli kaiken, koska saan maailmanluokan buyer's remorsen heti kassakoneen kilahdettua. Asioiden ostaminen vaatii minulta useiden päivien pohdiskelun ja pyörittelyn, kevyttä ahdistuneisuutta ja pitkäaikaista vakuuttelua siitä, että kyllä tää oli nyt järkevää. Pistin menemään neljän päivän budjetin seuraaviin designer-muotituotteisiin, ja vieläkin ahdistaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ykkösostokseni olivat Merrellin vaellussandaalit, 250 ringittiä mutta 30 %:n alennuksessa, hintaa siis noin 35 euroa. Merrell tekee laatukenkiä, ja hyville sandaaleille on tarvetta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-r3OFoAADNp4/UuYWTpf6XHI/AAAAAAAAAdE/m5djx7J2yVc/s1600/IMG_20140127_142326.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-r3OFoAADNp4/UuYWTpf6XHI/AAAAAAAAAdE/m5djx7J2yVc/s1600/IMG_20140127_142326.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">So grey. Much reliable.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Edelliset ostin kympillä Kanarialta vuosia sitten, ja hintaansa nähden ne kestivät varsin hyvin, vaikkakin jouduin pari juttua itse korjailemaan. Hyvä ne eivät kuitenkaan olleet, mitä nyt olivat jonkinlainen välipohja maan ja jalan välillä. Kanariasandaalit kuitenkin kuluivat puhki Phnom Penhissä, joten ostin sieltä 12 dollarilla uudet, kohtalaisen onnettomat läpyttimet. Niistä on pohjalevy alkanut lähteä irti jo nyt, ja kävelymukavuus ei ylipehmeän pohjan takia ole kummoinen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Mutta ai että noita Merrellejä! Pohja on oikeasti kova, oikeasti kuvioitu, oikeasti hyvän tuntuinen ja uuh aah. Ero on aivan älytön. Jalkani kipeytyvät pehmeillä kengillä astelusta, mutta näillä ei todellakaan ole sitä ongelmaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ekstraplussaa nerokkaista suunnitteluoivalluksista: sandaalit jalassa pitävä remmi on varustettu pikalukolla, joten tarranauhaa ei tarvitse aukoa ja kuluttaa joka kerta, kun kengät laittaa jalkaan. Lisäksi takahihnan saa otettua kokonaan pois, jos esimerkiksi reissaa maassa, jossa hyviin tapoihin kuuluu jatkuvasti ottaa kengät pois sisätiloihin mentäessä (aivan kuin... Aasiassa! Wou!).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olen tyytyväinen. Toivottavasti kestävät pari vuotta vähintään. Ja tähän ikään mennessä olen nyt viimein toivottavasti tajunnut, ettei vain kannata ostaa halpaa, koska se on huonoa ja hajoaa. Varsinkin jalkineet vaikuttavat olennaisesti ihmisen tukirankaan ja hyvinvointiin. Ei enää ikinä halpoja ja huonoja kenkiä, plz.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Toinen ostokseni oli Sea To Summitin vedenpitävä pikkureppu, 185 ringittiä eli about 40 €. Nykyinen päiväreppuni on varsin iso vempele, jossa on tilaa tarpeettomankin paljon moniin tilanteisiin (lisäksi vetoketjut alkoivat hajota, häpeä, Halti). Sitä ei saa pakattua oikein mitenkään rinkkaani, vaan se pitää aina laittaa kengurumahaksi etupuolelle. Lisäksi tällä reissulla on tullut vietettyä enemmän aikaa vesillä kuin olisin arvellut, mutta vedenpitäviä kantolaitteita ei ole mukana.</div>
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-vbG88J6GMaE/UuYWZIpQqBI/AAAAAAAAAdQ/DEn8gTe8cVI/s1600/IMG_20140127_142208.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-vbG88J6GMaE/UuYWZIpQqBI/AAAAAAAAAdQ/DEn8gTe8cVI/s1600/IMG_20140127_142208.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kyllä tuohon päivän vedet, eväät ja sälät mahtuvat. Kompressiohihna on kiva lisä, niin puolityhjäkään reppu ei hölsky tarpeettomasti.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ensimmäisellä Thaimaan-reissullani pakkasin kaikki kolmen viikon kamani 28-litraiseen Deuterin Tunturisuteen, joka on paras koskaan omistamani reppu (7 vuotta hyvin aktiivisessa käytössä, käytännössä täysin ehjä). Ongelmaksi muodostui se, että kun saavuimme johonkin, minun piti aina tyhjentää koko reppu, että sain sen päiväreppumoodiin. Tästä tuli idea hommata sellainen pikkunyssäkkään kokoontaittuva reppu, johon päivällä tarvittavat kamat voisi vain viskata ja jättää kamanroudausrepun sellaisenaan majapaikkaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-0sMGiT9sqBk/UuYWYdqRzsI/AAAAAAAAAdM/wxhl6AC9ORM/s1600/IMG_20140127_141937.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-0sMGiT9sqBk/UuYWYdqRzsI/AAAAAAAAAdM/wxhl6AC9ORM/s1600/IMG_20140127_141937.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aika pieneen pakettiin se menee. Hyväksyn tämän.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Harkitsin pitkään halvemman vetoketjullisen repun ja tämän rullattavalla suuaukolla varustetun välillä. Ensimmäinen olisi ollut halvempi, ja tämä oli vedenpitävä. Ratkaisevaksi tekijäksi muodostui se, että rullattava suuaukko on merkittävästi kestävämpi konstruktio, vetoketjut kun tuppaavat hajoamaan ennen pitkää. Lisäksi vedenpitävyys tekee tästä monikäyttöisemmän, sillä aion tälläkin matkalla vielä käydä sukeltamassa jossain päin Malesiaa. Nyt sitten vaan toivotaan, että positiivinen mielikuvani Sea To Summitista ihan pätevänä kestävien kamojen valmistajana ei ole turhan ruusuinen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lyhyellä käytöllä huomasin sellaisen jännän ominaisuuden, että koska vedenpitävyys, kaikki selän kautta poistunut hiki jää repun ja ihon väliin, ja olosta tulee nahkea. No, pahemmastakin on selvitty.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
***</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämän enempää en aio shoppailla, ahdistavaa puuhaa moinen. Tuota reppuakin kävin katsomassa neljä kertaa ja vietin yhden illan googlaillen, saisiko sitä jostain halvemmalla. Sandaaleista riitti kaksi katsomiskertaa. Myyjät varmasti ihmettelevät oudon finskin outoa palloilua.</div>
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-40025194306226335762014-01-26T23:11:00.004-08:002014-01-26T23:14:03.186-08:00Kuolaava Lumppuri ja muita tarinoita kilteille lapsille<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Nyt on kulunut neljä ja puoli kuukautta Aasiassa. Kuumuutta, käsittämättömiä kieliä, sotkuisia kaupunkeja, ruuhkia, väkijoukkoja, tuktuk-jamppojen kanssa riitelyä eikunsiis tiukkaa tinkimistä, pelkkiä liharuokia kasvissyöjän kauhuksi. TIA, This Is Asia. No can do, tällaista se on ja tällaista täältä haetaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-ZPq0_TjIqBM/UuX5eQAb4tI/AAAAAAAAAbU/bF7gPMVFTno/s1600/2014-01-21+19.06.51.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-ZPq0_TjIqBM/UuX5eQAb4tI/AAAAAAAAAbU/bF7gPMVFTno/s1600/2014-01-21+19.06.51.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Täällä on hämmentävän usein pilvistä.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/--qo5E5GdQWE/UuX44dbXYCI/AAAAAAAAAaM/digtIuNiEAw/s1600/2014-01-17+07.21.40.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/--qo5E5GdQWE/UuX44dbXYCI/AAAAAAAAAaM/digtIuNiEAw/s1600/2014-01-17+07.21.40.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naapurikuppilamme. Pakko kai uskoa. Nomen est omen ja sillai. Tosin ruoka ei ole hirveän hyvää, vaikka palvelu onkin.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Mutta sitten, wild Malesia and Kuala Lumpur appears, and it's super effective. Kadut ovat siistejä, kasvisruokaa on joka nurkalla (varsinkin Little Indiassa, jossa majapaikkamme on), täällä on toimiva joukkoliikennejärjestelmä ja herra varjele, IHMISET JONOTTAVAT SIISTEISSÄ JONOISSA SIIHEN PÄÄSTÄKSEEN. It's madness. Suurin ero Saksaan on vallitseva ihonväri ja trooppinen lämpötila. Arpinen travellerin-nahkani on alkanut nyt ohentua uhkaavasti, kun monet asiat ovat paljon, paljon helpompia kuin muualla. Lähes kaikki jopa puhuvat jonkinasteista englantia!</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-8Dqr-xa0wKI/UuX5ncWmCzI/AAAAAAAAAbk/ZS6Hy3_cB0A/s1600/2014-01-24+09.00.58.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-8Dqr-xa0wKI/UuX5ncWmCzI/AAAAAAAAAbk/ZS6Hy3_cB0A/s1600/2014-01-24+09.00.58.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näettekö?! Se on totta!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: center;">Lämpötilat tietenkin ovat trooppiset, mutta mikäs siinä. Täällä on viihtynyt hyvin. Keskeltä kaupunkia löytyi jopa kappale sademetsää, sisältäen mm. skorpioneja, käärmeitä ja juupelisti vihaisia hyttysiä (vain viimeisiä näin itse).</span><br />
<div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-MHQZkxmrbe4/UuX485dCo8I/AAAAAAAAAaU/K5eRRK8F74s/s1600/2014-01-17+11.59.30.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-MHQZkxmrbe4/UuX485dCo8I/AAAAAAAAAaU/K5eRRK8F74s/s1600/2014-01-17+11.59.30.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pilvenpiirtäjiä ja sademetsää rinnakkain. Hämmennyin.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Xo0HwjbqBm4/UuX5AsD395I/AAAAAAAAAac/Y1qXasDhmic/s1600/2014-01-22+17.34.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Xo0HwjbqBm4/UuX5AsD395I/AAAAAAAAAac/Y1qXasDhmic/s1600/2014-01-22+17.34.18.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pakollinen maamerkkikuva.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-L3R1g8Rogwo/UuX5GlzVm5I/AAAAAAAAAas/3mONnOWnUz8/s1600/2014-01-22+15.55.48.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-L3R1g8Rogwo/UuX5GlzVm5I/AAAAAAAAAas/3mONnOWnUz8/s1600/2014-01-22+15.55.48.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sivistyneen maan olennaisin merkki: irtokarkkihylly! (5/6 oli pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, mutta oli siinä karkkiakin)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-bmTNl4XMEZE/UuX5IByBMCI/AAAAAAAAAa0/XdwwoBLsXQQ/s1600/2014-01-23+21.58.39.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-bmTNl4XMEZE/UuX5IByBMCI/AAAAAAAAAa0/XdwwoBLsXQQ/s1600/2014-01-23+21.58.39.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä on halpa vitsi olemattoman kansanosan kustannuksella.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Viime viikolla kävimme pyörähtämässä paikallisessa lintupuistossa. Mesta oli aikas jeba, sillä puisto oli katettu valtavalla verkolla ja monet linnut saivat elellä ja lennellä hyvin vapaasti puiston sisällä. Joitakin lintuja sitten pidettiin pienemmissä häkeissä, joista osa oli kyllä vähän vanhempaa ja ei-niin-olentoystävällistä sorttia, mutta yritystä parempaan sentään oli, mikä ei eläintarhoissa ole mikään vakio-oletus.</div>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-JJOVjt8wVVs/UuX5ygkA7cI/AAAAAAAAAcE/kK_IBjnW-DA/s1600/2014-01-20+14.32.06.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-JJOVjt8wVVs/UuX5ygkA7cI/AAAAAAAAAcE/kK_IBjnW-DA/s1600/2014-01-20+14.32.06.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hei, olen tiikeri ja nimeni on Derp.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-MdwI_MR1kTk/UuX55U2RQxI/AAAAAAAAAcM/jy8HNWcg7JM/s1600/2014-01-20+14.16.57.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-MdwI_MR1kTk/UuX55U2RQxI/AAAAAAAAAcM/jy8HNWcg7JM/s1600/2014-01-20+14.16.57.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihan kivat maisemat olivat rakentaneet.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-xeDDNpl-DoQ/UuX5NTjpUEI/AAAAAAAAAa8/sP-MWzGE6FE/s1600/2014-01-20+14.38.32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-xeDDNpl-DoQ/UuX5NTjpUEI/AAAAAAAAAa8/sP-MWzGE6FE/s1600/2014-01-20+14.38.32.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Helmikana? Pikemminkin hölmökana, höhö.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-1yVwbFBP4ik/UuX5UWi0AJI/AAAAAAAAAbE/85jT-eZNVbU/s1600/2014-01-20+13.54.30.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-1yVwbFBP4ik/UuX5UWi0AJI/AAAAAAAAAbE/85jT-eZNVbU/s1600/2014-01-20+13.54.30.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Flamingot näyttävät myös vähän hupsuilta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-GNlQil2j8qM/UuX5adt4rKI/AAAAAAAAAbM/nTfD7UmbGhM/s1600/2014-01-20+13.49.53.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-GNlQil2j8qM/UuX5adt4rKI/AAAAAAAAAbM/nTfD7UmbGhM/s1600/2014-01-20+13.49.53.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksinäisen rubiini-iibiksen mysteeri. Laumalintu, ilman laumaa. Mikä synkkä tarina hänen taustallaan on?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-wj5H9rXzrQ0/UuX5k9d6wgI/AAAAAAAAAbc/x1IK28H7jpo/s1600/2014-01-20+13.48.01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-wj5H9rXzrQ0/UuX5k9d6wgI/AAAAAAAAAbc/x1IK28H7jpo/s1600/2014-01-20+13.48.01.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jonkinlainen goottiriikinkukko.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-haoMf2Agb8s/UuX5CvO0asI/AAAAAAAAAak/9b9hi8n7hM8/s1600/2014-01-20+14.32.16.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-haoMf2Agb8s/UuX5CvO0asI/AAAAAAAAAak/9b9hi8n7hM8/s1600/2014-01-20+14.32.16.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ghettobooty on out, vyötiäispylly on in.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span style="text-align: center;">Muuten suurimmat ajanvietteet ovat olleet kiinalaisen viisumibyrokratian kanssa puuhastelu ja keskikaupungin trendikaffeloissa ja ostareilla chillahtelu. Huomenna toivottavasti saan tassuuni 30 päivän turistiviisumin, jolla Trans-Siperian junarata on taas yhden askeleen lähempänä.</span><br />
<div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-bqDWXWi20eA/UuX5pSp_dGI/AAAAAAAAAbs/0YoG0Z_UdrE/s1600/2014-01-24+10.03.23.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-bqDWXWi20eA/UuX5pSp_dGI/AAAAAAAAAbs/0YoG0Z_UdrE/s1600/2014-01-24+10.03.23.jpg" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä anatomisesti korrekti, viehättävä näky tervehtii Kiinan viisumikeskuksesta poistujaa. Symbolism, much?</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Sitten jäljellä onkin enää itse Suuri Saatana, eli Venäjän federaation rakastava slaavilainen byrokratia. Tämä on nyt neljäs maa, jossa yritän kyseistä viisumia tavoitella, joten toivoa sopii, että tällä kerralla viimein tärppää. Jotta Venäjän viisumi voidaan myöntää ihmiselle, joka ei asu maassa, jossa konsulaatti sijaitsee, hakijalla pitää olla vähintään 90 päivän viisumi kyseiseen maahan. Tästä asia on kaikissa aiemmissa konsulaateissa jäänyt kiinni, mutta Malesiaan saa 90 päivän viisumin Suomen passilla. Toivoa vain sopii, että täkäläinen konsulaatti ei ole viisumituristien tulvan takia päättänyt kiristää sääntöjään. Ja jos ei onnistu, niin Singaporessa voi vielä yrittää.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-ftQifvD6QjE/UuX5tDmXfQI/AAAAAAAAAb0/mfiFzhHTEgw/s1600/2014-01-21+19.04.48.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-ftQifvD6QjE/UuX5tDmXfQI/AAAAAAAAAb0/mfiFzhHTEgw/s1600/2014-01-21+19.04.48.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="text-align: center;">No, jos Venäjän viisumia ei herkeä, varasuunnitelma on lentää himaan Pekingistä. Antiklimaattista se kyllä olisi, mutta ans kattoo.</span></div>
<div>
<span style="text-align: center;"><br /></span></div>
<div>
<span style="text-align: center;">***</span></div>
<div>
<span style="text-align: center;"><br /></span></div>
<div>
<span style="text-align: center;">Sitten vielä promoasiaa. Barona pyörittää tällä hetkellä videokilpailua, jossa 9 eniten yleisöääniä saanutta jamppaa pääsee työhaastatteluun. Duunina on reissata kesäkuu ympär maailmaa, haastatella paikallisia työelämäasioista ja tuottaa reissusta sisältöä nettiin.</span></div>
<div>
<span style="text-align: center;"><br /></span></div>
<div>
<span style="text-align: center;">Allekirjoittanut lähti opiskelemaan journalistiikkaa siksi, että jonain päivänä pystyisin elättämään itseni reissaamalla ja löytämällä siistejä ihmisiä ja paikkoja. Tämä jopi olisi prikulleen sitä, mistä olen unelmoinut. Siitä jopa maksetaan palkkaa, mikä ei tämänkaltaisissa promojutuissa ole kovin yleistä :D</span><br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;">Joten siis elikkäs, osoitteesta http://maailmanmatkaaja2014.fi/video/ löytyy meikäläisen (Tapio P.) video. Katso se, kauhistu, naurahda myötähäpeää tuntien ja kliksauta sitä sinistä Äänestä-painiketta, niin saat hyvää karmaa ja lempeitä ajatuksia.</span><br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;">Halutessaan voi äänestää useampaa videota, ja ne tulevat uudelleen äänestettäviksi taas jonkin ajan kuluttua. Koodaus on ilmeisesti jotenkin epävakaata, koska saman koneen eri selaimilla pystyy äänestämään useamman kerran, mutta se on heidän koodinikkarinsa häpeä.</span><br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;">Eli pyydän, auttakaa minua kohti unelmahommiani. Kiitän sydämellisesti. Palkkioksi kiviset, tuhat vuotta vanhat tissit Angkor Watista.</span><br />
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-l4kTSdKTHaE/UuYGZSFOiWI/AAAAAAAAAc0/KH2h49eSZv8/s1600/2013-11-24+10.50.55.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-l4kTSdKTHaE/UuYGZSFOiWI/AAAAAAAAAc0/KH2h49eSZv8/s1600/2013-11-24+10.50.55.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onpas kivet.</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: center;"><br /></span></div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
</div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-33386017703258162372014-01-12T05:28:00.000-08:002014-01-12T05:43:40.517-08:00Ennen syntiinlankeemusta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Luulen olevani Aatami, mutta koska en pidä sukupuolibinääriä juuri minään, taidan mieluummin sanoa olevani Eetami.<br />
<br />
Olen nimittäin paratiisissa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-HXavcTsjfR8/Us6d0uxKl2I/AAAAAAAAAY8/UU1DjT7YxxM/s1600/IMG_20140105_124445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-HXavcTsjfR8/Us6d0uxKl2I/AAAAAAAAAY8/UU1DjT7YxxM/s1600/IMG_20140105_124445.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kattokaa nyt oikeesti hei jäbät.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun kävelen rannalle ja mereen, minua alkaa aina naurattaa silkasta poreilevasta riemusta, kun en voi vieläkään uskoa, että tällainen paikka on todella olemassa ja että minä, kaikista maailman ihmisistä, olen täällä. Meri on turkoosi, länsituuli lämmin ja rannalla vilistää kaivurirapuja pikkurillin kynnen kokoisista kämmenenlevyisiin. Ranta on pieni ja hiljainen, bungalowini (ruttoinen, halpa ja käytössä vain öisin) ympärillä lentelee kolibreja, ja ainoa yhteys ulkomaailmaan on kaksi kertaa päivässä ruokaa ja juomaa tuova vene. Legenda tosin kertoo, että jossain ravintolassa olisi wifi (myytti vahvistettu, kuten nokkelimmat varmaankin huomaavat). Horisontissa näkyy Burmalle/Myanmarille kuuluvia saaria, jos sää on selkeä.<br />
<br />
Sähköä saa aurinkopaneeleilla kymmenestä neljään ja illalla generaattorilla kymmeneen saakka. Suurin osa ajasta kuluu rannalla, meressä tai aurinkorasvaa levittäessä. Kun juuri mitään muuta tekemistä ei ole, huomaan lukevani ja kirjoittavani paljon enemmän. Aika alkaa unohtua, kun sillä ei ole mitään väliä. Syön kun nälättää, juon kun janottaa, uin kun en tee kumpaakaan. Tukkani on merivedestä karhea, rantaparta alkaa kukoistaa ja käytän vaatteita vain iltaisin hyttysiltä suojautuakseni. Tätä lienee zen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ZYJVhLd68U0/Us6tJWymhDI/AAAAAAAAAZc/mWrlHr6H21c/s1600/2014-01-07+17.15.55.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ZYJVhLd68U0/Us6tJWymhDI/AAAAAAAAAZc/mWrlHr6H21c/s1600/2014-01-07+17.15.55.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Täällä on sarvinokkia! Ja kolibreja, mutta ne pirut ovat tähän asti olleet liian nopeita kuvattaviksi. Jonkinlaisen apinankin taisin nähdä vilaukselta (ei peili).</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun istuin aurinkotuolissa lukemassa Jack Kerouacin On the roadia, sannasta (ei Heinonen) putkahti kaivurirapu. Se heilautti minulle vasenta mulkosilmäänsä, tuijotimme hetken aikaa toisiamme, ja se painui takaisin maan alle. Tämä oli merkityksellinen hetki.<br />
<br />
Olen siis Koh Changilla (joskus kirjoitetaan Koh Chang Noi), parinkymmenen neliökilometrin kokoisella saarella Andamaanien meressä. Saaren ainoaan kylään pitää kävellä noin tunti, koska saarella on noin kymmenen mopoa, yksi auto, eikä juuri teitä. Kylän voi tässä ehkä laittaa lainausmerkkeihin, koska se koostuu neljästä rakennuksesta ja parista vajasta. Aurinkorasvaa ja hyttyskarkotetta sieltä sai, joten kaikki on hyvin.<br />
<br />
Vietettyäni useina päivinä useita tunteja meressä, olen alkanut huomata omituisen ilmiön. Välillä kuivallakin maalla tunnen samanlaista huojuntaa kuin aaltojen keinuttaessa. Aivan kuin aallot heiluttaisivat minua edestakaisin. Mitä tämä on, saarihulluuttako? Denguekuumetta? Medusanpiston aiheuttamia hallusinaatioita? Symbioottisen suhteen muodostumista merenjumaluuksien kanssa? Kalamieheksi muuttumisen alkusoitto? Paras vastaus palkitaan.<br />
<br />
Eräänä iltana ajattelin runopoikailla ja roudasin aurinkotuolin, rommipullon ja itseni yöllä rannalle tähtiä katsomaan. Sitten kaksi uroskoiraa tuli tuolini viereen ja alkoi nylkyttää kilpaa toisiaan. Koita siinä sitten ajatella eeppisiä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-lemQT-dVZQU/Us6sLIZbAxI/AAAAAAAAAZU/X4guOMY1FAA/s1600/2014-01-09+12.13.13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-lemQT-dVZQU/Us6sLIZbAxI/AAAAAAAAAZU/X4guOMY1FAA/s1600/2014-01-09+12.13.13.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tällainen mörökölli majailee miestenhuoneen yläpuolella. Uskoakseni neonkeltainen ja musta väriyhdistelmä on luonnon slangia sanoille "I'm gonna fuck you up, dude."</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Matka tänne oli kyllä taas dharmapummin käsikirjasta. Kao Lakilta lähtiessä en ehtinyt toivomaani yhdeksän bussiin suoraan Ranongiin, joten kun 45 minuutin päästä ilmestyi bussinmuotoinen mahdollisuus päästä Takua Pahan, tartuin siihen. Sattumalta Takua Pasta oli juuri lähdössä bussi Ranongiin, Ranongissa ystävällinen turistiopasmiekkonen kertoi minulle sopivan songthaewin numeron, sattumalta sellainen ajoi juuri ohitse ja totaalisen sattumalta ja suunnittelematta olin laiturilla 13.55, kun päivän viimeinen vene lähti kello 14.00. Minulla ei ollut hajuakaan mistään aikatauluista, mutta hyvin se meni, ins'Allah ja sillai.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-HudxNjwuaQk/Us6b2l9soGI/AAAAAAAAAYw/3awmAWrhDNI/s1600/IMG_20140105_124411.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-HudxNjwuaQk/Us6b2l9soGI/AAAAAAAAAYw/3awmAWrhDNI/s1600/IMG_20140105_124411.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kannatti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Veneessä sitten iskin läpänderiä ranskalaisen Nicolan kanssa, joka kehui vahvasti omaa bungalowiaan ja sen biitsiä (hän on täällä uimassa ja polttamassa pilveä). Hän asui viimeisellä rannalla, jolle veneellä pääsi, ja kyllä kannatti. Tämä on syrjäinen ja rauhallinen, edellinen Long Beach oli aivan liian pitkä. Koko saarella ei ole yhtään hotellia, vain satunnaisia bungalow-paikkoja. Sain tingittyä omani 220 bahtiin yöltä, eli 5.50 euroon. Häkellyttävää kyllä, minulla on oma vessa ja suihku (kylmä, tietenkin). Asuinkumppaninani on 30 senttiä pitkä gekonsukuinen lisko, joka ensimmäisenä yönä rymisteli sisään niin että katto rämisi. Hänellä oli suussaan sormenmittainen heinäsirkka, mutta hän ei halunnut jakaa sitä kanssani, eikä hän maksa vuokraakaan. Mulkvisti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-Fr6-2umT28U/UtKBtDiHclI/AAAAAAAAAZw/oxSzx7m-oek/s1600/IMG_20140111_184427.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-Fr6-2umT28U/UtKBtDiHclI/AAAAAAAAAZw/oxSzx7m-oek/s1600/IMG_20140111_184427.jpg" height="320" width="288" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-N-PFDDlpb6Q/UtKC54KubNI/AAAAAAAAAZ4/m1em06_Eom4/s1600/IMG_20140111_154209.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://2.bp.blogspot.com/-N-PFDDlpb6Q/UtKC54KubNI/AAAAAAAAAZ4/m1em06_Eom4/s1600/IMG_20140111_154209.jpg" height="320" width="288" /></a></div>
<br />
Samoilla hoodeilla chillaa myös saksalainen Tom, joka on melkoinen persoona. 30 asteen lämmöissä hän kulkee pelkät lederhosenit jalassa ja kertoo jännittäviä tarinoita ajastaan rakennusmestarina Ugandassa ja kampalalaisten tyttöjen kauneudesta ja vieraanvaraisuudesta. Kun jokin huvittaa häntä, hän kierii naurusta penkkiä pitkin. Tom yritti rekrytoida minua kirvesmieheksi rakennusfirmaansa Saksassa, mutta päätyi sitten siihen, että minulla on sepän sielu ja minun pitää palata siksi niihin hommiin.<br />
<br />
Bungaloweja pitävä Oi on topakka täti, jolla on sysimusta huumorintaju. Sen jälkeen, kun koira kaatoi hänet rannalla niin, että polvi meni verille, hän esitti tapahtumaa pantomiimina kaikille ravintolassa olijoille. Hän myös myy mitä tahansa kenelle tahansa.<br />
<br />
Mutta mitäpä tästä sanomaan, tätä onni on. Tuntuu hyvältä, jäbä.<br />
<br />
Tiedoksenne, että yhdessä kukkuraisessa annoksessa friteerattuja banaaneja ja hunajaa on niin paljon kaloreita, että sillä pärjää koko päivän. Tämä on mahdollisesti paras asia maailmassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-SxMgdcU79W8/Us6d9l2YO6I/AAAAAAAAAZE/nbomfr8YRjY/s1600/IMG_20140105_130652.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-SxMgdcU79W8/Us6d9l2YO6I/AAAAAAAAAZE/nbomfr8YRjY/s1600/IMG_20140105_130652.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä on nyt ruokablogi.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-16635370064722140092014-01-09T04:26:00.000-08:002014-01-09T21:42:09.941-08:00Let's not go to Phuket, it's a silly place<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nuorukainen, usko kokeneempaa. Jos menet Thaimaahan, älä mene Phuketiin. Jos menet Phuketiin, älä ainakaan mene Patong Beachille. Minä kävin siellä, ja tämä on tarinani. Kuvia ei ole, koska ahdisti niin jäätävästi.<br />
<br />
Vietnamin sodan aikaan Phuketiin laivattiin jenkkisotilaita lepäämään, rentoutumaan ja "rentoutumaan". Halvan hintatason ja tuhansien vitaalisten ja kiimaisten nuorten miesten yhdistelmä johti luonnollisesti kaikenlaisten tarpeiden tyydyttämistä tarjoavien palvelujen ilmestymiseen, ja sodan jälkeen paikalle alettiin roudata maukka perusturisteja joskus 70-luvulla. Nyt Phuket on sellainen vakkaripakettimatkakohde, jossa voi syödä koko reissunsa ajan vaikka ruotsalaisia perinneruokia, jos paikallismättö epäilyttää.<br />
<br />
Vuosikymmeniä liikkuneiden turistilaumojen seurauksena Phuket on Thaimaan kalleimpia paikkoja. Reilun tuhannen bahtin ikkunaton hotellihuone mahdollisimman kaukana rannasta oli parasta, mihin pystyimme, kun Pohjois-Thaimaassa suunnilleen samalla hinnalla sai überbungalowin viiden tähden resortista. Liikenne on lähes kokonaan taksimafian hallussa: kaikki tuktukit kuuluvat samojen jamppojen alaisuuteen, ja kaikkien hinnat ovat sekä kiinteitä että törkeitä: 200 bahtia mistä tahansa loikasta samalla rannalla, ja 400 naapurirannalle (4-5 kilometriä). Bangkokissa kahdella huntilla pääsee abouttiarallaa kaupungin laidalta toiselle.<br />
<br />
Liikenne on kaoottista ja tappavaa, kun viinaa kiskoneet turistit säästävät taksirahaa hyppäämällä moottoripyörän selkään ja lähtevät ensimmäistä kertaa elämäänsä vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Yhtenään vastaan kävelee ihmisiä raajat paketissa, ja kuolonkolarit ovat yleisiä. Yhden näkemäni lehtijutun mukaan Phuketissa loukkaantuu 20 000 ja kuolee 500 turistia vuosittain, ja näistä suurin osa on liikenneonnettomuuksia. Phuketin vuotuista kävijämäärää en tiedä.<br />
<br />
Ravintoloiden hinnat lähtevät vakiona 150-200 bahtista per pääruoka (ei sis. riisiä), ja yhteen simppeliin ateriaan meni helposti rapiat 300 bahtia. Lähempänä rantaa on tietysti kalliimpaa. Onneksi löysin syrjäseudultamme pari thaimaalaista katuruokaa tarjoavaa kojua, joista perussafkaa sai 50 bahtilla. Muuten lompakko olisi tuhoutunut vielä enemmän.<br />
<br />
Mutta.<br />
<br />
Vaikka olenkin kitsas piru ja penniä venyttävä lurjus, jonka palleaa on helpointa hutaista lompakon kautta, hintatason tupla- tai triplaantuminen ei ollut pahin. Pahin oli jatkuva rahastusyritysten, eriarvoisuuden ja hedonistaavien turistien pyörremyrsky. Missään tämä ei näkynyt selvemmin kuin Bangla Streetillä, rannasta kohti sisämaata lähtevällä kadunpätkällä.<br />
<br />
Bangla Street, näin ystävien kesken Bangla, on Patong Beaching yöelämän rasvaisena ja setelöitynä sykkivä sydän. Se on sikermä gogo-baareja, strippiklubeja ja freelance-prostituoituja, ja kirsikkana kakun päällä on yksinäinen McDonald's. Viidentoista tyttöpaikan sisäänheittäjät yrittävät saada paikalle erehtyneen matkalaisen katsomaan JUST HEIDÄN ping pong -show'taan, koska se eroaa niin hjemmetisti muiden paikkojen show'sta. Kiinnostuneet googlatkoon, internetin ihmemaasta löytyy taatusti oppimateriaalia.<br />
<br />
Joku on koko ajan käsipuolessa kärkkymässä provikkaansa tai myymässä halpaa muoviroskaa, itseään tai "paikallisia käsitöitä" "paikallisessa perinneasussa". Ympärillä parveilee jäätävä nippu jurrisia turisteja, jotka ovat saapuneet paratiisiinsa: täällä paksulla eli länsimaisella lompakolla saa melko lailla mitä tahansa, ja ihmisen muita ominaisuuksia ei pidetä juuri minään. Turistille paikallinen on joko huijari tai hetken huvitus, paikalliselle turisti on rahannostoautomaatti, jota pitää vähän voidella. Kumpikaan ei kunnioita toista.<br />
<br />
Eli jos puolialastomat, tylsistyneet naiset tai kovaa tehdastyötä prostituution pariin paenneet ihmiset tai kaiken kuviteltavissa olevan kaman veto viehättää, niin onnittelen, tie Taivaaseen on kivetty phuketilaisella betonilla!<br />
<br />
***<br />
<br />
Seuraavaksi hutkivan journalismin erikoisekstranumero!<br />
<br />
Joulupäivän kunniaksi käväisin juomassa yhden (1) oluen paikallisessa gogo-baarissa. Ajatus ahdisti ja pelotti minua kohtuuttomasti, joten se oli pakko tehdä; en tykkää kuunnella ämpyilyä psyykeltäni. Lisäksi halusin tutkia, millainen paikallinen tapakulttuuri moisissa mestoissa on: puhtoisena ja tiedostavana keskiluokan kasvattina en ole vastaavissa paikoissa pyörinyt. Täältä varsinkaan ei ole kuvia, koska kameran tai kännykän esiinottamisesta olisi murrettu polvet.<br />
<br />
Palloilin ympäri Banglaa koittaen spotata jonkin paikan, johon soluttautua. Kävelin pari ekstrakierrosta, koska jänistytti (tunnetila, ei jänikseksi pukeutunut nainen). Mestoilla oli parhaimmillaan 5-7 sisäänheittäjää, kiva homma heilläkin. Lopulta päädyin feikkiluonnonkivellä sisustettuun mestaan, jonka nimestä minulla ei ole hajuakaan, koska olin niin jäässä.<br />
<br />
Sisällä oli kaksi tuolien ympäröimää koroketta, seinänvierustat täynnä tuoleja ja pikkupöytiä ja korokkeilla kymmenisen gogo-leidiä stringibikineissä ja korkkareissa. Asiakkaita oli lisäkseni kaksi. Tilasin pienen Singhan (150 bht) ja vasta maksamisen jälkeen tajusin, että oluen tuoneen tarjoilijan murtunut ilme viittasi siihen, että hän olisi kovasti toivonut tippiä. En kysynyt, mutta epäilen, että hänen ainoa palkkansa olivat nuo tipit.<br />
<br />
Muut asiakkaat olivat kaksi kolmekymppistä englantilaista ja myöhemmin sisään kierinyt, hieman pönäkämmän puoleinen länkkärimies. Olin toivonut, että voisin jubailla asiakkaiden kanssa ja vähän tökkiä heidän tiedostushermojaan, mutta kaikki asettautuivat mahdollisimman kauaksi kaikista muista asiakkaista, elleivät olleet jo valmiiksi kavereita. Kaikki olivat aktiivisesti kiinnittämättä huomiota kehenkään muuhun. Vinkkinä siis sanottakoon, että jos haluaa tutustua ihmisiin, gogo-baari on siihen aika onneton paikka.<br />
<br />
Entäpä sitten paikan pihvi, eli paljas pinta? Häkellyin siitä, kuinka tylsistyneeltä puolialaston ihminen voi näyttää. Villeimmät leidit veivasivat paria hennosti huojuvaa tanssiaskelta, mutta suurin osa vain seisoskeli lavalla ja mietti syntyjä syviä. Heihin tuli eloa vain, kun he saivat hutkia asiakkaita pampuilla. Paikan gimmickinä oli tosiaan mahdollisuus tulla nätin thai-naisen mätkimäksi pehmeällä feikkipampulla. Siitä esiintyjät näyttivät nauttivan, jostain syystä. Vaikka pamput olivat pehmeitä, lyönnit lähtivät olan takaa ja mäjähtivät melkoisesti. Varmasti ihan hyvää stressinpurkua.<br />
<br />
Pian alkoikin ahdistaa, joten join olueni loppuun liian nopeasti, sain vatsanväänteitä ja häivyin. Poistuessani eräs sisäänheittäjistä läpsäisi hyvästiksi vasenta pakaraani pampullaan.<br />
<br />
Neidit olivat nättejä, mutta en pysty enkä kykene parhaalla tahdollanikaan eläytymään siihen, että jonkun mielestä tuollaisessa paikassa ja kontekstissa hengailu olisi viihdyttävää ja miellyttävää. Koko paikka haisi kyyniseltä kyllästymiseltä, jossa tarjottiin yksinkertaisinta mahdollista aistinautintoa pienimmälle yhteiselle nimittäjälle. Sekä esiintyjät että asiakkaat ottivat osaa tyhjään performanssiin, jonka takana ei ollut mitään. Kukaan ei näyttänyt nauttivan olostaan, paitsi kahden esiintyjän välissä istunut tanakka turisti.<br />
<br />
Lisäksi mestan bisnesmalli olisi tosi kiinnostava selvittää. Henkilökuntaa oli pienen yksiön kokoisessa baarissa noin 20 henkeä, asiakkaita parhaimmillaan 4. Kenelle maksetaan palkkaa, minkä suuruista, kuka saa provikat ja kenelle menevät tuotot? Mikään rahasampo se ei näyttänyt olevan, vaikka myöhään illalla tilanne voisi olla erilainen.<br />
<br />
***<br />
<br />
Puhutaanpas vielä hetki prostituutiosta, koska se oli Banglalla niin näkyvää. Thaimaan hallituksen (vanhan ja epätarkan, mutta silti) arvion mukaan 80 %:ssa Thaimaassa tapahtuvasta prostituutiosta ostaja on thaimaalainen. Seksiturismia on ja se lyö silmille, mutta se on silti murto-osa kotimaisesta kysynnästä.<br />
<br />
Lähes kaikki paikalliset prostituoidut ovat työssään vapaaehtoisesti. Varsinkin monet Isanin ja muun Pohjois-Thaimaan kouluttamattomat naiset kertovat perheelleensä lähtevänsä "tarjoilijoiksi" Pattayalle tai Phuketiin. Perheet kyllä tietävät, mikä on homman nimi, mutta koska tytär lähettää kotiin paikallisittain jäätäviä rahasummia, asiasta ei nosteta meteliä.<br />
<br />
(Sivujuonteena mainittakoon, että Laosin maaseudulla ei ole tavatonta, että äiti myy tyttärensä neitsyyden sopivan rikkaalle ostajalle. Laosissa äiti on perheen pää, ja tätä aika raffilta tuntuvaa tapaa perustellaan seuraavalla sananlaskulla: "Jos sitä ei myydä hyvästä rahasta, se annetaan ilmaiseksi jäätelöstä.")<br />
<br />
Mutta eihän se ole todellista vapaaehtoisuutta, jos köyhyys ajaa ihmisen moiseen! Onnettomat huoraparat! No, jos olisin rikas perijä, keskittyisin opiskelemaan, kirjoittamaan ja reissaamaan ja heittäisin palkkatyön samantien narikkaan. Voi onneton toimittajaparka, joka köyhyyden vuoksi tekee luonnotonta 8-10 tunnin työpäivää viitenä päivänä viikossa (jos saa vakituisen työsuhteen, se onnenpekka)! Onneksi olen sentään menossa rikkaisiin naimisiin.<br />
<br />
Käytännössä paikallisten prostituoitujen valinta on tämä:<br />
1) Hengaile synnyinseudullasi tai lähikaupungissa ja tee tehtaassa 12 tunnin työpäivää, josta tienaat 500 bahtia (noin 12.50 €). Tätä sitten loppuikä, kunnes kyllästyt tai kuolet.<br />
2) Lähde Phuketiin tai Pattayalle, dallaile illat baareissa ja jos natsaa, tienaat helposti 2 000 bahtia päivässä (matemaatikot siellä yleisössä jo laskivatkin, että noin 50 €). Jos käy tosi hyvin, saat solmittua suhteen länsimaalaiseen, joka lähettää sinulle rahaa poissaollessaan. Jos käy ekstramahtavasti, pääset tämän kanssa naimisiin ja elämäsi ja perheesi elämä tulee olemaan merkittävästi helpompaa kuin mitenkään muuten ikinä.<br />
<br />
Suomalaisessakin prostituutiossa kyse on useimmiten siitä, että vaihtoehtona olisi tehdä pitkää päivää siivoojana kuukauden ympäri tai pari kertaa kuussa ottaa asiakas. Molemmilla pääsee kiinni samaan elintasoon, mutta toinen vaatii paljon vähemmän aikaa.<br />
<br />
Kummassa on enemmän hyviä ja huonoja puolia? Jaa'a. Kukin päättäköön keskenään tarkkaan harkittuaan, sanoo vapautta rakastava, järkeen nojaava sydämeni. Tunnen pari alan hommia Suomessa tehnyttä ihmistä, ja ihan täysipäisiä ovat vieläkin.<br />
<br />
Sen sijaan myytti onnettomasta olosuhteiden uhriksi joutuneesta huoraparasta voitaisiin jo kuopata. Se sopii ainoastaan ihmiskaupan uhrein ja päihdeaddikteihin, jotka ovat huomattavan pieni osa kokonaisuutta. (Tuota osaa voi kyllä kasvattaa esimerkiksi prostituution kriminalisoimisella, jos välttämättä haluaa) Enemmistölle prostituoiduista kyseessä on oma valinta, joka tarjoaa paljon enemmän toimijuutta (agency), valinnanvapautta ja rahaa kuin monet vaihtoehtonsa.<br />
<br />
Phuketin Bangla Streetin toiminnassa minua kiinnostaisi eniten se, kuinka paljon paikallisilta naisilta seksiä ostavat turistit ymmärtävät tästä kuviosta. Näkevätkö turistit ne poliittiset ja ekonomiset tekijät, jotka ovat muokanneet paikasta tällaisen? Ymmärtävätkö he, miksi muovirihkaman kaupustelijat nykivät hihaa joka nurkalla? Vai nähdäänkö Bangla vain ruotsinlaivan ja Disneylandin punaisten lyhtyjen alueen sekoituksena, jossa normaalit säännöt eivät päde ja ainoa tavoite on upottaa itsensä mahdollisimman syvälle nautinnon tavoitteluun? Jaa'a.<br />
<br />
***<br />
<br />
No, yksi asia on selvä: never again to Phuket. Nyt Kaakkois-Aasian pahimmista turistihelveteistä näkemättä ovat enää Koh Samui, Vang Vieng ja Goa.<br />
<br />
Pidän kuitenkin hampurilaisista, joten annan palautteeni sellaisena. Positiivinen loppuhuipennus siis olkoon se, mitä hyvää Phuketissa on!<br />
<br />
1) Ympäröivä luonto on todella kaunis. Sitä on vain vaikea päästä näkemään, kun ajaminen on vaarallista ja kyydit maksavat maltaita.<br />
<br />
2) Patong Beachia lukuunottamatta rannat ovat melko mukavia ja enemmän lomaileville perheille suunniteltuja. Phuket on tosi iso saari, jolta löytyy hyvinkin autioita rantoja, jos paikkoja pääsee tutkimaan.<br />
<br />
3) Mikäli pätäkkää riittää, paikallisväestön kairaamista mielekkäämpääkin tekemistä löytyy. On banaanibotskia, liitovarjoilua, jetpackia (!!), vesiskootteria ja erinomaisia laitesukellus- ja snorklauspaikkoja. Tosin vesiskootterin vuokraamisessa saattaa käydä niin, että vuokraaja on peittänyt vanhan naarmun tarralla, joka sitten vedessä lähtee irti. Palautuksen yhteydessä vuokraaja sitten nostaa metakan siitä, miten turisti on naarmuttanut kallista vesiskootteria ja joutuu maksamaan maltaita.<br />
<br />
4) Parhaat ravintolat ovat erinomaisia. Siis oikeasti aivan loistavia. Patong Beachin ainoa libanonilainen ravintola sai minut nielaisemaan kieleni saman tien, ja häkellyttävän kohtuuhintainen intialainen paikka kokkasi sellaiset curryt että tsaijai. Huonotkin raflat maksavat joka tapauksessa ihan älyttömästi, joten saman tien voi käydä syömässä oikeasti herkullista ruokaa.<br />
<br />
5) Phuket on suosittu turistikohde, joten sinne pääsee ja sieltä pääsee pois todella helposti. Tai no, helposti ja helposti, oma tulomme Bangkokista venyi 12 tunnista 22 tuntiin ja sisälsi neljä eri ajoneuvoa, vaikka kyse piti olla vain yhdestä bussista. En enää luota matkatoimistoihin, en sitten pätkääkään. Kovat jätkät lähtevät suoralla yöbussilla Phuketista Pattayalle.<br />
<br />
<br />
Disklaimeri: kävin läpikulkumatkalla Phuket Townin kautta, vietin viikon Patong Beachilla ja vierailin Karon Beachilla. Teksti kuvastaa näitä kokemuksia. Phuketissa on muutakin, mutta jos hedonistinen yöelämä ja luksusresortit eivät nappaa, kaiken muun saa huomattavasti miellyttävämmin ja halvemmalla, kun lähtee Phuketista vähänkään mihinkään. Esimerkiksi 100 kilometriä Phuket Townista pohjoiseen on Kao Lak (juu, se tsunamimesta), joka oli huomattavan miellyttävä paikka, josta löytyi kaikki mahdolliset turistipalvelut, biitsiä, laadukasta ruokaa ja sillai. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Phuket sux, man. On tosi vähän syitä mennä mieluummin sinne kuin jonnekin muualle.</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-8561253991502025412014-01-05T04:49:00.003-08:002014-01-07T00:55:02.448-08:00Viidakko opettaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kambodzan Koh Kongilla olin elämäni ensimmäistä kertaa viidakossa. Kahdeksan hengen retkikunnastamme neljä oli oppaita ja kantajia, kaksi päiväreissulla olevia hollantilaisia, ja minä ja eräs lontoolainen yön yli olijoita. Koh Kongia ympäröivän seudun maisemat ovat helkutan komeat, mutta niitä ei viidakosta näe sitten ollenkaan: siellä nimittäin on aika paljon puita ja kasveja edessä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-g6NgOsal4hA/UslNJ3VO3KI/AAAAAAAAAYE/oYBvvvnuamE/s1600/2013-12-04+09.56.54.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-g6NgOsal4hA/UslNJ3VO3KI/AAAAAAAAAYE/oYBvvvnuamE/s320/2013-12-04+09.56.54.jpg" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Onneksi tiet kulkivat välillä hyvissä paikoissa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ennen pusikkoon painumista oppaamme pyysi meitä laittamaan lahkeemme sukkien sisään. Ensin ajattelin, että ei minun ei pitkävartisine maihareineini tarvitse, mutta laitoinpa silti, ja kyllä kannatti. Vaikka sadekauden loppumisesta oli jo aikaa, viidakon jokainen lehti kätki alleen julman ja verenhimoisen iilimadon. Ilman sukkiin tungettuja lahkeita olisimme kaikki menehtyneet verenhukkaan ensimmäisen tunnin aikana. Viiden minuutin välein piti pysähtyä hutkimaan innokkaimmat ihailijat huitsin nevadaan tarkoitusta varten meille jaetuilla tikuilla, joiden päässä oli kangasnyytillinen tupakkaa. Tervakeuhkottomina kunnon kansalaisina iilimadot nimittäin kavahtavat kessun hajua ja makua ja ymmärtävät luovuttaa. Muuten niitä saa hutkia olan takaa.<br />
<br />
Eräällä tällaisella tauolla huomasin nilkassani harvinaisen ison iilimadon ja hutaisin sen irti. Iilimadon vyötärömitan salaisuus kävi ilmi evästauolla, kun otin kenkäni pois vilvoitellakseni ja huomasin sukkani olevan aivan veressä. Se paholaisen elukka oli onnistunut pureutumaan kiinni hentoon lihaani paksun vaellussukan läpi! Häntä ei voi laiskuudesta syyttää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-fNFaQ4D7nb8/UslKI5vwLYI/AAAAAAAAAXY/ZVJPCC_-DKo/s1600/2013-12-03+13.29.42.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-fNFaQ4D7nb8/UslKI5vwLYI/AAAAAAAAAXY/ZVJPCC_-DKo/s320/2013-12-03+13.29.42.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä on tauti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Samalla tauolla pääsin tutkimaan lähietäisyydeltä noiden olentojen toimintaa, kun tein vakavan virhearvion: söimme kalliolla, jolla ei ollut kasvillisuutta eikä edes pudonneita lehtiä. Haistaen tilaisuuden tulleen eräs kapitalistinsikiö sprinttasi parin metrin matkan päästäkseen kalvamaan suojatonta jalkapohjaani. Nykäisin turilaan irti, mutta vahinko oli jo tapahtunut; iilimadon kolmiomainen suu ja syljessä oleva hyytymisenestoaine aiheuttavat haavoja, jotka vuotavat kuin Wikileaks. Matka jatkui lahkeet vielä syvemmällä sukissa ja sukat veressä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-DdkajA5mcvA/UslLLyKoQ4I/AAAAAAAAAXs/ZnE8wrmGlhg/s1600/2013-12-03+14.00.01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-DdkajA5mcvA/UslLLyKoQ4I/AAAAAAAAAXs/ZnE8wrmGlhg/s320/2013-12-03+14.00.01.jpg" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämä on lääke.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ensimmäisen päivän aikana pysähdyimme kahdella vesiputouksella, jotka olivat viidakon keskellä tiettömien taipaleiden takana. Kummassakin pystyi uimaan, ja hyvin harvat asiat elämäni aikana ovat tuntuneet yhtä hyviltä. Parikin tuntia 32-asteisessa sadan kosteusprosentin ilmanalassa, jyrkkiä korkeuseroja edestakaisin rampaten, sai kaikki vaatteeni likomäriksi ja olon nuutuneeksi. Hyppy keskellä kuvankaunista viidakkoa olevan vesiputouksen alle muodostuneeseen viileään lampeen oli taivas.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-z7oBOst2Bok/UslLDd4ybBI/AAAAAAAAAXk/u5i82iri4k0/s1600/2013-12-03+12.43.07.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-z7oBOst2Bok/UslLDd4ybBI/AAAAAAAAAXk/u5i82iri4k0/s320/2013-12-03+12.43.07.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Katsokaa tuota itseensätyytyväistä velmua virnettä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jälkimmäisen vesiputouksen rannalle pystytimme riippumattoleirimme. Vain yksi oppaista ja lontoolainen jäivät kanssani viidakkoon. Illan hämärtyessä katoimme päivällisen kalliolle vesiputouksen viereen. Tarjolla oli riisiä, tamariinitahnaa, patonkia, kanaa ja kasvissyöjän hampailleni paistettua kananmunaa. Maistuipa paremmalta kuin mikään gourmet matkan aikana. Kaikki oli pakattu banaaninlehtiin käärimällä, joten pois kannettavaa oli ennätysvähän. Oppaamme sai minulta huimasti rispektiä sillä, että hän otti talteen kaikki muoviroskat eikä vain heittänyt niitä lähimpään pusikkoon, kuten monilla hänen maanmiehillään on ikävä kyllä tapana.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-TkHsqGrnld8/UslOcaLZQ0I/AAAAAAAAAYU/9pLjYVPAduk/s1600/2013-12-03+17.55.02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-TkHsqGrnld8/UslOcaLZQ0I/AAAAAAAAAYU/9pLjYVPAduk/s320/2013-12-03+17.55.02.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nami nami. Feat. oppaan jalka.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Istuskelimme kallioilla ja heitimme huulta. Kävi muunmuassa ilmi, että oppaamme piti työstään niin paljon siksi, ettei hänen tarvinnut viettää aikaa vaimonsa kanssa. Vaimo kuulemma oli ollut varsin mukava ennen naimisiinmenoa, mutta valojen jälkeen oli muunmuassa kieltänyt miestään laulamasta ja käymästä tansseissa - molemmat hänelle hyvin rakkaita harrastuksia. Kaiken lisäksi appiukko oli melkoinen tyrannisaurus, joka määräili vävypoikaa mennen tullen. Opas harmitteli sitä, miten Euroopassa on mahdollista ottaa avioero, mutta Kambodzassa käytännössä ei, ja nyt hänellä oli vaimonsa kanssa jo tytär, jota hän luonnollisesti jumaloi. Joten no can do, mutta onneksi hän sai olla viidakossa. Hän olisi halunnut jäädä viidakkoon seuraavaksikin yöksi toisen turistiryhmän kanssa, mutta appiukko oli kieltänyt.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-wk261fcylks/UslJURIRppI/AAAAAAAAAXQ/ggqX8f7XgQk/s1600/2013-12-03+12.39.08.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-wk261fcylks/UslJURIRppI/AAAAAAAAAXQ/ggqX8f7XgQk/s320/2013-12-03+12.39.08.jpg" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viidakko vai nainen, viidakko vai nainen?</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Jamppa oli kyllä melkoinen metsämies, ja osasi selvästi asiansa. Kun sopivaa ripustuspaikkaa riippumatoille ei löytynyt, hän ja muut oppaat ottivat vesurinkokoiset veitsensä ja rakensivat bambusta ripustuskehikon, jonka sai kätevästi katettua.<br />
<br />
Huikeaa oli myös lähteä hänen kanssaan yöllä pariksi tunniksi viidakkoon eläimiä etsimään. Öinen viidakko on melko kuumottava paikka: on täysin säkkipimeää, ja kaikkialla kahisee, rapisee ja heiluu. En tiedä, miten pirussa oppaamme osasi otsalampun valossa löytää muunmuassa skorpionin pesän, joka oli vain pieni reikä rinteessä. Näimme myös jonkinlaisen pienen peuraeläimen, joka tuijotti meitä pimeydessä kiiluvine silmineen.<br />
<br />
Riippumatot olivat miellyttäviä luksusmalleja, joissa nukkui oikein hyvin. Pohja oli paksu ja eristävä, ja kiinni rakennettu hyttysverkko oli täysin välttämätön. Aluksi meinasi tulla vilu, kun matkanjärjestäjä ei ollut maininnut, että mitään peittoa tai vastaavaa ei järjestäjän puolesta ollutkaan, mutta pukemalla ylle kaiken mukanani olleen sain itseni pidettyä miellyttävän lämpimänä. Suurin haaste oli hillitön kosteus, joka teki kaikesta kankaasta kylmännihkeää ja vilpoista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-US-AFdNaheY/UslL5dKNQSI/AAAAAAAAAX0/YJ2fhuPCTfo/s1600/2013-12-03+22.02.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-US-AFdNaheY/UslL5dKNQSI/AAAAAAAAAX0/YJ2fhuPCTfo/s320/2013-12-03+22.02.03.jpg" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luksuslukaali oli luksus.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Aamulla söimme nuotiolla paahdettua patonkia, läpsäisimme leirin kasaan, siivosimme jälkemme ja poistuimme viidakosta. Kuulimme vielä sarvinokan valtavan siipivälin tuottaman äänen yläilmoista, mutta itse lintua emme nähneet.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-WODe24xiwsA/UslMLQnDAvI/AAAAAAAAAX8/QMavcOtFoUA/s1600/2013-12-04+08.05.36.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-WODe24xiwsA/UslMLQnDAvI/AAAAAAAAAX8/QMavcOtFoUA/s320/2013-12-04+08.05.36.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Käärme sen sijaan näkyi!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Matkaan kuului vielä käynti alueen isoimmalla vesiputouksella, joka olikin sitten turkasen iso (leveydeltään, ei korkeudeltaan). Siellä vietimme rattoisat pari tuntia hyppien kalliolta veteen ja tutkailemalla veden kaivertamia reikiä, kanavia ja hiidenkirnuja. Vastarannalla kolme apinaa leikki puissa, ja elämä oli melkoisen rattoisaa. Vielä rattoisampaa olisi ollut, jos olisin tajunnut dipata itseni aurinkorasvaan, sillä tietenkin selkäni kärähti hempeän elefantinpunaiseksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-J805USPBq38/UslNfS-yyQI/AAAAAAAAAYM/W0FUkshrA6E/s1600/2013-12-04+12.48.03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-J805USPBq38/UslNfS-yyQI/AAAAAAAAAYM/W0FUkshrA6E/s320/2013-12-04+12.48.03.jpg" width="288" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hajotkaa varvaskuvaan.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hyvän oppaan merkitys kyllä näkyi. Kun oppaan englanti sujui ja asiantuntemusta löytyi, turistikin sai reissusta paljon enemmän. Pääsin kiipeilemään liaanissa, oppimaan eri puiden käyttötarkoituksista ja eläimistön elintavoista. Hintakin oli vain 35 dollaria, sisältäen kaikki ruoat ja kuljetukset, lukuunottamatta isoimman vesiputouksen dollarin pääsymaksua. Ei olleskaan paha, ei olleskaan.<br />
<br />
Tätä voisi tehdä paljon enemmänkin. Luonnossa ihmisen on hyvä olla. Katsotaan, miltä Pohjois-Laosin trekkausympäristöt vaikuttavat, kunhan sinne asti pääsen. Pitää ennen sitä vain jotenkin korjata vasen maiharini, jonka pohjaan ilmestyi mystinen reikä. Ei enää ikinä Mil-Teciä, kiitos.</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-53656198007774761422014-01-05T03:54:00.000-08:002014-01-05T03:54:15.501-08:00Etäelämöintiä ja varusteviilailua<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Blogini oli hetken aikaa tyhjäkäynnillä. Joulukuun suururakkani oli rustata työhakemuksia ensi kesän kesätöitä varten, ja siinä meni parikin hetkistä. Kun lisäksi piti valmistella hakua haluamaani maisteriohjelmaan ja puljailla erästä rikosasiaa, tekemistä oli omiksi tarpeiksi. Kaiken lisäksi vietin joulukuun loppupuolella viikon Pimeyden Ytimessä Phuketissa, ja siellä lähinnä ahdisti. Reissatakin piti. Mutta nyt pakolliset ylläpitotoimenpiteet on hoidettu, ja voin keskittyä itse reissaamiseen.<br />
<br />
Kotimaasta puhuen, turhien romppeiden postittaminen takaisin kotimaahan oli pelimiesratkaisuista rapsakoin. Yhteensä minulta ja Lauralta irtosi yli 5 kiloa turhaa roinaa. Itseltäni kotiin lähti makuupussi (käytin kerran kuumeessa Don Detillä), riippumatto (kaikkialla on ollut sellainen jo valmiiksi), hiustenhoitotuotteita ja partavaahtoja (ajan kaljun ja ostan halpaa kopio-Gilletteä) ja nippu kirjoja, joista en halua luopua. Kannatti, kannatti niin tuhansia prosentteja. Parin-kolmen kilon pudotus mukana kannettavan roinan määrässä teki rinkasta huomattavasti mukavamman kantaa.<br />
<br />
Mistä sitten on ollut eniten iloa? Tässä top kuusi jee-kategoriasta. Kuvia ette saa, koska täältä hornan tuutista fotojen lähettäminen kestää meeeeelko kauan.<br />
<br />
1. Ilmastointiteippi. Bungalowin hyttysverkossa on reikä? Ei ole enää. Aavikkomaiharit pitäisi saada kestämään Siperian loskaa? Nou problemo. Ikkunaruutu paukkuu tuulessa? Hah! Vielä kun saisi jostain viemäriputkea, superlonia ja putkieristettä.<br />
2. Putkihuivi. Maailman monikäyttöisin vaatekappale. Pipo, kauluri, aurinkohuivi, hengityksensuojain, mitä ikinä. Yksi tällainen on aina reisitaskussani siltä varalta, että jotain tarvitsee peittää tai lämmittää. Ekstraplussaa siitä, että voi näyttää tier 1 -operaattorilta. Sota sota.<br />
3. Asuksen TF700T-tablettitietokone näppistelakalla. Erinomainen matkakumppani: 10 tunnin akunkesto, hyvä kamera, mahdollisuus editoida videoita ja muokata kuvia. Tällä viihdyttää itsensä pitkänkin bussimatkan ajan, kun voi pelata, kuunnella musiikkia, katsoa leffoja tai lukea kirjoja. Erinomainen monitoimilaite, vaikka pari typerää suunnittelumokaa ärsyttääkin (jos näppäimistö on kiinni ja kone päällä, akku hurahtaa tyhjäksi paljon nopeammin kuin osien ollessa erillään).<br />
4. Puolalainen (?) sotilasrinkka. Tämä noin 45-litrainen rinkka kestää kaiken ja siihen saa kiinni kaikki maailman asiat. Rinkan koko ulkopinta on käytännössä peitetty erilaisilla remmeillä ja lenksuilla, joista olen muun muassa ripustanut kaksi kymmenkiloista telamiinaa roikkumaan hiihtomatkan ajaksi. Kantomukavuus on varsin jees, taskuja on riittävästi (2.5) ja muoto on kapea, mistä on iloa tungoksessa dallatessa. Hyvänä puolena rinkka on sen verran pieni, ettei ole mahdollista pakata aivan liikaa kamaa mukaan. Lisäksi se on ulkonäöltään niin kämäinen, että pitkäkyntisen huomio saattaa kiinnittyä uudempiin rinkkoihin.<br />
5. Khao San Roadilta ostettu sininen puuvillapaita. Kevyt, viileä, riittävän särmän näköinen ja hämmästyttävän kestävä. Yleensä täkäläiset vaatteet alkavat rispaantua reunoistaan saman tien, mutta tämä paita on nyt kestänyt yli kolme kuukautta jatkuvaa reissailua. Minulla on mukanani yhteensä neljä paitaa, joista yhtä käytän vain hyttyssuojana, joten tämä puuvillapaita on ollut päällä paljon. Väri alkaa vähitellen haalistua, mutta ehjä se on.<br />
6. Pattayalta pari vuotta sitten ostettu saronki. Nerokas kangaskappale, joka toimii pyyhkeenä, peittona, tyynynä, vaatteena, turbaanina, silmäsiteenä tai kauppakassina (ei yleensä yhtä aikaa). Ei ole vielä edes rikki, vaikka reunat vähän jo rispaavatkin.<br />
<br />
Kunniamaininnan saa Samsungin Xcover-kännykkäni. Pöly- ja vesisuojaus on ollut ihan hillittömän kätevä ominaisuus tällä reissulla, kun kännykästä ei tarvitse stressata. Jos haluan hypätä viidakkolampeen ottamaan kuvia, homma toimii silloinkin. Harmi, että malli on sen verran vanha, ettei siihen voi tilanpuutteen vuoksi asentaa juuri mitään ohjelmia. Ensi kierrokselle mukaan parempi vempele.<br />
<br />
Mikä olisi pitänyt jättää himaan?<br />
1. Makuupussi. Perustelin tätä itselleni sillä, että saattaisin tarvita sitä kotimatkalla Venäjän läpi, mutta tokkopa. Ennen kotiinpostitusta otin sen pussistaan kahdesti: kerran Bangkokissa pehmentämään kivikovaa sänkyä ja kerran Don Detillä, kun olin sairas.<br />
2. Hyttysverkko. Tällä on ollut käyttöä vain kerran, koska vähemmän yllättäen lähes kaikissa paikoissa, joissa sellaista tarvitsee, on jo sellainen. Enemmän käyttöä tälle on Suomessa retkeillessä.<br />
3. Niken (vaatemerkki, ei Kinnunen) uimashortsit. Eivät pysy päällä eivätkä kuivu helposti, joten mitäs hyvää näissä on? Ei jatkoon.<br />
4. Fyysiset kirjat, joista ei halua luopua (Alan Wattsin Zen ja Sun Tzun Art of war). Ei täältä lukeminen lopu, vaikka ei kantaisikaan omia kirjoja mukana. Tärkeintä olisi, että kirjoista pystyy luopumaan ne luettuaan. Tai sitten vaan lukee sähkökirjoja, jotka ovat maailman paras asia.<br />
5. Haltin 30-litrainen päiväreppu. Vähän liian iso käteväksi päivärepuksi, vaikkakin hyvänkokoinen pitempien siirtymisten ajaksi, kun mukaan saa kolme litraa vettä, päivän ruoat, elektroniikan, kirjat ja sälän. Mutta pahinta on se, että tämä täysin bränikkä pirulainen alkaa hajota! Pikkutaskun vetoketju on jo revennyt niin, ettei sitä saa enää kokonaan kiinni, ja ison taskun vetoketju rispaa. Ei ihme, sillä täytenä repun painosta turhan suuri osa kohdistaa vedon juuri vetoketjuihin. Lisäksi tätä ei saa kätevästi pakattua rinkkaan silloin, kun pitää siirtyä jalan pitkiä matkoja.<br />
6. Puolen vuoden malarialääkitys. Noita pillereitä on törkeästi enemmän kuin mitä tällä matkalla ehdin mitenkään käyttää. Jos joku tarvitseva haluaa, niin täältä saa.<br />
<br />
Mitä olisi pitänyt ottaa messiin?<br />
1. Taittokuksa tai -kulho. Välillä olisi tosi kätevää voida sekoittaa omat drinksunsa omassa kupissa tai valmistaa pikanuudeleita vedenkeittimellä.<br />
2. Vedenpuhdistin. Tällaisista minulla on niin vähän kokemusta, etten tiedä, millainen järjestelmä tai aine olisi hyvä, mutta olisi erittäin miellyttävää päästä eroon jatkuvasta pullovesikierteestä. Tätä muoviroskaa tyhjistä pulloista muodostuu aivan järkyttävä määrä.<br />
3. Sähkökirjojen lukulaite. Lauralla on mukanaan Kobo Glo, ja olen kateudesta vihreä. Käsittämättömän kätevä vempele tällaiselle kirjallisuusaddiktille. Akku kestää kuukauden, ja helposti reisitaskuun sujahtavaan laitteeseen saa mahtumaan helposti koko vuoden kirjat. Tämä on hankintalistan ykkösenä.<br />
4. Valokuvia perheestä, ystävistä ja Suomesta. Joka maassa ihmisiä tuntuu kiinnostavan hirveästi, millainen perheeni on ja miltä Suomessa näyttää.<br />
5. Ompelutarvikkeet. Vaatteisiin tulee pientä kremppaa, ja nyt joudun joka kerta etsimään jonkun, joka tekisi huoltotoimenpiteet puolestani. Neula ja lankaa olisi niin helppo kantaa mukana.<br />
6. Venäjän viisumi >________<! Sen hommaaminen maasta, jonka kansalainen ei ole, on ollut jäätävä savotta. Toivottavasti Kuala Lumpurissa viimein nappaa. Tarinan opetus: tsekkaa byrokratia ja hoida se mahdollisimman pitkälle etukäteen valmiiksi.<br />
7. Shortsit. Viimeisenä iltana jätin ne pois tilansäästöpäissäni, mutta sitä olen katunut. Nyt minulla on vain kahdet pitkät housut, joiden vuoropyykkääminen on välillä ollut vähän vaikeaa. Toisaalta täällä myydään shortseja ja kaikenlaisia reissarivaatteita joka nurkalla, joten todellisen tarpeen yllättäessä rahalla saa. Vielä ei ole tarvinnut, mutta välillä olisi ollut kiva.<br />
<br />
Seuraavalle reissulle otan kyllä vielä vähemmän roinaa mukaan. Vuoden 2011 kolmen viikon Thaimaan-reissuni kamat olin saanut mahdutettua 30-litraiseen Deuterin reppuuni, ja silloinkin mukana oli jäätävästi ylimääräistä sälää. Sillä koitan seuraavan reissun tehdä, ellei ole jotain erityiskalustoa, jota pitäisi kantaa mukana. Ei täällä oikeasti tarvitse juuri mitään.</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-81835614487766323772013-12-10T07:05:00.002-08:002013-12-10T07:05:37.263-08:00Tais käydä Legolakset<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nyt se sitten kävi. Lokkeja ei ole näkynyt eikä kuulunut, mutta papukaijakala ajaa saman asian.<br />
<br />
Hyvät ystävät ja kylänhenkilöt, olen aivan pimentohaltioissani sukeltamisesta.<br />
<br />
Lapsena yksi rakkaimmista kirjoistani oli vuonna 1973 kirjoitettu Valtamerten ihmeet. Se on minulla vieläkin, mutta puhkiselattuna. Varsinkin troopilliset kalat ja korallit olivat värikkyytensä takia suuressa suosiossani. Eilen plopsahdin veteen Koh Changin edustalla Hin Rapilla ja siellä ne olivat, suoraan kirjan kuvista: välskärit, säppikalat, keisarikalat, meriahvenet, perhokalat, barrakudat, enkelikalat, all that jazz and then some. Kalaparven keskellä uiminen on jotain, mitä en edes yritä kuvailla.<br />
<br />
Pohja oli täynnä koralleja ja erittäin kuumoittavia merisiilejä (jaiks). Kun virtaus alkaa viedä kohti kallioseinämää, joka näyttää olevan joka neliödekametriltään mustien, myrkyllisten, vaaksanmittaisten piikkien peitossa, tekee mieli uida kovaa toiseen suuntaan. Muuten lilluin vain lempeästi paikasta toiseen ohjaajan perässä. Kilpikonnaa yritimme tähystellä, mutta mutanttininjat pysyivät piilossa. Mureenan sen sijaan näin. Se näytti hieman närkästyneeltä. Eräs porukka näki aiemmin hylkysukeltaessaan parimetrisen riuttahain, mikä kuulemma toi melkoisen fiiliksen, kun pään päällä oli 25 metriä vettä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-PV2YIDzYVUA/UqcrmhUmp6I/AAAAAAAAAWs/xHEXu81VhaM/s1600/tmp_Merelta_1_2013-12-09869106846.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-PV2YIDzYVUA/UqcrmhUmp6I/AAAAAAAAAWs/xHEXu81VhaM/s320/tmp_Merelta_1_2013-12-09869106846.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Koh Chang. Thaimaassa veneiden keulassa on kukkia ja koristenauhoja eräänlaisenä pyhättönä, joka auttaa alusta löytämään kotisatamaan. Jos keulaan menee istuskelemaan tai on muuten epäkunnioittava, joutuu uimaan kotiin.</td></tr>
</tbody></table>
Eli siis, kiskaisin tänään valmiiksi PADI Open Water Diver -kurssin. Tällä treenillä osaan järjestää itseni maksimissaan 18 metrin syvyyteen ja tulla sieltä pois useimpien raajojeni kanssa. Lisäksi olen kurssin aikana kestänyt niin paljon ranskalaista huumoria, että kelpaisin vaikka pylväspyhimykseksi. Sukelluksenopettajani Lionel on hauska, hauska, HAUSKA mies.<br />
<br />
Siltä varalta, ettei asia käynyt vielä selväksi, sukeltaminen on aivan jumalattoman siistiä hommaa. Niin sitä pehmoinen, torahampaaton ihminen tunkee nokkansa olosuhteisiin, joissa ilman teknologia-avustusta lusikka lentää korallinnurkkaan melkoisen nopeasti. Hommassa on riskejä, mutta ne ovat melkoisen hallittavia: jos hermot kestävät ja pokka pitää, sitä selviää vaikka mistä. Kuulemma oikeasti vaaralliseksi homma menee lähinnä siinä vaiheessa, jos alkaa hätääntyä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-BBAda1kB-YQ/Uqcr1Xplt6I/AAAAAAAAAW8/fj94KIU9WKw/s1600/tmp_Merelta_3_2013-12-09308185186.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-BBAda1kB-YQ/Uqcr1Xplt6I/AAAAAAAAAW8/fj94KIU9WKw/s320/tmp_Merelta_3_2013-12-09308185186.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Porukkaa on yleensä aika paljon ja sälää vielä enemmän. Vasemmassa laidassa hollantilainen Sanni, Tyttö Joka Näki Hain.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Pinnalla saa viettää aikaa merillä ja tuijottaa horisonttia perisuomalaisen, kivikasvoisen stoalaisuuden mannekiinina. Vene on täynnä mukavaa (ja valkoista ja keskituloista) porukkaa, jolla on yhteinen kiinnostuksenkohde ja loputtomasti puhuttavaa pinnan alla palloilusta. Yksin ei todellakaan tarvitse olla, ellei erityisesti halua. Ja mikä parasta, sukeltaessa ei ole edes mahdollista lörpötellä! Saa olla rauhassa sekä pinnalla että sen alla. Itseäni merielämä iski nyt sen verran tujakat setit suoraan suoneen, että ensi kesän pääprokkikseni Suomessa tulee olemaan purjehduskurssi.<br />
<br />
Minua tänään sukelluttanut, niinikään ranskalainen (mutta ei läheskään yhtä HAUSKA) Carin nimittäin mainitsi, että joku hänen tuttunsa oli hommannut purjeveneen, siihen ilmasäiliöiden täyttämiseen soveltuvan kompressorin, värvännyt miehistön ja lähtenyt purjehtimaan ja sukeltamaan ympäri Tyynenmeren saaria. Tässä on tavoite, joka vastaa miellyttävyydeltään pitkäaikaista unelmaani ilmalaivan rakentamisesta, mutta on hieman helpommin toteutettavissa.<br />
<br />
Veikkaan vahvasti, että nämä hommat tulevat jatkumaan. Tällaista lempeän punahehkuista onnellisuutta olen kokenut melko harvoin. Kannatti lähteä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-ti34XiDolDc/UqcrzIC9ikI/AAAAAAAAAW0/zJPuPzid-eo/s1600/tmp_Merelta_2_2013-12-09-1129942520.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-ti34XiDolDc/UqcrzIC9ikI/AAAAAAAAAW0/zJPuPzid-eo/s320/tmp_Merelta_2_2013-12-09-1129942520.jpg" width="320" /></a></div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-41586678983423737472013-12-08T06:31:00.000-08:002013-12-08T06:31:03.080-08:00Karmakaapin paikka<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Mikäpä tekisi auktoriteettivammaisen feikkianarkistin onnellisemmaksi kuin se, kun pääsee haistattamaan pitkät huijarilierolle?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-mqcukwss1yA/UqSBvMiNUtI/AAAAAAAAAWY/yPuucj6gmAo/s1600/tmp_IMG_20131128_1636302121549482.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-mqcukwss1yA/UqSBvMiNUtI/AAAAAAAAAWY/yPuucj6gmAo/s320/tmp_IMG_20131128_1636302121549482.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cambodia Rebelsien kanssa ei sentään tarvinnut lähteä rahoja perimään. Kyllä, Kambodzassa on oma länkkärimoottoripyöräjenginsä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tsuppailimme Koh Kongilta rajan yli Thaimaahan kohtalaisen vähin probleemoin. Viisumit oli hankittu etukäteen, joten rajabyrokratia minimoitui. Rajalta Tratiin pääsyä joutui hetken aikaa odottamaan, kun minibussikuski halusi lähteä vasta auton täytyttyä, mutta vietin leppoisia hetkiä puiden Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa erään jenkin kanssa. Hän oli lohdullisen oikeaa mieltä monesta asiasta.<br /><br />Tratissa bussi tiputti meidät lajitoveriensa joukkoon bussiasemalle, ja seuraava ajoneuvo lauttasatamaan löytyi heti. Sekin vain halusi odottaa täyttä matkustajalastia, joten köyhinä lurjuksina jäimme tietenkin odottamaan. Puolentoista tunnin venailun jälkeen asemalle löpsähti uusi mälli turisteja, ja matka pääsisi jatkumaan. Jannu auton vieressä sanoi, jotta 50 bahtia per naama olisi hinta, ja se oli varsin kohtuullinen maksu matkaan nähden.<br /><br />Aloimme pakkautua autoon, ja hupsistarallaa, nyt lipun hinta olikin yhtäkkiä 80 bahtia pärstältä, mikä oli noin tuplasti enemmän kuin reilu hinta, varsinkin kun auto oli tupaten täys. Minä, Laura ja vanha saksalaismies nostimme tästä selittämättömästä hinnankorotuksesta äläkän ja aloimme nostattaa kansanliikettä, joka joukkovoimallaan kiristäisi hinnan takaisin kohtuulliseksi. Väki alkoikin poistua autosta demonstraation merkiksi.<br /><br />Sitten se turkasen lammaslauma antoi periksi ja meni takaisin sisään. Me kolme caballeroa otimme rinkkamme katolta ja poistuimme näyttävästi niskojamme nakellen takaisin keskelle bussiasemaa. Auto starttasi ja ajoi tiehensä, joten oli suunnitelma B:n aika. Noille limanuljakkeille emme halunneet latejamme antaa.<br /><br />Hetken aikaa vaihtoehtoja punnittuamme pelastukseksemme koitui vanha ja parrakas thaimies, jonka kanssa saksalainen oli aiemmin keskustellut. Hän suostui viemään meidät yksityisautollaan määränpäähämme 250 bahtin hintaan, mikä kolmelta hengeltä oli siis vain noin 83 bahtia sierainparilta (Laura lasketaan yhdeksi nenälävistyksestään huolimatta). Naurettava hinta mahdollisuudesta osoittaa metrinen keskisormi julmalle ja kunnianhimoiselle lipunmyyjäparille.<br /><br />Saavuimme vielä kaiken lisäksi lautalle ennen kaiken hyvän pettänyttä autolastillista. Saksalainen päätti vääntää veistä haavassa kertomalla väelle, että olimme päässeet perille kukin vain 50 bahtilla. Hah! Suomalais-saksalainen yhteistyö on ollut näin voimissaan viimeksi toisessa maailmansodassa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-f9oyASPQgMY/UqSBu499QRI/AAAAAAAAAWQ/YGJUOXywZ6k/s1600/tmp_Messenger_5814674074507638790_13863263312986378143186324.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://3.bp.blogspot.com/-f9oyASPQgMY/UqSBu499QRI/AAAAAAAAAWQ/YGJUOXywZ6k/s320/tmp_Messenger_5814674074507638790_13863263312986378143186324.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kannatti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br /></div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-78326153457582301922013-11-30T22:31:00.004-08:002013-11-30T22:31:51.714-08:00Reissaamisen järjestä, järjettömyydestä ja sosiaalipolitiikasta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Don Detillä Laosissa juttelin ravintolanpitäjän kanssa matkustamisesta. Yksi syy siihen, että varsinkin matkalippujen suhteen on niin paljon puliveivauksia, on yksinkertaisesti se, että paikalliset eivät juuri matkusta, joten monet matkat suunnitellaan etupäässä turisteja varten.<br />
<br />
Tämä on aika loogista. Laosissa useimmat ihmiset vääntävät vähintään 6-päiväistä työviikkoa. Kun tiet ovat kehnot ja rautateitä ei ole, milläs käyt perhettä morjestamassa edes pääkaupungissa, kun matkaan suuntaansa menee 18 tuntia ja maanantaina pitäisi olla taas sorvin ääressä? Melkoinen osa paikallisista elää ja ruokkii perheensä alle dollarilla päivässä per nassu. Siitä ei paljon ulkomaanmatkailuun liikene. Ei ihme, että turisteja pidetään maailman rikkaimpina silavaporsaina.<br />
<br />
Kambodzan Kratiessa toinen ravintolanpitäjä kertoi, että hänen tähänastiset 3 kuukauttaan yrittäjänä ovat tuntuneet kolmelta vuodelta. Töissä on pakko olla joka päivä aamusta iltaan. Jos hän sairastuu tai haluaa käydä sukuloimassa, rafla on kiinni, ja se tuntuu ikävästi tulotasossa. Vaikka Suomen hyvinvointivaltiota on potkittu polviin viime aikoina, on se silti edelleen aivan järjettömästi stressivapaampi ja parempi systeemi kuin tämä melko lailla totaalinen sosiaaliturvan puuttuminen.<br />
<br />
Varsinkin Kambodzan pääkaupungissa Phnom Penhissä päin pläsiä läpsähti se, mitä tyhjän päälle jäämisestä täällä seuraa. Varsinkin jokirannan suosituissa kahviloissa ja rafloissa istuskellessa pöydän ääressä kävi jatkuva virta pyörätuolimiekkosia, lapsia, nuoria äitejä ja vanhuksia joko kerjäämässä, kusettamassa tai kauppaamassa valokopioituja kirjoja, punottuja nauhoja tai tukkaklipsuja. Iltaisin kodittomista rikkaimmat nukkuivat katujen varsilla polvenkorkuisilla, puusta rakennetuilla korokkeilla. Vähän köyhemmät lepäsivät kaislamatoilla, ja osa pötkötti silkalla betonilla roskasäkki päänalusena. Tämä oli monilapsisten perheiden vakkarielämää. Koitapa siinä sitten miettiä oman liiketoimintaosaamisen vahvuuksia ja heikkouksia, ja harkita sijoitusasunnon hommaamista. Mikä vapaan kapitalismin ylistyslaulu, jossa kukin on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-utvPqIKiGH8/UprWH_KmCcI/AAAAAAAAAVw/MEaS5iqSSJQ/s1600/2013-11-28+20.17.01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://2.bp.blogspot.com/-utvPqIKiGH8/UprWH_KmCcI/AAAAAAAAAVw/MEaS5iqSSJQ/s320/2013-11-28+20.17.01.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kehittäisivät vaan itseään, saatanat. Ai niin, paitsi että opiskelu maksaa melkoisia summia, joten tämä onnistuu vain valmiiksi rikkailta. My bad.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tähän kohtaan lainaan tanssiorkesteri Kitkeriä Neitsyitä:<br />
"Tulonsiirtomuoto oikeudenmukaisin<br />
on tietenkin kerjääminen<br />
Siinä vauraus jakautuu perusteella<br />
oman aktiivisuuden<br />
Siinä toteutuu kauneimmin<br />
ideaali vapaaehtoisuuden"<br />
<br />
Minun on mahdollista tehdä yksi kesä töitä Suomessa ja saada kokoon niin paljon dineroa, että pystyn ottamaan käytännössä 8 kuukautta vuodesta vapaaksi vieraalla mantereella. Tämä ei ole missään määrin omaa ansiotani, vaan se on seurausta ainoastaan siitä, että olen syntynyt rikkaaseen pohjoismaahan. Se 6 000 euroa, jonka tähän olen budjetoinut, on täysin järjenvastainen rahasumma lököttelyyn ja itsensä etsimiseen käytettäväksi melkein missä vain länsimaiden ulkopuolella. 25 euron päiväbudjetillani vähänkään nuukempi paikallinen eläisi helposti pari viikkoa. Kirjoitan tätä tablettivempeleellä, jonka 700 euron hinnalla täältä saisi ostettua pienen mökin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-kdnuq6Nonek/UprWFnJ5S6I/AAAAAAAAAVo/rX5DxiBrleE/s1600/2013-11-26+10.38.26.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-kdnuq6Nonek/UprWFnJ5S6I/AAAAAAAAAVo/rX5DxiBrleE/s320/2013-11-26+10.38.26.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ei ehkä ihan tällaista. Melkoisen lehmälauman sillä kyllä saisi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Koen, että tässä alkaa kiteytyä se, miksi pidän reissaamista tärkeänä: tällaista perspektiiviä ei vain voi saada istumalla koto-Suomessa. Täällä joutuu kohtaamaan järjettömän hyväosaisuutensa ja olemaan siitä kiitollinen. Paikallisen järjestelmän toivottomuus lyö vasten naamaa. Vaikka lahjoittaisin kaikki rahani paikallisille, aniharva pystyisi silti vetämään itseään pois köyhyydestä vähänkään pitemmäksi ajaksi. Näen ympärilläni epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta ja kärsimystä, mutta en tiedä, mitä voisin tehdä sille. Tämä ristiriita kuitenkin pakottaa minut ajattelemaan asiaa, ja toivottavasti johtaa joko toimiviin oivalluksiin tai ainakin parhaansa yrittävään toimintaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-BHu_MVNPgQ0/UprWA-0dBxI/AAAAAAAAAVg/33xANVqRILk/s1600/2013-10-27+17.51.18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" height="240" src="http://1.bp.blogspot.com/-BHu_MVNPgQ0/UprWA-0dBxI/AAAAAAAAAVg/33xANVqRILk/s320/2013-10-27+17.51.18.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Epäkohtia epäkohtien jälkeenkin. Joku täälläkin silti kantaa huolta niinkin kaukaisesta maasta kuin Tiibet.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kiitos, Suomen ilmaiset koulut ja kirjastot, jotka ovat antaneet minulle mahdollisuuden rakentaa elämästäni haluamaani. Kiitos, sosiaaliturva, joka on pitänyt minut pinnalla, kun elämä ei ole mennyt suunnitellusti. Kiitos, Euroopan vuosituhantinen geopolitiikka, jonka ansiosta pieni, pohjoinen ja kohtalaisen luonnonvaraton maa voi olla nyt yksi maailman rikkaimmista ja siten mahdollistaa edellämainitut kohdat.<br />
<br />
Sitten loppukevennys, ettei mene silkaksi paasaamiseksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-rpWGVSsd8Hk/UprWQG-semI/AAAAAAAAAWA/xs2XAoqdRf4/s1600/2013-11-26+11.13.52.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-rpWGVSsd8Hk/UprWQG-semI/AAAAAAAAAWA/xs2XAoqdRf4/s320/2013-11-26+11.13.52.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Höhö.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-85566010495222525362013-11-13T16:05:00.002-08:002013-11-13T16:05:29.731-08:00Viisumipirut ja inflaatioilkiöt<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Pahin puoli Aasiassa reissaamista on se, kun jossain vaiheessa alkaa käydä paranoidiksi huijatuksi tulemisesta. Onko tämä bussilippu nyt oikeasti tämän hintainen? Paljonko menee lipunmyyjän taskuun? Viekö tämä minut oikeaan paikkaan, vai hylätäänkö minut keskelle ei-mitään seuraavan liikennevälineen kiskurihintaiseen armoon? Onko viisumi oikeasti tuon hintainen? Ai miten niin guesthouseni paloi viime vuonna, vastahan minä tein sinne varauksen?<br /><br />Lisävaikeutta reissusäätöön tuo se, että oikeat hinnat vaihtelevat maasta, alueesta ja kysyjän pärstästä riippuen välillä hyvinkin mystisesti. Internetin ihmemaasta saa joltisenkin käsityksen siitä, mikä ainakin olisi naurettava hinta, mutta inflaatio ja turistivirrat tekevät jänniä juttuja hinnoille hyvin lyhyessäkin ajassa, kymmenestä vuodesta puhumattakaan.<br /><br />Hiplailin Don Detillä guesthousen hyvin kärsinyttä Lonely Planet -opasta vuodelta 2003. Silloin Don Det oli jo menettänyt neitseyttään, mutta venematka Ban Nakasangista maksoi 8 000 kipiä (0.8 €), bungalowin sai helposti 10 000-15 000 kipillä (1-1.5 €) ja sillan ylittäminen Don Konille kustansi 5 000 kipiä (laskekaa itse). Nyt veneestä joutui pulittamaan ainakin 25 000 kipiä (itsehän tosiaan jouduin ryöstökalastetuksi 50 000 kipillä), bungaloweista joutui irroittamaan 25 000-50 000 kipiä ja sillanvartijaa oli lahjottava 25 000 kipillä. Ihan jebat muutokset nän kymmenessä vuodessa.<br /><br />Osa hintojen noususta on kuitenkin ihan luontevaa ja normaalia. Aivan oma alahelvettinsä on kuitenkin varattu niille julmille jannutuutikeille ja kohtuuttomille koriantereille, jotka tunkevat nokkaansa maksumiehen ja maksun saajan väliin, silpaisevat oman osansa turistin halutusta silavasta ja poistuvat paikalta antamatta vastineeksi juuri muuta kuin läsnäolonsa ja pahan hajun.<br /><br />***<br /><br />Ylitin tänään Laosin ja Kambodzan rajan. Tämä rajanylitys kuulemma sisältää kaikenlaista puliveivarointia, joten olin koittanut valmistautua henkisesti bulldogmaiseen irvistyspuolustukseen. Olin hommannut guesthouseni kautta matkalipun välille Don Det - Stung Treng, tavoitteenani päästä mahdollisimman nopeasti pois ulkopuolisen matkajärjestäjän kikkailevasta huomasta. Hintaa koko lipulle oli 18 $.<br /><br />Ensimmäinen jännä osuus oli se, että matkailufirman lupaama ja hintaan sisältynyt venekyyti purjehti mahtipontisesti guesthouseni ohitse vailla aikomustakaan pysähtyä. Just. Kun kävi selväksi, että eipä toista venettä ole tulossa, guesthouseni isäntä, Allah häntä siunatkoon, otti aloitteen ja heitti minut veneellään Ban Nakasangiin, saattoi turistibussiasemalle ja vaihtoi vielä lippunikin seuraavaksi lähtevään bussiin, olkoon hänen partansa aina simasta märkä.<br /><br />Paikalla oli tietenkin vain länkkäreitä ja muutama paikallinen kuski, mikä on aina vähän huono merkki: silloin palvelut ja hinnat on yleensä vahvasti sovitettu valkonahkaisille kukkaroille. Pöydän ääressä eräs paikallinen puhui erinomaista englantia ja jakeli viisumihakemuskaavakkeita. Kaikki paperityö kannattaa yleensä tehdä aina etukäteen, jos mahdollista, joten nappasin omat kappaleeni ja aloin nautiskella byrokratiasta.<br /><br />Sitten on aika jälkiviisauden: jos olisin ollut hereillä, olisin tässä vaiheessa katsonut ja kuunnellut, millaisia keskusteluja mies kävi ympäröivien länkkärien kanssa. Sitten olisin voinut kaikessa hiljaisuudessa pistää passini talteen, odottaa bussin lähtöä ja hoitaa itse koko viisumiruljanssin rajalla. Sen sijaan erehdyin antamaan passini ja paperini hänelle, ja hän pyysi rapsakkaa 30 dollaria. Viisumin oikea hinta on 20 $, ja tällä rajalla viranomaiset välillä pyytävät 25 $. Lisäksi rajalla halutaan 1-2 $ per puoli "leimausmaksua" eli hyvänmielenlahjuksia rajavartioviraston joulujuhlaan, mutta se on mahdollista välttää ainakin osittain puhumalla. Kyseenalaistin siis hänen hintansa, mutta vastaukseksi tuli melkoinen pyrsky nopeasti puhuttua englantia siitä, miten hän vain laittaa passit ja rahat eteenpäin, ja hänelle itselleen ei jää mitään. Niinpä vissiin. Juttelin rajalla omat viisumimuodollisuutensa hoitaneiden kanssa, ja tuo jannu teki jokaisen turistin kohdalla vähintään dollarin tai enintään 3 dollaria voittoa. Kun yhdessä satsissa on 30-40 turistia, jannu tienaa päivässä paikallisen maanviljelijän kahden kuukauden palkan. Hyvä diili varmasti hänelle.<br /><br />No, itku pitkästä ilosta: maksoin hänelle 50 dollarin setelillä, jota vahvasti epäilin väärennetyksi. Hah! Oppiipahan olemaan! Odottelimme vielä puolisentoista tuntia jotain mystistä toimenpidettä ennen kuin minibussilaumamme lähti kohti rajaa. Matkalla jubailin hauskan hollantilaisen MJ:n kanssa, ja kliffaa oli sen puolisen tuntia. SIlläkin matkalla homma saatiin ryssittyä: perillä rajalla saimme huomata, että MJ:n ja yhden jenkin rinkat ovat tiessään bussin katolta. Pitkällisen selvittelyn tuloksena ennen pitkää selvisi, että ne olivat pudonneet sieltä, koska kuski oli kiinnittänyt ne pääasiassa pyhällä hengellä.<br /><br />Tarinan opetus: tarkista aina itse, että kamasi ovat oikeasti mukana oikeassa ajoneuvossa ja oikeasti kiinni jossain. Jos joskus erehtyy menemään eri dösään kuin kamansa, se on morjens vaan niille.<br /><br />Sillä välin viisumipiru ohjasti meidät vaimonsa pitämään rajaravintolaan (kohtuuhintainen, yllättäen), jossa sitten odottelimme reilut kaksi tuntia, ensin passejamme, sitten bussia ja sitten MJ:tä ja tämän rinkkaa, joka ei kuitenkaan koskaan saapunut. Viimeisen tiedon mukaan hän, jenkki ja minibussin kuski etsiskelivät rinkkoja tienpientareilta.<br />Rajalla sentään tapasin kivoja Kambodzan suunnalta tulevia ruotsalaisia, joiden kanssa rupattelin Don Detistä ja annoin vinkkejä. Harmi, etten ehtinyt kysyä mitään Kambodzasta, kun yhtäkkiä tuli hirvittävä kiire bussiin. Svenssonit maksoivat Laosin-viisumeistaan 40 $, kun itse maksoin omastani 35 $. Jippijei korruptiolle.<br /><br />Bussissa oli yllättävän viihtyisää. Kambodza on ihan kaunis maa, vähän metsäisempi kuin Laosin ne osat, joissa kävin. Ja täällä on enenmmän nyppylöitä. Stung Trengin lähestyessä mietin, että kyllähän tätä vielä parin tuntia jaksaisi tänään, ja voisin mennä suoraan Kratieen saakka. Kysyin apukonduktööriltä hintaa moiselle. 8 $. Koska paikallisbussi maksaa 5 $, ei tullut diiliä, ja valmistauduin poistumaan Stung Trengissä. 50 metriä ennen poistumista toinen apukonduktööri kysyi, että miksi menen Stung Trengiin, sanoin, että mikäpä jottei. Hän ehdotti, että menisin Kratieen, mutta nyt hinta olikin 10 $. Tarjosin 5 $, hän sanoi että johan passaa, riipaisi matkalippuuni kuulakynällä "KT" ja poistui bussista. Epäilen, että bussikuski ei koskaan nähnyt vitostani.<br /><br />Hetken päästä aloin kuitenkin vainoharhailla rinkastani. Oliko perille mennyt tieto siitä, että sen pitää jäädä bussiin? Ovela sotasuunnitelmani asian tarkistamiseksi oli, että pyysin kuskia pysähtymään, jotta voisin ottaa lääkkeitä rinkastani. Läpi meni kuin väärä 50 dollarin seteli, tsekkasin rinkkani läsnäolon ja saatoin rentoutua.<br /><br />Kambodzan tiet ovat aika jänniä, jos tykkää mäkihypyn raskaasta sarjasta. Kuski myös virnistelee koko ajan suun täydeltä. En tiedä, pitäisikö huolestua.<br /><br />Pitää alkaa oikeasti järjestellä enemmän viisumeita etukäteen, niin kuumotukset voisivat vähän vähentyä. </div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-24878761640154053952013-11-12T02:21:00.001-08:002013-11-12T02:21:39.397-08:00Viimeinen päivä Don Detissä, ja nettiseikkailun huumaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Paratiisi alkaa olla menetetty, sillä huomenna Laosin julma ja kunnianhimoinen viisumijärjestelmä pakottaa minut siirtämään tomumajani rajan yli tuonpuoleiseen, eli Kambodzan kuningaskuntaan. Siinä kuumottaa vain kolme asiaa:<br />
<br />
1) Mites nuo kyydit? Varasin minibussikyydin turistifirman kautta Don Detistä Kambodzan Stung Trengiin hintaan 18 dollaria, sisältäen venekyydin bussiasemalle. Tästä ylityksestä on hjelvetisti ristiriitaista dataa ja vanhentunutta infoa saatavilla.<br />
Joskus rajanylitykseen (yhteensä reilun sadan kilsan matka) on liittynyt neljällä eri bussilla säätöä, joidenkin matkatavarat ovat lähteneet eri bussiin ja kadonneet iäksi, bussi ei olekaan mennyt perille Stung Trengiin vaan tehnyt bisnestä tuktuk-kuskeille jäämällä viitisen kilsaa kylästä, sumffaraa. Joskus taas kaikki on mennyt tosi hyvin ja kätevästi ja humppampaa, ei mitään huolta eikä ongelmaa. Jännityksellä jään odottamaan tätä vaihetta.<br />
<br />
2) Viisumi ja rajaviranomaiset. Täkäläiset karhubaretit ovat kuulemma läpeensä korruptoituneita ja muutenkin kohtuuttomia, ja bussifirman viisumiasiamies leikkaa vielä oman siivunsa matkalaisparasta. Teoriassa Kambodzan kuukauden turistiviisumi maksaa 20 dollaria, mutta täällä kaikki ovat sanoneet, että 25 $ rajalla pyydetään plus vielä dollari-pari hyvänmielen lahjusrahaa "leimauskuluista".<br />
Pahin, mitä voi käydä, olisi bussista jääminen ilman tavaroita keskelle Ei-Mitään. Jos se uhkaa, viimeinen myrkytetty ässä hihassani on kansainvälinen pressikortti, jolla voin nostaa maan syövereistä esiin vitsauksista pahimman: vihamielisen mediahuomion. "Ettekö te tiedä, kuka minä olen!?"-gambiitti saattaa joko saada asiat rullaamaan tai viisuminmyöntämisen jäämään kokonaan.<br />
Helpointahan olisi varmaan maksaa mukisematta, mitä pyydetään, mutta olen sillä tavalla kuttumainen ihminen, että minua ärsyttää tulla huijatuksi. Tämä asenne epäilemättä saa minut jonain päivänä vielä oikeisiin ongelmiin.<br />
<br />
3) Hyvinpalvellut Laosin fraasisanakirjani tulee olemaan yhtä tyhjän kanssa, ja khmerinkielestä vastaavaa ei ole hallussani. Olen netistä lunttaillut kevyesti, mitä on esmes morjes ja kiitos, koska niillä tekee jo hyyyyyvin paljon esimerkiksi vastentahtoisten tullivirkailijoiden yhteistyöhalulle. Mm. tästä syystä Kambodzan-kiertue tulee sisältämään vähän vähemmän maaseutua ja vähän enemmän isoja kaupunkeja.<br />
<br />
***<br />
<br />
Aikani Don Detillä on kyllä ollut erittäin viehättävää. Olen viettänyt ensimmäistä kertaa elämässäni useita päiviä tekemättä oikeasti juurikaan mitään. Riippumatoille valitettavasti huomasin olevani allerginen: niskaparkani kiskaisee itsensä täysin juntturaan sellaisessa lepäillessään. Tämänhetkiset selkämökkyläni vaativat purkamiseensa hevoslinimenttiä, 21-vuotiasta single malt -skottiviskiä ja rälläkän. Ehkä myös joukon havaijilaisia alkuasukaslapsosia tanssimaan selkäni päällä.<br />
<br />
Maaseutu on ollut hirveän kaunista ja lempeää, ja eläintenpaljous on miellyttänyt minua suuresti. Kasvissyöjänä ei tarvitse edes kohdata sitä, että eilisen söötti nuori kana on tämän päivän söötti, hyvin maustettu paisti. Ja olen saanut olla rauhassa! Useimpina päivinä en ole sanonut kymmentä lausetta enempää, ja nekin ruokaa saadakseni.<br />
<br />
***<br />
<br />
Täälläolo on myös alleviivannut sitä, kuinka modernin maailman lapsi kuitenkin olen. Melkein joka ilta olen istuskellut inter_netikän päässä, lueskellut ja keskustellut Suomessa olevien kanssaihmisten kera. Päivittelen blogia ja postailen Twitteriin (@tapiopellinen, check it) havaintojani. Tämä on täysin erilaista reissaamista kuin kymmenenkin vuotta sitten olisi ollut. Olen koko ajan yhteydessä elämäni tärkeisiin ihmisiin, ja jos en hetkeen anna kuulua itsestäni, vanhempani mailaavat ja kysyvät, että mikäs on boogie.<br />
<br />
Samalla on mahdollista lukea tuhansien muiden reissareiden kertomuksia ja vinkkejä siitä, miten mikäkin rajanylitys hoituu ja mitä se maksaa mitenkin. Tieto mahdollisista huijauksista tulee nopeasti julkiseksi.<br />
<br />
Teknosoturointia, sitä tämä on. Mutta en valita: tämä tekee kaikesta helpompaa, ja vaikka kihlahanimuppelini minua aina syyttääkin siitä, että haluan aina mennä vaikeimman kautta, helppoudessa on monia erittäin hyviä puolia. En ole enää niin nuorikaan, katsokaas. Olen saanut aivan riittävästi seikkailun tuntua tästä loputtomasta säätämisestä, vaikka siitä suurimman osan on voinut tehdä suunnilleen englanniksi.<br />
Tämä on ensimmäinen pitkä kiertoreissuni tänne päin maailmaa, ja sen pääasiallinen tarkoitus on maistehella kevyesti kaikkea, mitä tällä maankolkalla on tarjota. Tällaista usean maan ympäriajelua tuskin tämän jälkeen täällä teen. Siinä määrin rasittaa vaihtaa hiippakuntaa aina, kun on juuri alkanut päästä kärryille kielestä ja toimintatavoista. Seuraavilla reissuilla sitten syvemmälle pusikkoon ja keskittyen niihin maihin ja tekemisiin, joista pidän eniten.<br />
<br />
On ollut hirveän vapauttavaa päästää irti siitä mielikuvasta, että tällainen reissu ei ole juuri mitään, ellei vaella viidakon läpi jalkaisin vuoristoheimojen huudeille syömään riisiä riisillä kuukausiksi. Jos koen itse olemiseni mielekkääksi, niin siihen ei ole millään Oikean Reissaritekemisen Virastolla sanomista.<br />
<br />
Tämä on ensikosketus näihin huudeihin, ja syvälle pinnan alle pääseminen vaatii kokemusta ja tietämystä, jota vasta hankin tällä hetkellä. Ei minulla ole kiire olla katu-uskottava ja vakavastiotettava. Jos minua huvittaa piipahtaa Phuketissa, niin minähän käyn (Pattaya on jo nähty, siellä ei tarvitse käydä enää ikinä).<br />
<br />
Minulla on mukana helvetin kallista elektroniikkaa ja rautainen itsetunto, joten kaikki on hyvin. Aion jossain vaiheessa pitää parin viikon off the grid -nettitauon (luultavasti Pohjois-Laosissa), mutta siinähän pidän, jos huvittaa. Ellei, niin ei haittaa sekään. Kaikki on hyvin, ins'Allah.<br />
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5293799164589155732.post-41838613193980829642013-11-07T05:15:00.003-08:002013-11-07T05:15:52.827-08:00Welcome to the jungle, daa diba daa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Disklaimeri: mitään kuvia ette saa, koska netti yskii jo tekstinkin kanssa.<br />
<br />
<div>
Toissapäivänä: reissu Savannakhetista Don Detille. 10 tuntia, 6 ajoneuvoa, vain kolme kusetusta. Tästä esimerkkinä keskusteluni venekuskin ja tämän rahastajan kanssa:<br />
<br />
Minä: "Moro, pitäis päästä Don Khonille."<br />
Venekuski: "Ookoo, heitä 50 000 kipiä (5 €), kun ei oo muita matkustajia."<br />
M: "Ok, väsyttää, en jaksa tinkiä. 30 000 pitäisi olla oikea hinta, mutta jos tää jäbä vie minut suoraan Don Khonille, niin worth it."<br />
Viisi veneminuuttia myöhemmin...<br />
V: "No niin, täällä ollaan :3 "<br />
M: "Täähän on Don Det, Don Khon on vielä noin neljän kilsan päässä."<br />
V: "Juu, täältä pääsee siltaa pitkin Don Khonille."<br />
M: "Eiku veneellä piti mennä Don Khonille, siksi otin koko veneen itselleni."<br />
V: "Jep, ja täällä ollaan, siltaa pitkin pääsee :3 "<br />
M: "Eiku veneellä! Tämä vene, Don Khonille."<br />
V: "Juurikin! Silta on tuolla saaren toisella puolella."<br />
M: "Voipa saatana."<br />
<br />
Note to self: älä maksa mitään kyytiä etukäteen, jos vain mahdollista.<br />
<br />
Venematka sentään oli julmetun kaunis. Si Phan Do, eli 4 000 saarta, on alue Mekong-joessa, jossa joki haarautuu parinkymmenen kilometrin matkalla useaan haaraan, joiden keskellä on niin simpurasti saaria. Auringon laskiessa näkymät olivat melekoisen paratiisilliset. Don Det -saaren pohjoispäässä päivän banaaliusannos tuli saman tien, kun veneeni karahtaessa rantahietikkoon vieressä lillui toinen vene, joka oli tungettu tupaten täyteen Beer Lao -päissään olevia nuoria backpackereita, eurodance raikasi ja laulu kaikui.<br />
<br />
Koska varsinkin Don Detillä ja Don Khonilla luonto on kaunista, asuminen julmetun halpaa (oma mökkini 2.5 euroa per yö), lainvalvonta olematonta ja sillai, varsinkin tuo Don Detin pohjoiskärki on muuttunut kohtalaiseksi reppureissarihelvetiksi. Joka toinen rafla tarjoaa ganjaa tai taikasieniä, biletysmahdollisuuksia on joka nurkalla ja rannat ovat bungalow-rivien reunustamia.<br />
<br />
Onneksi tämä on vain yksi puoli aluetta. Vartin kävelyllä pääsee keskelle niin idyllistä laolaista maaseutua, että huhhahhei. Lehmät ja puffelit laiduntavat menemään, kaikkialla on kanoja, riisiä ja vehnää pistetään viljellen, lapset juoksevat kouluun ja paikalliset, erittäin hyvin muodostuneet parikymppiset miehet potkivat rottinkipalloa verkon yli. Vartin pyöräilyllä pääsee suoraan metsään.<br />
<br />
Eilen:<br />
- Heräsin viideltä katsomaan, kun aurinko nousi Mekongin ylle. Oli euforista.<br />
- Jouduin kantamaan pyöräni pusikon kautta, kun lehmä seisoi polulla eikä halunnut keskeyttää märehtimistään.<br />
- Joukko iilimatoja hyökkäsi kimppuuni lehtien alapinnoilta. Hukutin mokomat kapitalistinpirut.<br />
- Väistelin tiellä poukkoilevia kananpoikia. Miten tuo laji pysyy hengissä?<br />
- Puhkaisin pyörän renkaan. Mihin, ei aavistustakaan, mutta tiet koostuvat lähinnä terävistä kivistä ja mudasta. Ehkä se selittää.<br />
- Irvistelin paikallisille lapsille. Eivät hymyilleet.<br />
- Todistin elämäni kovinta kaatosadetta. Kuuden minuutin aikana tuli vettä tonneittain.<br />
- Keskustelin paikallisen guesthouse-raflan isännän kanssa suomalaisten ja laolaisten alkoholinkäytöstä. Nappomiehiä on täälläkin, mutta kännit kiskotaan paljon harvemmin.<br />
- Päivän aikana kiersin sekä Don Detin että Don Konin pyörällä kertaalleen ja Don Detin vielä kävellenkin. Ihmeellistä, mihin on aikaa, kun herää auringon noustessa.<br />
- Menin nukkumaan yhdeksältä, koska thug life.<br />
<br />
Tänään:<br />
- Aloitin aamuni paikallisten lemppariaamiaisella, nuudelisopalla. Yllättävän hyvä idea, koska ainakin tulee juotua paljon nestettä heti aamusta.<br />
- Vaihdoin majapaikkani keskellä ei-mitään olevaan guesthouseen, jolla on todella miellyttävä ympäristö. Muita majoittujia ei ole, joten voin olla totaalisen rauhassa.<br />
- Luin riippumatossa.<br />
- Nukuin riippumatossa.<br />
- Katselin tabletilta piirrettyjä riippumatossa.<br />
- Kirjoitin tämän blogauksen.<br />
- Yritin keksiä Riku Rantala -vitsejä, mutta en ole vielä keksinyt, vaikka olin riippumatossa.<br />
<br />
Villi päivä, siis.<br />
<br />
Tämä on kyllä melkoisen hermolevon paikka. Pidän suuresti. Sen näkee, että täällä käy kohtalaisen paljon reissaajia, mutta enemmän hyvää kuin huonoa siinä on. Monissa paikoissa ymmärretään jonkin verran englantia, ruokalistat ovat enkuksi, ja majoitusoptioita on paljon. Samalla maaseutu ja ns. uugeet huudit ovat ihan hollilla.<br />
<br />
Jännityksellä odotan myös huomista peseytymistä. Bungalowissani ei ole omaa kylppäriä, joten käyn yhteistiloissa, joissa suihkun tilalla on kippo ja vesihana. Parranajosta tulee elämys, luultavasti myös katsojille.<br />
<br />
Ja ai että mää nautin yksin reissaamisesta. Olen tänäänkin puhunut ehkä kymmenen lausetta. Liekö tämä sitten sitä suomalaisuutta. Kihlattuni Laura tosiaan lähti Savannakhetin kauniista kaupungista vehreään Vietnamiin, ja tapaamme uudestaan Kambodzan Phnom Penhissä, kunhan sinne asti ennätämme.<br />
<br />
Yksin- ja kaksinreissaamisen eroista pitääkin kirjoittaa jossain vaiheessa. Nyt taidan keskittyä juomaan Beer Laoa ja kuuntelemaan gekkojen huutelua. Hajotkaa Babylonin pakkaseen! Bää!<br />
<br /></div>
</div>
Tapiohttp://www.blogger.com/profile/13683747175320915790noreply@blogger.com0